Ihmiskunnan ruusuinen tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla. Tällä kertaa uhka kumpuaa maan alta, Locusteiksi kutsutun muukalaisrodun muodossa. Nämä inhat olennot ovat päättäneet siivota maapallon kaltaisen Sera-planeetan ihmisistä keinoja kaihtamatta. Locustien operaatio on ajanut ihmispolot niin ahtaalle, että planeetan johtoporras päättää viimeisenä oljenkortenaan kutsua apuun vankiloissa majailevat rikolliset. Tässä vaiheessa pelaaja istutetaan Marcus Fenixin saappaisiin ylevänä tavoitteena lopettaa ilkeiden Locustien aggressiivinen invaasio.
Eeppinen tausta
Gears of War pelistä on vastuussa Epic Games studio, jonka aiempiin meriitteihin lukeutuu muun muassa räiskintäpelilegenda Unreal. Epicin uutukaisessa pelaajan näkökulma on vaihdettu ensimmäisestä persoonasta kolmanteen, ja pelin tempo on rauhallisempi verrattuna esimerkiksi sinkohippaa muistuttavaan Unreal-sarjaan. Erot eivät suinkaan pääty tähän, sillä tekijöidensä mukaan yli 10 miljoonaa dollaria maksaneen tuotoksen kaikkein suurin uudistus liittyy suojan hakemisen tärkeyteen. Huoleton juoksentelu pelikentällä johtaa poikkeuksetta hyvin nopeaan kuolemaan, joten etenemisreittien suunnittelulla on ratkaiseva merkitys pelissä menestymiseen.
Gears of War sisältää valitusta vaikeustasosta riippuen noin 10-15 tuntia kestävän kampanjan, jota voi pelata täysin yksinpelinä tai vaihtoehtoisesti co-op-yhteistyömuotoisesti kaverin kanssa samalla konsolilla jaetulla ruudulla, System Linkin välityksellä tai Internetissä Xbox Live -palvelun kautta. Yksinpelin lisäksi peli sisältää kattavan moninpeliosion, jota ruoditaan myöhemmin ilmestyvässä jatkoarviossa. Lyhyet 4-vastaan-4 testisessiot Xbox Livessä rapakontakaisten pelaajien kanssa sujuivat ongelmitta ja täysin ilman verkkoviivettä, joten laadukasta viihdettä sopii odottaa myös moninpelin osa-alueelta.
Sodan Rattaat
Sitten itse peliin. Gears of Warin voisi hätäisesti tuomita perinteiseksi putkijuoksuksi elokuvamaisilla välianimaatioilla höystettynä. Pohjimmiltaan asia toki onkin näin, mitään varsinaisesti uutta ja ihmeellistä se nimittäin ei tarjoa. Gears of War kuitenkin osoittaa, miten perusidealtaan yksinkertainen peli voidaan toteuttaa liki täydellisyyttä hipovalla tavalla. Ensinnäkin sen graafinen ulkoasu on jotain aivan uskomatonta. Yksityiskohtaisesti suunnitellut maisemat vaihtuvat joka kohtauksessa, vaihdellen monitasoisista ulkokentistä synkkiin maanalaisiin komplekseihin. Maisema piirtyy silmänkantamattomiin ja tarjolla on runsaasti pieniä yksityiskohtia, valo- ja savuefektejä sekä ilmassa sinkoilevia kappaleita. Pelimaailma sisältää runsaasti tuhoutuvia elementtejä, esimerkiksi sohvan taakse tulitukselta suojautuva hahmo on lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen suojaton huonekalun hajotessa luotien voimasta kappaleiksi. Voidaankin perustellusti sanoa, että visuaalisella puolella Gears of War tulee toimimaan mittarina ja vertailukohtana kaikille tuleville toisen aallon Xbox 360 -peleille.
Seuraavaksi kiitosta ansaitsevat pelin hiotut kontrollit. Painikkeiden käytössä Epic on ottanut lähtökohdakseen tilanteesta riippuvan toimintatavan. Esimerkiksi X-painikeella potkitaan sisään ovia, kiivetään tikkaita, poimitaan aseita ja ammuksia tai aktivoidaan sensoreita – riippuen mitä mahdollisuuksia pelaajan ulottuvilla on. Vastaavasti pelin kulmakivi, suojautuminen, hoituu A-painikkeella. Suojan hakemisen lisäksi sama painike hyppäyttää pelaajaa haluttuun suuntaan tai saa aikaan kyyryjuoksun. Hienoon ajatusmalliin sisältyy myös muutamia ongelmia. Toisinaan pelaajan tavoitellessa väistösyöksyä, hahmo päättääkin heilahtaa seinän viereen, ja jää näin täysin suojattomaksi vihollisen tulitukselle. Pelaajalla on myös ilmeisesti matkassaan jonkinlainen suojelusenkeli, pelihahmo ei nimittäin voi pudota alueelta löytyviin kuoppiin tai alas kaiteettomilta reunoilta. Pienenpienet ongelmatilanteet kontrollien kanssa eivät missään tapauksessa nouse pääosaan, suurimmassa osassa pelihahmon kuolemaan johtaneista tilanteista syyllinen löytyy peliohjaimen äärestä.
Tilanteesta riippuva toimintalogiikka pätee myös syvemmälle kontrolleissa. Kun pelaaja on suojassa, hän voi tehdä uudella A-painikkeen painalluksella erityyppisiä toimintoja, riippuen tatin osoittamasta suunnasta. Toimintojen kirjoon kuuluu muunmuassa SWAT-pyörähdys toisen esteen taakse tai suojasta eteenpäin pujahtaminen. Suojan takaa voi luonnollisesti kurkkia ja suorittaa tähdättyjä laukauksia, tällöin osa pelaajan vartalosta on näkyvissä ja siten alttiina vihollisen osumille. Tähdättyjen laukausten lisäksi pelaaja voi myös ampua heittolaukauksia pysytellen itse täysin suojassa.
Mainio ja käyttökelpoinen uudistus on myös Y-painikkeeseen liittyvä toiminto, joka auttaa pelaajaa paikallistamaan ympäristössä tapahtuvia merkittäviä muutoksia. Painikkeen avulla voidaan varmistaa että pelaajalta ei jää olennaisia asioita näkemättä, tavallaan kyseinen toiminto simuloi pelaajalta puuttuvia ”oikeita aisteja” – tavalla jota ei ennen ole hyödynnetty.
Sahansoiton ABC
Laukauksista siirrytään sujuvasti pelin asevalikoimaan. Moneen muuhun räiskintäpeliin verrattuna Gears of Warin arsenaali vaikuttaa aluksi pieneltä, mutta monipuolisten toimintojen ja tasapainotetun vahinkomallinnuksen vuoksi kokoelma toimii erinomaisesti. Pelaajan on monesti tehtävä taktisia valintoja käytettävien aseiden suhteen, sillä hän voi kantaa kerrallaan vain kahta pääasetta, minkä lisäksi tilaa löytyy pistoolille ja kranaateille. Asevalikoima kattaa kokonaisuudessaan rynnäkkökiväärien, haulikon, kranaattien, tarkkuuskiväärin ja raketinheittimen lisäksi muutaman erikoisemman vaihtoehdon. Etäisesti jousta muistuttava Torque Bow ampuu räjähtäviä nuolia ja Hammer of Dawn jakaa kuolemaa satelliitin kautta – toki hyvin rajoittuneissa olosuhteissa. Perusaseista mielenkiintoisin on moottorisahalla varustettu rynnäkkökivääri, joka monikäyttöisyydessään on mainio yleisase. Myös muilla aseilla voi suorittaa lähitaisteluliikkeitä, kranaattien kohdalla tämä tarkoittaa räjähteen liimaamista vastustajaan – arvattavin seurauksin. Koska peli on varustettu K-18-merkinnällä, onnistunut aseiden käyttö palkitaan reippailla veriroiskeilla. Räjähteet repivät hahmoja kappaleiksi ruumiinosien sinkoillessa pelimaailman halki ja moottorisahalla taiteilu kuorruttaa pelaajan ruudun punaisiin pisaroihin. Väkivaltaisuuden huipennuksena pelaaja voi viimeistellä maassa puolikuolleena kyykkiviä vastustajia joko reippaalla potkulla tai hienotunteisemmin moottorisahalla.
Peli kuin elokuva, vai päinvastoin?
Peli sisältää hyvin eri tyylisiä, elokuvamaisia kohtauksia – välillä räiskitään hektisissä, osin jopa hilpeissä tunnelmissa, kunnes pelimaailma hiljalleen synkkenee ja pelaaja havaitsee hiiviskelevänsä miltei kauhuelokuvia muistuttavassa piinaavassa atmosfäärissä. Jaksot on rytmitetty erinomaisesti, ne ovat sopivan lyhyitä, jotta kyllästyminen ei pääse iskemään ja toisaalta tarjoavat hyvin erityylisiä tilanteita esimerkiksi ajoneuvojen muodossa. Vaikka eteneminen on luonteeltaan putkimaista, pitää erinomainen kenttäsuunnittelu ja tiivis tunnelma huolen siitä, ettei kyseinen epäkohta pääse liikaa harmittamaan. Kampanjassa pelaajan tukena häärii 1-3 tekoälyn ohjastamaa sotilastoveria, joiden toiminta vaihtelee hyödyllisestä aivottomaan. Varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla huomaa monesti olevansa tilanteessa, jossa koko muu joukkue makaa henkitoreissaan maassa. Puolikuolleet hahmot kokevat kuitenkin ihmepelastumisen kun tietty vihollisaalto on hoidettu pois päiviltä, joten apulaisten kohtaloa ei juuri tule murehdittua. Peli tarjoaa myös yksinkertaisia komentoja muiden hahmojen ohjastamiseen, mutta niiden käyttö jää pelin tiimellyksessä sivuosaan. Vihollislaumat käyttäytyvät vaihtelevasti ja osaavat helpoimmallakin vaikeustasolla hakea suojaa sekä vaihtaa sijaintiaan pelaajan tekemisten perusteella. Toki kokeneille tai haasteita etsiville pelaajille voi suoraan suositella Hardcore-tasoa, joka tarjoaa astetta tiukemman vastuksen. Ehdottoman suositeltavaa on myös kokeilla pelaamista co-op-yhteistyömuodossa, joka avaa pelistä aivan uuden ulottuvuuden. Etenkin korkeammilla vaikeustasoilla tiiviin yhteispelin merkitys korostuu, sen ollessa ainoa tapa kentistä hengissä selviytymiseen.
Jo aiemmin mainittua korkealuokkaista graafista ulkoasua täydentää hieno äänimaailma, joka etenkin monikanavaisesta äänilähteestä ulostuotettuna on kuin piste iin päällä. Myös pelin ääninäyttely on teknisesti moitteetonta, mutta hyvin stereotyyppistä, lajityypille ominaista möreä-äänisten alfaurosten dialogia. Myös moneen kertaan kuultuja onelinereita tuntuu löytyvän joka karpaasilta. Jonkinlainen tulevaisuuden sotilaiden ammattitauti?
Yhteenveto
Kokonaisuutena Gears of War on pienistä puutteistaan huolimatta henkeäsalpaavalla grafiikalla varustettu tiivistunnelmainen räiskintäpeli, jota voi varauksetta suositella kaikille täysi-ikäisille pelityypin ystäville. Tiukasti realismia etsiville tai FPS-only-henkisille pelaajille peli tuskin on toiveiden täyttymys, mutta heillekin suosittelen ehdottomasti peliin tutustumista. Vuoden kovinta toimintapakettia ei kannata missata!