Kun elokuvaohjaaja Sean S. Cunningham vuonna 1980 ohjasi elokuvan Perjantai 13. (eng. Friday the 13th), ei mies tiennyt mitä tapahtuisi. Hän oli nähnyt John Carpenterin Halloweenin ja halusi tehdä jotain samanlaista. Kun elokuva tuli teattereihin, jokainen elokuvasali täyttyi innokkaista katsojista ja rahahanat aukesivat. Kuten arvata saattaa, elokuva sai jatkoa ja jo toisessa elokuvassa mukaan luotiin nyt jo legendaariseksi murhaleffaikoniksi noussut Jason Voorhees. Jatko-osan jälkeen Jasonin tarina laajeni uusiin elokuviin, sarjakuviin, toimintafiguureihin ja videopeleihin. Erikoista kyllä, videopelejä ei Jasonista ole tullut enää 1980-luvun jälkeen vaikka hahmo onkin tunnettu kaikessa viihdeteollisuudessa. Amerikkalainen indiepeliyhtiö IllFonic päättikin tehdä asiaan muutoksen ja haki Kickstarter-rahoitusta uudelle videopelille. Kaikenkaikkiaan kasaan saatiin 1,2 miljoonaa dollaria ja pikkuhiljaa Friday 13th: The Game valmistui. Alkukankeuden jälkeen peli on saanut paljon päivityksiä, joista uusin tarjoaa virallisen yksinpelimuodon sekä todellisen fanipalveluksen, Virtuaalimökkeilyn. Näiden takia arvostelukin tulee vasta nyt.
Eikös Jason ole vain legenda?
Pelin idea on hieman samankaltainen kuin Dead By Daylightissa, mutta vain hieman. Seitsemän pelaajaa ohjaa leiriohjaajia ja yksi ohjaa yliluonnollisena tappajana kulkevaa Jason Voorheesia. Leiriohjaajien tehtävä on paeta kesäleiriltä erilaisin keinoin, kun taas Jasonia ohjaavan pelaajan tehtävä on varmistaa ettei yksikään ohjaaja lähde leiriltä elävänä.
Pakenijana pelatessa idea on pysyä piilossa ja hiljaa, etsien samalla erilaisia lyömäaseita Jasonia hidastaakseen, etsiä tarvittavia välineitä auton tai veneen korjaamiseen tai etsiä toimiva puhelin jotta auttavat poliisit osaavat tulla paikalle. Leiriohjaajia on kymmenisen erilaista ja jokaisella heistä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa esimerkiksi pelonhallinnan, juoksunopeuden tai kaikenlaisen kestävyyden kannalta.
Jason sen sijaan on hidas, lähes pysäyttämätön tappokone, joka asusta riippuen voi käyttää joko kirvestä, viidakkoveistä, keihästä tai esimerkiksi hakkua aseenaan. Siinä missä leiriohjaajat osaavat juosta pakoon, Jason kävelee hitaasti ja uhmaavasti ympäri leirialuetta. Hänellä on kuitenkin erilaisia kykyjä käytössään, kuten teleporttaus, pikasiirtyminen, superaistit sekä kyky kulkea pitämättä lainkaan ääntä. Kyvyt latautuvat hitaasti takaisin käytön jälkeen, eikä esimerkiksi teleporttaus onnistu suoraan keskelle autotietä pakenevan auton eteen, joten joitakin heikkouksia kyvyissä kuitenkin on. Aisti on ainoa oikeasti hieman ylivoimainen kyky, sillä sen avulla Jason näkee piilossa pysyvät leiriläiset jo kaukaa ja seinien läpi.
Jokaisesta suoritetusta tehtävästä pelaajat keräävät itselleen pisteitä ja pelin loppuessa noustaan tasoja ja saadaan rahaa, jolla voi ostaa itselleen joko uusia asuja, hahmoja tai jopa Jasonin tappoanimaatioita.
Kaikki hahmot Jasonia lukuun ottamatta voivat puhua toisilleen mikrofonien välityksellä, mutta ainoastaan jos henkilöt seisovat lähekkäin. Poikkeuksena tosin radiopuhelin, johon puhuttaessa jokainen pelaaja kuulee kuinka huutajat haluavat rakastella toistensa vanhempiaan. Myös Jason kuulee pakenijoiden keskustelut, joten kannattaa miettiä mitä sanoo ja missä. Yhteistyöllä pelaajat voivat myös tappaa Jasonin, mutta se onkin sitten jo vähän monimutkaisempi temppu. Kuten aina, peli on parhaimmillaan tutussa ja hyvässä seurassa, jossa läppä lentää ja eläytyminen tilanteeseen on aitoa.
Pakota heidät muistamaan minut, muistamaan miltä pelko maistuu
Yksinäisenä ohjaajana pelatessa peli alkaa hyvin pian maistua puulta, sillä jokainen erä on lähes samanlainen kentästä riippumatta. Tehtävänä on tutkia taloja, etsiä niistä erilaisia apuvälineitä, soittaa poliisit ja odottaa niiden saapumista. Vaihtoehtoisesti voit korjata auton tai veneen ja paeta sillä, mutta usein pelissä käy juurikin se klassinen tapaus että kun olet korjannut auton, joku toinen pelaaja löytääkin kyseiseen Datsuniin sopivat avaimet ja pakenee kolmen muun kanssa alueelta. Sen takia poliisien kutsuminen on turvallisin ja varmin tapa selvitä leiriltä. Yksi tapa on myös piileskellä aamuun saakka, sillä kahdenkymmenen minuutin jälkeen peli päättyy ja kaikki elossa olevat selviytyjät pääsevät leiriltä pakoon.
Jasonina pelaaminen sen sijaan on aivan eri tasolla hauskuutensa takia, sillä mikään ei tue suurempaa nautintoa kuin ilmestyä silmänräpäyksessä venettä korjaavan leiriläisen selän taakse, napata tätä kurkusta kiinni ja heittää kirkuva uhri viereiseen nuotioon. Tai nähdä jo kaukaa, kuinka hätiköivä pakenija menee piiloon makuupussiin, jolloin voit napata pussin kantoon ja iskeä sen pari kertaa viereiseen mäntyyn. Pelissä on huikea määrä erilaisia tapoja tehdä selvää uhreista, sillä ympäristöä ja erilaisia aseita hyödyntäen voi uhrit tappaa lähes sadalla eri tavalla ja lisää on tulossa päivitysten myötä.
Pelin suurin ongelma liittyy samalla myös Jasonina pelaamiseen, sillä tähän hupiin pääsee hyvin harvoin. Pelin asetuksista voi valita ”Suosi pelaamista Jasonilla”, mutta valinnalla ei hirveästi ole väliä kun jokaisella pelaajalla on sama asetus päällä. Myös peliseuran löytämiseen kuluu välillä turhan pitkäkin aika. Kun peli saadaan vartin odottelun jälkeen käyntiin, voi vain toivoa esiintyykö matsissa lagia ja kuinka paljon. Pelaajat kun toimivat itse matsin isäntinä ja matsi loppuu samantien, mikäli isäntä päättää poistua pelistä. Tällöinhän tietenkään kukaan pelaajista ei saa lainkaan pisteitä ja usein tämä tapahtuu silloin, kun isäntänä toimiva pelaaja kuolee tai kenties on vasta kuolemassa. Asiaan on tulossa kyllä muutos dedicated servereiden muodossa, mutta niiden saapumisen ajankohdasta ei vielä ole tietoa.
Perjantai, eikä seuraa löydy
Uusimman päivityksen myötä peliin lisättiin myös yksinpeli, jossa voi pelata Jasonilla botteja vastaan. Pelaaminen on sinänsä ihan hauskaa, sillä siinä voi kokeilla erilaisia tapoja pilkkoa pakenijoita, mutta bottien tekoäly ei hirveämmin eroa alkuperäisen Marion Goomba-taapertajista. Botit kun eivät ilmeisesti osaa paeta lainkaan, he vain juoksevat ympäri karttaa, seinää päin tai availevat ja sulkevat jatkuvasti yhtä ja samaa laatikkoa. Uhrit ovatkin helppoja kohteita, mutta jonkinlainen vastus olisi kyllä ihan tervetullutta.
Päivitys tarjosi myös Virtual Cabin -tilan, jossa voi kulkea ympäriinsä suurta taloa ja tutustua elokuvasarjan tuotantoon, hahmosuunnitteluihin ja kaikkeen muuhun pikkukivaan. Virtual Cabinissa on kuitenkin piilotettuja tehtäviä ja salaisuuksia, joita ratkomalla pääsee syvemmälle talon salaisuuksiin ja jopa ulkoilmaan. Kannattaa kuitenkin varoa, sillä kaikkia salaisuuksia ei välttämättä kannata löytää.
Friday 13th: The Game on mukava ja miellyttävä kokemus, varsinkin kaveriporukassa tai Jasonilla pelattuna. Yksin leiriohjaajana matsit käyvät pahasti toistamaan itseään, eikä turhan usein lagaavat ja kesken päättyvät matsit tarjoa kovinkaan positiivista pelikokemusta. Peli varmasti paranee ajan myötä, kunhan serveriongelmat saadaan ratkaisua ja peliin tuodaan lisää puuhaa myös selviytyjille. Tosiasia kuitenkin on, että kun pääsee pukemaan Jasonin naamarin kasvoille ja kaivamaan sopivan aseen mökin nurkasta, on peli parhaimmillaan.