Sanottakoon jo alkusoittoon, että Playground Games on jälleen luonut jotain hyvin erityistä autopelien ystäville. Forza Horizon 5 on rakkaudella tehty. Sen voi jo aistia ensimmäisillä hetkillä. Siinä missä nelosen introtus nostatti karvat pystyyn makealla revityksellään, nokittaa viides kerta entisestään, ja omalla kohdallani se nosti lähes tunteet pintaan. Kaikki oli täydellisesti harmoniassa – autot, ympäristö, tunnelma, musiikki. Upea ensivaikutelma!
Taikuus ei tietenkään tähän lopu. Tällainen on Forza Horizon 5.
Welcome to Mehikoo’
Tällä kertaa festivaalit suuntaavat Meksikoon, joka on hyvinkin monimuotoinen paikka kurvailla. Biomeja on yhtätoista eri sorttia, muun muassa trooppista rannikkoa, aroa, viidakkoa, hiekkadyynejä, vuoristoja, kaupunkimaisemaa ja niin edelleen. Kukin mijöistä poikkeavat toisistaan yleisnäkymän ja uniikkien tunnusmerkkiensä muodossa. Vaihtelua on enemmän kuin tarpeeksi. Ajettavia teitä on jälleen sadoittain, ja kooltaan Meksiko on huomattavasti nelosen Britanniaa suurempi.
Kun vaikuttava intro on saatu päätökseen ja festarit vihdoin taas rullaavat, on aika pönkittää mainetta jälleen kerran. Tarjolla on hurja määrä perinteisiä ratakisoja, katukisoja, rallipätkiä, maastokisoja, stunttipätkiä, näytösajoja, driftausta, ajettavia kiertueita, kiihdytysajoja, päivittäisiä kisoja ja viikottaisia kisoja. Paluun tekevät myös huippu- ja keskinopeustutkat, tuhottavat bannerit ja viime vuotinen Battle Royale. Ja lisää tulee kausien myötä. Koko ajan pelaajalla on vapaus edetä haluamallansa tavalla, haluamallaan autolla ja omassa rytmissään. Nelonen tarjosi jo järjettömän määrän erilaista tekemistä ja nyt viidennen ulosanti on vieläkin runsaslukuisempaa, vaikkakin varsinaiset uudenlaiset aktiviteetit jäävät yhden käden sormilla laskettaviksi. Esimerkkinä uusista ovat tarinavetoiset festaritehtävät laajennettaessa kunkin festarityypin aluetta tai Meksikon ympäriajot muiden pelaajien kanssa.
Paluun tekevät myös omat kisareitit ja ratakustomoinnit, mutta tällä kertaa checkpointien lisäksi omille reiteilleen voi myös asetella halutessaan esteitä, ramppeja ja merkkejä.
Haasteosio on sekin organisoitu järkevämmin ja määrällisesti niitä on moninkertainen määrä edeltäjäänsä verrattuna. Yhden aukeaman sijaan haasteet on jaettu ja lokeroitu useisiin aukeamiin. Jotkut haasteista on sidottu kisoihin, toiset kisojen ulkopuolella suoritettavaksi. Kaikessa tekemisessä on palkintona porkkanaa – expaa, rahaa, autoja, emoteja.
Ajoneuvoja on tänä vuonna jälleen ruhtinaallinen määrä, totaalin ylittäessä viidensadan menopelin rajan. Tarjonta sisältää jonkin verran uutta, mutta paljon ennestään tuttuja kiesejä. Tämähän ei siis ole varsinaisesti huono asia, mutta paljon nelosen parissa aikaa viettäneet eivät samankaltaista uutuuden viehätystä hamstrauksesta välttämättä saa. Valinnanvara vaihtelee niin klassikoista, hiekka- ja rallihirmuista perinteisempiin sportteihin ja superautoihin. Eksoottisemmat hyperautot ovat nekin ulottuvilla jo pian muutamien kisailujen päätteeksi.
Autoja voi halutessaan ostella nettikaupasta tai huutaa huutokaupan puolelta muilta pelaajilta. Lompakkoa ei kuitenkaan ole välttämätöntä avata, sillä kerättyjen tasojen myötä saavutettavat onnenpyörän pyöräytykset tuovat tasaiseen tahtiin lisää biilejä talliin. Ajoittain on myös mahdollisuus pyöräyttää niin sanottuja superpyöräytyksiä, joissa palkintoja on yhden sijasta kolme kerralla. Ehkä minulla kävi vain tuuri, mutta sain jo hyvin varhaisessa vaiheessa puolen tusinaa rallipetoa sekä lukuisia super- ja hyperautoa, joilla oikeastaan ajoin koko festivaalin loppumetreille saakka. Tässä avokätisyydessä on se huono puoli, että iso osa autoista jää helposti kokeilematta. Minulla on nyt tallissa toistasataa autoa, joista käyttänyt olen ehkä pariakymmentä eri sorttia.
Jos eivät alkuperäiset osat riitä, niin tuttuun tapaan tuunaus- ja kustomointipaja avaa tiet loputtomille luoville maalauksille sekä hulluille tuunausideoille.
Audiovisuaalista tykitystä from top to bottom
Visuaalisesti Forza Horizon 5 on uskomattoman nätti. Peli tarjoaa jo alkutekijöissään mahdollisuuden valita suorituskyvyn ja visuaalisen notchin väliltä. Performanssia suosivilla resoluutio pysyttelee 4K:na, mutta ruudunpäivitys nousee 60 frameen – laadun puolella 4K:n lisäksi tekstuurit saavat buffia sekä piirtoetäisyys kasvaa, mutta ruudunpäivitys tippuu 30 frameen. Itse päädyin nopean testailun jälkeen suosimaan sulavampaa ruudunpäivitystä. Eroja on aika vaikea huomata muuten kuin pysähtymällä ihmettelemään. Piirtoetäisyys on myös performanssissa erittäin hyvä.
Ei olla monen vuoden päässä enää, kun ajaudutaan tilanteeseen, että silmä ei pysty erottamaan oikean ja pelin kuvan väliltä. Autot näyttävät aika ajoin niin fotorealistisilta. Detaileja pirsseissä riittää muutenkin posketon määrä ulko- ja sisäkuvakulmissa, ja vaikka Ray Tracingia ei olekaan saatu iskostettua pelillisiin osuuksiin, niin auringonvalo ja heijastukset ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin sitten nelosesta.
Maisemat ovat täynnä yksityiskohtia nekin ja kuten aiemmin tulikin mainittua, niissä on roppakaupalla vaihtelua. Erikoista on myös se, että tietyt rakennukset on mallinnettu sisältä, mikä on aika ”overkill”, koska missään vaiheessa ei pelaaja pysty nousemaan autostaan ulos. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei tämä kasvata immersiota. Uniikkeja lokaatioita on niitäkin huomattavasti edeltäjää enemmän.
Yksi mainitsemisen arvoinen elementti pelissä on valokuvaustila, joka on kuin huumetta konsanaan. Siihen jää pahasti koukkuun, senkin ansiosta, että pelistä saa helposti napsittua todella vaikuttavia kuvia. Kukin tämän arvostelun kuvista on napattu pelin omassa valokuvaustilassa.
Audiopuoli on suurimmilta osin kunnossa. Autoista löytyy persoonallisuutta ja moottoriäänissä on eroja. Turbon suhahtelu kuulostaa korvaan hyvältä sekin. Ympäristöistä kulkeutuva ääni vaihtelee sekin biomien mukaan, jos musiikit tohtii hiljentää hetkeksi. Ainut moitinnan aihe liittyy satunnaisiin, mutta voimakkaisiin äänenvoimakkuuden vaihteluihin. Esimerkiksi kaupungissa körryytellessä kävelysiltojen alitus nosta voluumit liian kovalle. Toinen missä tämä toistuu on kaupungin tunneliverkostossa – kaiku tulee aivan liian voimakkaasti. Kuulokkeiden kanssa korvat olivat ajoittain kovilla.
Musiikki jakaa ainakin minulla mielipiteet. Omaan makuuni nelosen soundtrack oli vahvempi, mutta vitoseen mahtuu kyllä muutamat kovat rallattelut. Radiokanavat ovat tälläkin kerralla teemoitettu tyypin mukaan – löytyy poppia, tanssimusiikkia, rockia, hip hopia ja nopeatempoista konemusiikkia. Nelosen teemaa ryhmitys ja musiikkivalikoima palveli, mutta vitosen osalta tilanne on vähän ristiriitaisempi. Lisäksi kokonaisuudessaan ”Mehikoa” korostavia kappaleita on vain muutama hassu. Tietysti nokkelimmat tiedostavat Spotifyn olemassaolon, laittavat radion kiinni ja, noh, problem solved.
Teknisesti pätevä, mutta ei ongelmaton
Ajotuntuman osalta oma fiilis on enimmäkseen positiivinen. Vauhdintunne on aina läsnä kuvakulmasta riippumatta. Ajaminen on nautinnollista niin pienissä kuin isommissakin satseissa. Tuntumaa on myös mahdollista räätälöidä valikon kautta. Sanottakoon se, että uusin Horizon ottaa etäisyyttä entisestään simcadesta. Tuntuma on arcademaisin tähän saakka pelisarjassa. Se tietysti palvelee satunnaispelaajia, sillä mutkat voi vetää kovissa vauhdeissa ja jarrutuksetkin voi jättää tarvittaessa ihan viime hetkille. Pidempään pelisarjan parissa viettäneillä todennäköisesti jakautuvat mielipiteet kahtia. Autot ovat vähän turhankin helposti hallittavia. Tämä heijastuu ajoapujen ollessa tyystin poissa päältä ja tuntuman ollessa asetettuna ”simulaatioksi”. Haastavammatkin autot pysyvät turhan hanakasti hanskassa tiukoissa mutkissa ja korjausliikkeitä on vaivatonta suorittaa, vaikka pyörät kuinka yliohjautuisivat takavetoisen kanssa. Alkutekijöissään tämä toki tuntuu kenelle tahansa tyydyttävältä, mutta tuntien kuluessa sitä alkaa toivoa, että panoksia saisi korotettua muutenkin ylös kuin vahvemmalla kuminauhaefektillä tekoälyn kanssa. Why not both of best worlds?
Puhutaan hetki pelin vaikeustasosta. Se on tällä hetkellä aika epäjohdonmukainen. Tietyissä kisoissa keskitaso haastaa ihan kunnolla pelaajaa, kun taas toisissa pelaaja pystyy suht vaivattomasti jätättämään tekoälykuskit korkeillakin vaikeustasoilla. Omissa tehdyissä reiteissä kisailu tekoälyä vastaan vaikuttaisi olevan rikki, sillä jätin omassa megalomaanisessa reitissäni vaikeimmalle säädetyn tekoälyn heti alkumetreillä taakseni ja maaliviivan jälkeen olin lähes minuutin edellä.
Peli on julkaisun ympärillä kärsinyt myös erinäisistä bugeista ja yhteysongelmista, joskin näiden laajuus riippuu paljon laitteesta, jolla uutta Horizonia pelaa. Xbox Onella pelatessa tiet ovat saattaneet kadota horisontista kesken kaiken tai ajoneuvo on saattanut törmätä näkymättömään esteeseen. Peli on saattanut jumahtaa kesken kaiken ja tänä aikana kaikki allokoidut pisteet ovat hävinneet. Pelin kaatuminen ei ole sekään ollut täysin poissuljettua. Uusilla Xbox-konsoleilla peli toimii pääosin moitteettomasti. Omalle kohdalleni on mahtunut muutaman kerran tilanne, jolloin auto kesken vauhtien pysähtyi kuin seinään ja kerätyt pisteiden katosivat myös ruudulta.
Tällä hetkellä yksi iso ongelma, mikä näyttäisi vaikuttavan kaikkiin pelaajiin on liikenne tai pikemminkin sen olemassaolon puute asfaltti- ja hiekkateillä. Muita liikkuvia ajoneuvoja pelaajien lisäksi ei tule juuri ikinä vastaan avoimessa maailmassa eikä niitä näy kisojen puolellakaan muuten kuin öisissä katukisoissa. En ole tutkinut tarkemmin asiaa, onko kyseessä todellinen ongelma vai ominaisuus, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei se ole alkanut häiritsemään.
Sanottakoon se, että minulla on luottoa tiimiin – kaikki yllä mainitut on sentään mahdollista korjata päivityksillä.
One racing game to rule them all
Vaikka alkutaipale ei ole ollut ihan ongelmaton, niin on Forza Horizon 5 siltikin äärimmäisen kovan luokan autopeli. Tekemistä on niin järjetön määrä, että kovimmillekin grindaajille riittää hupia kymmeniksi tunneiksi. Visuaalisesti se on yksi upeimmista peleistä tällä hetkellä. Ja tämähän on vasta alkua uudella genillä – miltähän seuraava Forza näyttää!?
Rallipätkät olivat loppujen lopuksi minun pelatuin muoto. Se on muoto, jota vierastin Britannian puolella. Vitosessa palaset jotenkin loksahtivat paikalleen. Ehkä siksi, että pelaaja saa kokea kaiken sen komeuden ja miljöörepertuaarin, mitä Meksikolla on tarjota. Jotenkin hullua, että Horizon hoitaa tämän kentän mielekkyyden osalta jopa paremmin kuin kilpailijoiden puoli – ja tämä on vasta pintaraapaisua pelistä.
Vuonna 2018 arvostelussani sanoin, että Forza Horizon 4 on paras avoimen maailman autopeli. Tähän saakka kukaan ei ole päässyt lähellekään. Nyt kuitenkin on aika antaa kruunu eteenpäin tai noh, saman talon alla se pysyy edelleenkin. Forza Horizon 5 on sen ansainnut.