Neljä vuotta sitten perustetun suomalaisen Bugbearin taival alkoi menestyksellä, kun rallisimulaattori Rally Trophy julkaistiin PC:lle vuonna 2001. Peli sai erinomaisen vastaanoton sekä kriitikoilta että kuluttajilta, ja peliä myytiinkin yli 250 000 kappaletta. Vuonna 2003 yhtiö teki Activisionille Tough Trucks -nimisen monsteriautopelin, joka julkaistiin vain rapakon takana. Nyt, vuoden 2004 loppupuolella, on kolmannen aiheen vuoro. FlatOut on maanläheinen, Suomesta selkeästi inspiraation saaneita ratoja sisältävä romurallipeli, joka tarjoaa muun muassa kehittyneen vauriomallinnuksen ja hauskoja pelimuotoja.
Romurallin alkeiskoulu
Kirkonrottana peliä ei tarvitse aloittaa, nimittäin kouraansa saa 4000 dollaria, joilla ostaa sopiva auto ja parannella sitä. Ideana on voittaa kisoja ja ansaita rahaa, jotta voisi ostaa uusia autoja. Ei siis mitään uutta taivaan alla, mutta ainakin homma toimii. Pelaajan täytyy läpäistä kolme suurempaa kokonaisuutta, jotka ovat Bronze, Silver ja Gold. Homma aloitetaan luonnollisesti pronssista ja jatketaan kultaan saakka, eteenpäin ei pääse jos ei ole ensin läpäissyt edellistä kisaa. Pronssissa on yhdeksän, hopeassa 12 ja kullassa 15 kisaa. Kisan läpäisemiseen vaaditaan vähintään kolmas sija kahdeksan kilpailijan joukosta. Ilman kolmattakin sijaa saa rahaa, mutta viimeiselle reppanalle sitä ei jaeta ollenkaan.
Pronssitasolla ei myydä kuin viisi autoa, lisää tulee myyntiin kun pääsee eteenpäin. Pelissä ei voi omistaa kuin yhden auton kerrallaan, sillä entinen vaihdetaan uuteen ja siitä maksetaan väliä. Se on harmillista, jos on säätänyt vanhemman auton kunnon rättisitikaksi. Yksinpeli ei myöskään ole (varsinkaan Burnout 3:een verrattuna) kovin pitkäikäinen. Kisoja ajaa mielellään myöhemminkin, mutta vain nopeina vauhtipaukkuina ilman urapelimuotoa, ellei sitten halua uutta autoa.
Bonus-niminen osio sisältää erilaisia minipelejä, joissa voi ansaita kunnolla tuohta, jos hallitsee homman. Näitä ovat pituushyppy ja korkeushyppy (hypyn suorittaa tuulilasista ulos lentävä kuski), destruction derby (tuhoa muut autot mahdollisimman nopeasti), super mud bowl (ajetaan voitosta erikoisemmilla radoilla), darts, keilaus, klovni ja häränsilmä. Minipelit ovat hauskoja pieninä annoksina, ja niistä voi saada helposti rahaa.
Suomalaista sielunmaisemaa
Useat pelin radoista ovat selkeästi saaneet inspiraatiota ja kiinnekohtaa meille suomalaisille tutuista kuusimetsistä. Ajo tuntuu mukavalta, koska on kuin ajelisi kotinurkilla. Liian pitkälle ei sentään mennä, Finlandiaa ei soiteta eikä juoda, kuten Rennyllä on tapana. Pelin yleinen graafinen ilme on mutkaton ja maanläheinen, eikä niin silmille hyppäävä kuin Burnout 3:n tyyli. Ruosteiset ja nuhruiset autot sekä likaiset radat ovat omiaan Burnoutin vastapainoksi, ja tämä asia pelattavuuden lisäksi erottaa pelin hyvin kilpailijastaan. Autojen törmäillessä radalle jäänyt romu ei katoa, vaan sitä joutuu väistelemään seuraavillakin kierroksilla.
Radat on hyvin suunniteltu, ja niillä kaahaa mielellään. Myös autojen vauriomallinnus on tehty erinomaisesti, joiltakin osin tarkemmin kuin koskaan. Takapuskuri, konepelti, tuulilasi ja kaikki muukin mahdollinen hajoaa realistisen- ja hauskannäköisestii. Tämän lisäksi kuski voi lentää ulos autosta tuulilasin läpi, jos ajaa nokkakolarin. Kuski on toteutettu räsynukketekniikalla, eli se reagoi realistisesti ympäristöön. On hupaisaa nähdä vastustajan lentävän kiljuen autostaan! Onneksi tätä ei tapahdu liian usein, ja moninpelissä sen saa kokonaan pois päältä. Kisasta voi katsoa uusinnan, mutta harmillisesti niitä ei voi tallentaa, eikä niihin ole vaihtoehtoisia kuvakulmia. Pelin musiikki on laadukasta, hieman tuntemattomampaa tavallista ja punkahtavaa rockia. Helmenä esille nousi suomalaisen LAB-kokoonpanon kappale ”Beat the boys”. Se ja muut kappaleet sopivat pelin rällästämiseen kuin nakutettu.
Amerikanraudalla pensaaseen
Aluksi autot tuntuivat liian kevyiltä ja ohjaus tunnottomalta. Mutta kun taidot kasvoivat ja ymmärsi miten autoilla ajetaan menestyksellä, ei ohjauksessa ollut ongelmia. Jarrua saa välillä painaa reilusti. Outoa kyllä, kisoissa pelaajan sijoitus on silloin tällöin jonkin aikaa virheellinen, mutta palautuu oikeaksi. Koko arvostelun ajan pelasin normaalilla vaikeustasolla, vaihtoehtona on myös professional. Nitron eli autoa hetkeksi vauhdittavan boostin käyttö on hauskaa, auto suorastaan kiitää hetken verran. Nitroa saa lisää osumalla muihin autoihin ja aktiiviseen ympäristöön. Kaikenlaisesta romuttamisesta saa kisan jälkeen smash bonusta, eli ylimääräistä rahaa puhtaana käteen.
Ärsyttävä yksityiskohta on auton palauttaminen radalle, kun on ajanut ulos (mitä kyllä tapahtuu). Ajaminen takaisin radalle on tuskallisen hidasta, joten nopeampi paluu on tervetullut. Muiden pelien tapaan tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan pelaaja joutuu painamaan valkoista nappia. Huomasin usein odottavani, että auto palaisi automaattisesti radalle, ja menetin arvokasta aikaa. Ilahduttavasti myös tekoälykuskit tekevät virheitä ja ajavat jopa joukkokolareita, mutta eivät kuitenkaan niin paljon, että pelaamista helpotettaisiin liikaa.
Livettäjä romuttamolla osa 2
FlatOutin Live-tuki sisältää kaikki peruasiat, myöskin ääniviestit ja tiedot kanssapelaajien menestyksestä. Pelaajien tiedoissa hyödyllisimmästä päästä on lippu pelaajan nimen vieressä, joka kertoo hänen kansallisuutensa. Livensä ulkomailta hankkineet joutuvat jälleen kärsimään, mutta muille tämä on tervetullut lisä. Harmi kyllä Livessä ei voi pelata minipelejä, mutta tavallinen kisa onnistuu maksimissaan kahdeksan kuskin kesken.
Peliä luotaessa voi laittaa ohjauksen joko normaalille tai professionalille, ja näistä myös näytetään erikseen tilastot. Lähes kaikissa peleissä oli laitettu ohjaus normaaliksi. Asetuksista voi myös laittaa, että lentääkö kuski tuulilasin läpi kovissa kolareissa, sekä onko peli rankattu vaiko ei. Lisäksi toki valitaan rata ja sen tyyppi, kuten lumi, asfaltti tai hiekka. Pelit pyörivät yhtä sujuvasti kuin yksin pelatessa, mutta erään nimeltä mainitsettoman pelin takia lähes kaikki suomalaiset olivat servereiltä kaikonneet. Huvittavasti eräs britti huomautti, että suomalaisia näkyy servuilla tiuhaan (ainakin aiemmin), koska peli on suomalaisen yhtiön tekemä. Kavereiden kanssa pelin hauskuus nousisi varmasti toiseen potenssiin.
Yhteenveto
FlatOutin vauhdikas meno ja rempseä musiikki vievät mukanaan, ja vauriomallinnus on tarkinta mitä on tähän mennessä tehty. Ilahduttavasti suomalainen alkuperä näkyy eri tavoin myös itse pelissä. FlatOutia ei kuitenkaan jaksa pelata pitkiä aikoja kerrallaan, vaan se on parhaimmillaan suhteellisen lyhyissä erissä. Moninpeliin myös kaivattaisiin enemmän pelimuotoja. Vaakakupissa painavat kuitenkin enemmän positiiviset asiat, joten FlatOut on jälleen yksi hieno esimerkki suomalaisesta peliosaamisesta.