FlatOut 2

HUOM! Tämä on yksinpeliarvostelu
FlatOut 2 on suomalaisen Bugbearin kehittämä ja Empire Interactiven julkaisema kaahailupeli. Muutaman vuoden takainen FlatOut jäi pahasti isompien nimikkeiden jalkoihin ja peli julkaistiin ensin ainoastaan Euroopassa, Amerikan seuratessa perässä vasta Xbox-konsolin lopputaipaleella viime syksynä.

Puutteistaan huolimatta FlatOut oli aivan mahtavaa viihdettä Livessä ja erottui muista kaahailupeleistä jokkis-autoluokan ”romuautoillaan”. Pelissä on tarkoituksena voittaa keinolla millä hyvänsä ja yleensä tämä tarkoitti, että vastustajien autot telottiin radalta mahdollisimman näyttävästi. FlatOut 2:n kanssa Bugbear näyttää ottaneen oppia FO:n puutteista…

Ja kuski lentää, lentää kuski näin…

Edellisen FlatOutin tapaan FO2 on kyllästetty erilaisilla, toistaan kekseliäämmillä pelimuodoilla. Normaalin uramoodin lisäksi on mahdollista ajaa yksittäisiä kisoja, pelata räsynukkeolympialaisia ja romurallia. Uramoodissa ei ole edes yritetty kehitellä minkäänlaista tarinaa, ja tätä voi pitää pienenä siunauksena, koska FlatOut 2:n ydinalue on kilpailu ja varsinkin kolarit. Heti ensimmäisenä pelaajan on ostettava itselleen auto 34 mahdollisen joukosta vaatimattomalla pohjakassallaan. Kaikkia autoja voi myös parannella kaupasta ostettavilla varaosilla. Tuttua kauraa siis FO-pelaajille.

Tuttua kauraa on myös ohjaustuntuma – auton hallinta on vaistomaista eikä vaadi pitkää tahkoamista ennenkuin se hoituu. Vaikka ohjaus on arcademaisen pehmeää, on pelissä silti hienouksia, jotka hallitakseen täytyy harjoitella reilusti. Esimerkiksi sivuluisussa mutkaan meneminen onnistuu heti, kun näkee ohjeistuksen siihen, mutta nitron käyttäminen parantaa hallintaa ja nopeutta vielä lisää. Kun sivuluisunitroiluun lisätään se, että pitäisi vielä pitää auto hallinnassa tekoälykuskien rymistellessä eteenpäin, tuntuvat (ainakin aloittelijan) sormet loppuvan usein kesken. Nitro täyttyy tekemällä isoja hyppyjä radalla ja törmäillemällä vastustajiin.

Tekoälykuskeille on tehty persoonallisuudet ja vaikka aluksi tuntuu siltä, ettei kuskeissa ole mitään eroja, alkaa muutaman kilpailun jälkeen tunnistaa ajotyylit ja ajajat. Esimerkiksi Sue ajaa aggressiivisesti ja arvaamattomasti – tämä ilmenee yleensä siinä, että kuski ajaa aina äärirajoillaan ja yrittää esimerkiksi vaikeimpia oikoreittejä. Yksi tekoälykuski taas keskittyy kolarointiin (ja sen huomaa, jos menee mutkaan tämä tyyppi perässään) ja toinen ei kolaroi niinkään, vaan keskittyy vauhtiin.

Tekoäly on kevyesti ”kuminauhamainen”, eli jos pelaaja jää jälkeen, hidastuu (ainakin uramoodissa) myös muiden nopeus ja vastaavasti karkuun pääsee vain tietyn matkaa. Useimmiten tämänkaltainen tekoäly rasittaa ajopeleissä, mutta ei FlatOut 2:ssa, koska pelissä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tulee kolaroitua tai spinnattua monen monta kertaa kilpailun aikana. Tekoäly siis mahdollistaa sen, että autonsa telomisen jälkeenkin voi vielä päästä kilpailemaan kärkipaikoista. Tekoälykuskit kurmuuttavat toisiaan myös surutta ja tämäkin parantaa mahdollisuuksia nousta häntäpaikoilta kärkikahinoihin. Kuitenkin, jos ajaa virheettä ja nitroa käyttäen, on mahdollisuus voittaa kilpailut pelkällä ajamisella ja turvallisella kaulalla muihin – kuminauhamaisuus on siis todellakin lievää.

Uramoodissa ei kannata kuitenkaan keskittyä pelkkään ajamiseen, koska tällöin pelin idea menee hukkaan ja palkinnot tulevat korkeintaan kisan voitosta ja nopeimmasta kierroksesta. Rahaa saa helposti enemmän, jos ajaa keskijoukossa sikamaisesti, käyttäen kaikki kolarimahdollisuudet hyväkseen. Jokaisesta kolarista saa nimittäin tietyn rahabonuksen, riippuen kolarin kovuudesta. Tämä on erinomainen ominaisuus, joka palkitsee pelin oikeaoppisen pelaamisen. Tietysti pitää myös menestyä ja saavuttaa jokaisessa cupissa palkintopalli, jotta sen läpäisee – tärkeintä on kuitenkin ajaa sikamaisesti ja sikamaisen nopeasti.

Yksinpelin pelimuotoja ovat Career, Single Race, Single Stunt (FlatOutin Rag Doll Olympics), Single Event ja Derby. Stunt on varmastikin hauskinta kavereiden kanssa iltaa vietettäessä. Stuntissa on tarkoituksena heittää kuski autosta esimerkiksi jalkapallomaaliin, tikkatauluun, tarpeeksi korkealle tai tarpeeksi pitkälle – erilaisia stuntteja on yhteensä 12. Single Eventissä paluun tekevät FlatOutista tutut erikoisradat, kuten kahdeksikon malliset hyppyreitä täynnä olevat rymistelyareenat. Derby taas on romurallia, joka ei oikein avautunut minulle tekoälykuskeja vastaan – nekkuun tuli nimittäin jatkuvasti ja mikään ei onnistunut. Derbyn vahvuudet tulevat varmastikin esille vasta ihmisiä vastaan pelatessa Livessä. Lisäksi FO2:ssa on Party Mode, jossa voi pelata vuorotellen samalta konsolilta stuntteja ja Split Screen -tilassa voi pelata kilpailuja ja Single Eventejä.

FlatNeedBurnForSpeedOut 2

FlatOut oli, kuten aiemmin mainitsin, pelkästään jokkis-autoilla kisailua. FlatOut 2:teen taas on tullut lisäksi rata- ja katuautoja. Aluksi suhtauduin negatiivisesti uudistukseen ja ehdin jo pelätä, että Bugbear on lähtenyt matkimaan Need For Speed- ja Burnout-pelejä. Ensimmäinen kilpailu todisti pelot turhaksi. Kilpailun jälkeen hieno katuauto näytti aivan jokkis-sukulaiseltaan. Nopeudet tietysti ovat hieman korkeampia katu- ja ratakilpureissa, mutta vaikutus on enemmän kosmeettinen kuin konkreettinen. Kaikilla autoilla ajotuntuma on kohdillaan.

Katu- ja rata-autot tarvitsevat tietysti itselleen sopivat radat, joten peliin on tullut sekä katu- että kilparatoja. Yhteensä pelissä on kuudessa eri ympäristössä noin 60 rataa. Itselleni ratakilpailut osoittautuivat tylsimmiksi johtuen ympäristön ”kilpamaisuudesta”. Kaupunkiympäristöt taas nousivat metsä- ja aavikkorallien rinnalle suosikeiksi, johtuen oikoreittien monimutkaisuudesta ja suuresta määrästä – tuhoutuvaa esineistöä vaikuttaa (ymmärrettävästi) kaupungeissa olevan eniten. Pelin promolehtisessä mainostetaan tuhoutuvia esineitä olevan noin 5000 per rata ja muutaman katuratakilpailun jälkeen voisi luulla tämän olevan jopa alakanttiin. Suurin osa radoista on kekseliäitä ja viihdyttäviä ajaa – muutamat kilparadat jäävät omalta osaltani kuitenkin tylsyyden harmaaseen massaan.

FlatOut 2:ssa on vauhdintuntua haettu burnoutmaisella liike-epäterävyydellä ruutujen reunoissa. Tämä efekti ei ole kuitenkaan aivan niin ylilyönti kuin Burnout-peleissä, vaikka sitten käyttäisi nitroa. Motion blurin maltillinen käyttö on onnistunut ja vauhtia todella tuntuu olevan, varsinkin katukilpailuissa.

Graafisesti pelin voisi sanoa olevan tyydyttävä – ulkoasu on ihan hyvä (arviointia haittaa LCD-televisiossa komposiitilla kiinni oleva Xbox), mutta fysiikat ja tuhoutuvien esineiden määrä (myös auto) ovat erittäin onnistuneita ja itse kilpaympäristöt ovat upeita. Tärkeintä on, että peli pyörii nopeasti ja tunnelma on kohdallaan – siinä FlatOut 2 loistaa.

Äänimaailma on hyvää tasoa törmäyksineen ja moottorinäänineen. Kunnollisen kolarin lähestyessä kiristää jo hampaitaan odotuksen tuskasta (jos on vastaanottavassa päässä), tai pirullisesta vahingonilosta (jos on antamassa) ja kun kolari tulee, kirskuva metalli ja rikkoutuva lasi huutavat katkeraa valitustaan… I love the smell of gasoline in the morning. (Kirjoittaja rauhottuu…)

Erittäin suuren henkisen miinuksen annan pelin musiikkiraidan suunnittelijalle. Megadethin rinnalle on nimittäin valittu noin kuusi biisiä Nickelback-yhtyeeltä. Ongelma on se, että en pysty muistamaan kuinka monta erillistä biisiä pelissä oikeastaan on, koska jokainen Nickelbackin biisi kuulostaa samalta: ”Oooh, beeibi dooon’t gooouuu…” ”Beeibi oooh, dooon’t gooouuu…”. Yhteensä musiikkiraidalla on hieman yli 20 eri artistia, joskin Megadethin Symphony of Destruction on SE biisi, jonka soidessa kaikki kolarit maistuvat parhaimmilta.

Live-versiota odotellessa…

Jokaiselle Xbox Live -pelaajalle voin vain varauksella suositella peliä, koska en Liveä päässyt kokeilemaan. Pelimuotoja on kuitenkin riittävästi: Quick Race, Championship, Rag Doll Olympics (KYLLÄ! Livessä!), Destruction Derby ja Hunter Prey. Livessä voi pelata 8 pelaajaa samalla serverillä.

Livegamers tekee FlatOut 2:n moninpelistä arvostelun myöhemmin, mutta ainakin minulle laadukas Live-tuki olisi SE ominaisuus, joka saisi minut ostamaan vanhan Xboxin takaisin, jotta pääsisin tätä pelaamaan.

FlatOut 2:n paketti on nimittäin kunnossa ja peli on äärimmäisen viihdyttävä viihteellisten ajopelien ystäville – jos pidit alkuperäisestä FlatOutista, tulet rakastamaan tätä. Ainakin omalla kohdallani kyllästys kuitenkin iskee ajopelien yksinpelejä tahkotessa melko pian ja kilpailut alkavat toistamaan itseään, sama pätee myös FlatOut 2:n yksinpeliin. Tästä johtuen en voi antaa sille tämän parempaa arvosanaa, jonka se ehkä moninpelin kanssa kuitenkin olisi ansainnut.

Täytyy vielä huomauttaa, että ainakaan tällä hetkellä FlatOut 2 ei harmillisesti ole yhteensopiva Xbox 360:n kanssa – tulevaisuudessa voi olla. Ja voihan Bugbearilla olla jotain suunnitelmia myös uuden sukupolven alustoille…

————————

Flatout 2 -moninpeliarvostelu
mikomail

Menoa ja meininkiä

Edellisosan tavoin Flatout 2 panostaa merkittävästi nettipelin lumoon. Täysin uudistetut monipuoliset ratatyypit uusien autojen kera antavatkin todella lupaavan pohjan verkossa käytäviä taistoja silmällä pitäen. Pelimuotojen kirjo on myös laajentunut sitten edellisen osan. Uusimmassa osassa minipelitkin ovat verkossa pelattavina.

Ensimmäiset pelikerrat netissä tuntuvat vanhempaa osaa pelanneille tutuilta, mutta monipuolisemmilta. Vasta kavereiden seurassa huomaa pelin grafiikkamoottorin tasapainon. Yleensä konetta vastaan pelatessa kolareita sattuu lopulta satunnaisesti, mutta ihmisiä vastaan kunnon kolauksia on odotettavissa lähtösuoralta alkaen. Muutenkin kisat tuntuvat intensiivisemmiltä ja luonnollisemmilta juuri ihmisiä vastaan.

Parannusta edelliseen

Parannuksia on tapahtunut myös käytännön puolella. Omien servereiden tasapaino on vakaampi ja edellisestä osasta tuttuja yhteensopivuusongelmia ei ainakaan testisessioiden aikana ilmennyt. Kahdeksan pelaajan samanaikaisesta kaahailusta huolimatta lagia ei esiinny ja se on hyvä osoitus Bugbearin laadukkaasta työstä parannettujen Live-verkkojen lisäksi.

Uudet radat sopivat erinomaisesti kahdeksalle pelaajalle. Ratojen pituuden puolesta olisin ollut valmis ahtamaan jopa 10 autoa radalle yhtä aikaa. Toisaalta kymmenen autoa radalla olisi liikaa ykkösosasta tutuiksi tulleille hiekkaovaalille sekä yhden hyppyrin kahdeksikkoa muistuttavalle erinomaiselle radalle.

Kohtalon hetki

Flatout 2:n Live-puoli on hoidettu kokonaisuutena erinomaisesti. Kaikkea on enemmän ja viimeistely on laadukkaampaa, mutta ainakin toistaiseksi peliä vaivaa pelaajapula. Noin 10 tunnin testien jälkeen peliseura oli ainoastaan parin kymmenen pelaajan heiniä. Todella laadukkaan kotimaisen pelin kohtalon kysymykseksi nouseekin pelaajien lukumäärä. Saammeko nähdä tulevaisuudessa runsaasti romuttelevaa pelikansaa vai jääkö Flatout 2 vain yhdeksi pienen porukan täytepeliksi?

Hyvää: