Playground Gamesin Forza Horizon -pelisarja on saavuttanut hyvinkin ikonisen aseman. Se on jo tovin toiminut suunnannäyttäjänä peligenrelle, joka käsittää avoimen maailman ja kilpa-autot. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin oikeastaan kukaan kilpailija ei ole yltänyt samalle tasolle, sillä kehitystiimi on todella lahjakas työssään. Onhan heillä jo vuosien kokemus ja näkemys siitä, miten asioiden tulisi olla.
Koen, että Forza Horizon painii yksin eri painisarjassa vs. muut. Sen myötä sillä ei ole samanlaisia paineita uudistua ja mullistua. Pieniä juttuja siellä täällä. Kolmososa oli monelle sen ajan lippulaivatuote, mutta minä itse jäin kaipaamaan enemmän. Siinä oli mielestäni parannettavan varaa, erityisesti ajotuntuman ja tekemisen osalta. Sitä eivät pelastaneet mahtipontiset viidakot upeine ”biitseineen” minulle.
Odotukset nelosen suhteen olivat toiveikkaat jo miljöön osalta, mutta tietynlaisia ennakkoluuloja valmiiksi mielessäni mehustellessa aloin ajautumaan siihen oletukseen, että toistamiseen mentäisiin turvavyöt tiukasti kiinni, koska kilpailutilanne oli edelleen vakio. Minua huoletti myös päätös heittää yksinpelailuille hyvästit ja asettaa peli puhtaasti servereiden armoille, vaikkakin useiden kymmenien pelaajien sessiot freeroamingissa kuulostavat aika makealta. Ilmeisesti servereille siirtyminen ei kuitenkaan estä sooloilua, mikäli ne lakkaavat toimimasta. Huokaus. Helpotus.
Nyt kolmenkymmenen pelitunnin jälkeen voin todeta, että ennakkoluuloille ja peloille kannattaa näyttää peräpukamaa, sillä kyseessä on rautaisen kova rällättely!
Jo heti ensihetkistä lähtien Forza Horizon 4 vakuuttaa visuaalisuudellaan. Vuorokauden ajasta riippumatta peli kuuluu ehdottomasti kärkikastiin grafiikoiden osalta — erityisesti 4K:na. Yksityiskohtia on todella paljon ja horisonttiin avautuvat maisemat saavat hymyn kasvoille. Jopa meille suomalaisillekin tutut maalaismaisemat pakottavat ajoittain pysäyttämään pirssin tien reunalle, jossa kelpaa silmiä lepuutella luonnon helmassa, radion paukutellessa hittimusiikkia. Ihan pieneksi varjoksi asettuu ajoittaiset graafiset pop-upit, joita esiintyi erityisesti Xbox One X:n ollessa fps-moodissa (1080p 60fps).
Rakkautta ovat saaneet myös ajoneuvot, joissa Playground Games on entisestään onnistunut tuomaan lisää yksityiskohtia muutenkin jo vakuuttavaan ulosantiin verrattaessa aiempaan osaan. Kosteus ja lika tarttuvat peltiin, oli maalipinta sitten metallista tai mattaa.
Erityisen hyvin on onnistuttu jälleen kerran äänimaailman osalta. Autojen äänet kuulostavat merkistä riippumatta hyvältä. Porschesta löytyy munakkuutta siinä, missä Lamborghinin ulina muistuttaa, että nyt mennään lujaa. Ääni muuntautuu myös sen mukaan, missä autolla körrytellään. Tunneleissa kaikuu, metsätiellä kivet kolisevat ja sora raapii renkaita, mudassa vedättää ja ääni vaimenee. Kaupungissa ääni heijastuu rakennuksista ja kuuluu kovempaa. Pieniä yksityiskohtia on todella paljon.
Musiikkiraidat eivät ole niin omaan makuuni, mutta radiossa riittää kuunneltavaa. Radiokanavia on puolen tusinan verran. Genret vaihtelevat rokkaavasta Briteissä aika kovassa huudossa olevaan rumpubassotteluun (drum’n’bass). Eroa ei älyttömästi ole kolmanteen osaan, joten sen puolesta uusia aluevaltauksia ei ole tehty. Nykyaikana ei tätä kuitenkaan voi ongelmaksi todeta, koska Spotifyn tulon myötä Xboxille voi omat mielekkäät jumputukset vaihtaa ja lähes vaivatta vielä.
Forza Horizon 4 tuo ensimmäistä kertaa avoimen maailman kilpa-ajoihin sesongit. Kesällä puut ja maasto kukoistavat vihreinä auringon noustessa taivaalle. Syksyllä asfalttia koristavat tuulen liikuttelevat puista pudonneet värikkäät lehdet, välillä jopa tuulilasiin saakka. Myös sateet ja myrskyt ovat aktiivisimmillaan. Sora- ja hiekkatiet täyttyvät mudasta. Talvella joet ja järvet jäätyvät, joka mahdollistaa kisailut myös vetten päällä. Kuten olettaa saattaa, ei kesärenkailla kovin paljoa kannata toivoa elätellä, mikäli meinaa pysyä tsembaloissa mukana. Kevään koittaessa ajoja häiritsevät teillä olevat massiiviset vesilätäköt samalla, kun lumet poistuvat näkökentästä ja vehreys alkaa jälleen pilkottaa.
Sesongit ja tuutorointi käydään ensimmäisen neljän viiden tunnin aikana läpi. Sen jälkeen pelaaja heitetään varsinaiselle serverille ja kaudet alkavat kulkea synkassa muiden pelaajien kanssa. Sesongit vaihtuvat viikon välein.
Autoja tarjotaan, kuten olettaa saattaa tänä vuonna jälleen suurempi määrä. Numeraalisesti lähennellään jo viidettäsataa julkaisussa. Merkkejä löytyy yli sadan verran, joten kaikille löytyy taatusti jotakin.
Ajotuntuman osalta on menty nappiin, vaikka edelleen puhutaan enemmän arcade-henkisestä kaahailusta. Ajoavut ovat edelleen oletuksella melko vahvasti päällä, mutta niitä voi twiikkailla mieleisekseen joko kisaan menemällä tai pelin taukovalikon kautta. Verrattaessa Horizon 3:een auto ei tunnu enää niin paljon saippuapalalta ottaessa luistoneston pois käytöstä, vaan menettäessä hallinnan voiman tuntee renkaissa kun korjausliikettä lähtee suorittamaan. Myös kolmatta osaa vaivannut ongelma, jossa jarrutusta oli vaikea mutkassa tuntea on parantunut merkittävästi, joskaan se ei ole täysin kadonnut.
Sesonkien myötä merkittävästi vaikuttavat ajoon myös pinta ja sen kunto. Ajoapujen ollessa poissa käytöstä pito on parhaimmillaan kuivalla asfaltilla, mutta esimerkiksi takavetoista muskeliautoa ajaessa saa olla varovainen, miten voimakkaasti tekee korjausliikkeitä, mikäli kiesi karkaa käsistä. Soralla vastaava onkin jo haastavampi kombinaatio ja siihen kun lisätään sade sekä muta, niin erityisesti tekoälyä vastaan kisaaminen voi käydä tuskaiseksi. Muta on ajoittain arvoitus, sillä se saattaa muuttaa ajosuuntaa ennalta arvaamattomasti. Erityisesti ilmalennoissa kannattaa kaasu päästää irti. Talvisissa teissä liukkaus korostuu, joka vähän huutaa nelivetoista ajokkia alle. Lumeen osuessa pitoa riittää, mutta vauhti hidastuu melkoisesti. Järven jäällä ajaessa, no se on teitä vieläkin liukkaampi pinta. Hauskaa kylläkin!
Sesongit ovat siunaus siinäkin mielessä, että kisaaminen ei pääse missään vaiheessa puuduttamaan, koska sama kisa on eri vuodenaikoina täysin erilainen ajettava. Kisatyyppejä on useampia, joista yhden tyypin säännöllinen suorittaminen avaa lisää sen kisatyypin ajoja kartalle.
Kisatyypit vaihtelevat kierrospainotteisista kilpailuista taistoihin, joissa on kierrosten sijaan joku määränpää. Osassa pysytellään tiukasti tien tuntumassa ja osuen checkpointien väliin, kun taas toisissa mutkat vedetään mahdollisimman suoriksi ja väistettävän liikenteen sijaan pidetään huoli, että oma auto ei päädy pusikkoon tai levähdä puun juurelle nokkakolarissa. Driftaus on entistä monipuolisempi ja tällä kertaa jopa hauska, koska autot eivät enää menetä tehojansa slaidissa. Myös stuntit tekevät paluun ja jonkun hikisen vesitasolentsikan sijasta kisataankin voitosta muun muassa hävittäjää tai luotijunaa vastaan. Päästäänpä myös muutamat kerrat ohjaamaan varsin melleviä rantakirppuja hiekkadyyneille meren tuntumaan.
Tekeminen ei tähän tietenkään lopu. Maailmaan on mahdutettu sadoittain mainoskylttejä, joita tuhoamalla saa erilaisia pelillisiä etuja.
Kisat kartuttavat mainetta (influencea), mikä vie pelaajan kohti supertähteyttä. Horizon 4 on ohuesti tarinavetoinen, joskaan sitä ei juurikaan pelatessa huomaa. En oikeastaan kokenut tarinan olevan millään tavalla oleellinen osa kokemusta.
Maineen lisäksi suuressa arvossa on raha. Palkkioiden määrää kisoista voi kasvattaa joko lisäämällä vaikeustasoa ja poistamalla ajoavut käytöstä, tai sitten sillä perinteisellä nykyajan normilla, avaamalla lompakkoa ja satsaamalla VIP-passiin. VIP-status lähes kaksinkertaistaa saadut tulot kisoista. En kuitenkaan pidä tätä varsinaisesti ongelmana, koska rahaa tulee muutenkin kuin ovista ja ikkunoista konsanaan.
Autokauppoja voi hieroa joko autoliikkeestä käsin tai pelaajien kanssa huutokaupan välityksellä. Huutokauppaa houkutellaan kokeilemaan jo varsin varhaisessa vaiheessa. Hyvällä tuurilla voi lähteä kunnon superauto pilkkahintaan. Huutokauppa on myös hyvä keino tienata taskurahaa, jos talli alkaa täyttyä turhista romuista tai duplikaateista.
Tuunausten ja autojen lisäpalikoiden, kuten spoilereiden ja vanteiden, hankintaprosessia on yksinkertaistettu, ja pelaajille annetaan jälleen mahdollisuus joko yksilöllisesti ostella ja tuunata pirssiä omaksi iloksi, tai sitten säästää aikaa ja antaa tekoälyn hoitaa ne puolestasi.
Uutena lisänä ovat ostettavat kiinteistöt, jotka omistuksessa tarjoavat pysyviä etuja pelaajille. Ne toimivat myös majakkana pikamatkustukselle.
Kolmosesta tuttu kehityspuu perkkeineen on kokenut muutoksia. Ne eivät ole enää universaaleja kaikkien autojen välillä, vaan kukin auto sisältää oman kehityspuunsa. Tämä ratkaisu tulee jonkin verran jakamaan mielipiteitä, koska se lähinnä suosii yhteen tai kahteen ajoneuvoon sitoutuvia pelaajia. Onneksi kehityspuu ei sentään ole niin laaja, että sen läpikäymisessä menisi ikä ja terveys. Haaveet voinee kuitenkin heittää siitä, että jokaisen kulkupelin vetäisi kehityspisteissä tappiin.
Pelihahmolle sen sijaan saavutetaan tasoja, jotka avaavat mahdollisuuden pyörittää onnenpyörää. Mikäli nalli napsahtaa ja käy onni onnettomuudessa saattaa omaa tallia täydentää joku mahtavista eksoottisista ratahirmuista. Todennäköisempiä tärppejä ovat kuitenkin avattavat vaatetukset, emotet tai hassut tööttiäänet, joita löytyy niitäkin lukuisia.
”PARAS AVOIMEN MAAILMAN AUTOPELI, PISTE.”
Kun Forza Horizon 4:n kokonaisuutta alkaa purkamaan, en yksinkertaisesti keksi siitä mitään varsinaista pahaa sanottavaa. Kehuttavaa taas riittää ja ihmettelen, miten kaikkeen on kyetty parin vuoden kehitystyön aikana. Otetaan sekin huomioon, että Playground Gamesilla on samanaikaisesti ollut menossa toinenkin peliprojekti. Pientä nipotusta tulee visujen ”poppaamisesta” eli joku elementeistä piirtyy satunnaisesti tai viiveellä ruutuun. Sama ongelma ei ole kuitenkaan läsnä tilan ollessa 4K:na 60fps-tilan sijasta. Eikä huolta, visuaalisia epäkohtia on tavattu tämän pelitalon puolelta korjailla varsin nopealla aikataululla, joten se saattaa olla jo poistunut julkaisupätsin jälkeen.
Ajotuntuma on edelleen Horizonissa arcadepainotteinen, ja sellaisena sen haluankin pysyvän. Avoimessa maailmassa ajamisen tulee olla hauskaa ja hulluttelulle pitää antaa tilaa. Naama näkkärillä simuloiden mennään sitten enemmän rata-autoilun parissa, jossa jokainen sekunnin sadasosa on jo tärkeä.
Lopetan tähän ja sanon sen siis nyt: ”Forza Horizon 4 on paras avoimen maailman autopeli, piste”.