Tämä arvostelu keskittyy pelkästään Gears of Warin moninpeliin ja tässä lyhyesti sivutaan myös Liven välityksellä pelattavaa yhteistyöpelimuotoa. Gears of War on, kuten monet tietävät, yksi vuoden tärkeimmistä pelijulkaisuista Microsoftin valkoiselle konsolille. Yksinpelinsä osalta se täytti monien toiveet, mutta miten on moninpelin laita? Pitääkö peli pintansa muita verkkoräiskintöjä vastaan?
Moninpelin tärkeydestä kertoo jotakin pelin kehittäjä Cliff Blezinskyn kommentti:
”People come for the single-player, but stay for the multi-player.”
Kaksin aina kaunihimpi
Monelle pelaajalle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on verkon välityksellä pelattava yhteistyöpelimuoto (co-op) ja Gears of War tarjoaa tätä herkkua vihdoin. Pelin luonne muuttuu huomattavasti verrattuna yksinpeliin, tai jopa jaetun ruudun co-opiin – taktiikoilla ja kommunikaatiolla on huomattava merkitys, kun vastapuolella on ajatteleva olio ja ei pysty vakoilemaan kaverin ruutua pelatessa.
Live-co-opin toimivuus on poikkeuksellisen hyvää. Perustasoisella yhteydellä pystyy helposti hostimaan pelin ja vieraaksi tuleva aisapari ei huomaa mitään eroa yksinpeliin. Muutamia teknisiä seikkoja ja puutteita co-op nostaa kuitenkin esiin – pelaajat eivät esimerkiksi näe kaikkia tapahtumia samalla tavalla ja vieraana olevalle pelaajalle esimerkiksi jotkin skriptaamalla hajonneet objektit (= esim. välianimaatioiden aikana hajoava silta tms.) näyttäytyvät animaation loppumisen jälkeen ehjänä. Nämä ongelmat ovat kuitenkin pienen pieniä verrattuna pelin suurempaan taktisuuteen ja tunteeseen, että todellakin taistelee joukkueen kanssa.
Paljon mainostettu ”saumaton peliin hyppääminen” toimii myös, kunhan yksinpeliä pelaa Live co-op -pelimuodossa. Yhdellä pelaajalla peli etenee normaalina yksinpelinä, kunnes kaveri tulee peliin ja astuu Dom Santiagon saappaisiin.
Väliaikainen apurin hyödyntäminen tulee tarpeeseen joskus yksinpelinkin aikana, varsinkin vaikeimmilla vaikeusasteilla ja toisesta ihmispelaajasta on todella hyötyä, sillä peli ei lopu enää 1. pelaajan kuolemaan, vaan tiimikaveri voi tulla herättämään hänet. Tämä helpottaa monia kohtauksia huomattavasti ja napsaisee pari tuntia pois tarinan kestosta. Vaihtokauppa on kuitenkin sen arvoinen, koska peli todella herää henkiin pelatessa kahdestaan.
I’m a lumberjack and I’m ok…
Monessa pelissä moninpeli poikkeaa yksinpelistä täydellisesti – joko tämä on tarkoituksellista, tai sitten yksinpelissä käytetyt taktiikat eivät yksinkertaisesti vain toimi muita ihmisiä vastaan. Gears of War jatkuu verkossa kuitenkin pitkälti samana kuin yksinpelissä – tempo on hieman nopeampi johtuen siitä, että paikoilleen jäämällä joutuu nopeasti nurkkaan ahdistetuksi ja/tai jokin sivusta murtuu ja viholliset pääsevät läpi. Ja ihmispelaajat ovat, yllätys yllätys, älykkäämpiä kuin tekoälyn ohjastamat Locustit – tästä johtuen tilanteisiin pitää reagoida nopeammin ja kommunikoida vaihtuvat tilanteet tiimitovereilleen.
Pelimekaniikaltaan kyseessä on konstailematon tekele. Mitään ihmeellisiä kikkailuja tai innovaatioita Epic ei ole lähtenyt tekemään, vaan pelissä on karttojen vaihtuessa aulatila, jossa pelaajat voivat vapaasti keskustella, merkitä itsensä valmiiksi peliin ja lähteä pelaamaan. Pelin aikana pelaaja kuulee vain oman tiiminsä ja kuoltuaan pystyy katsomaan muiden peliä ja keskustelemaan muiden kuolleiden kanssa. Tavanomainen pelimekaniikka ei kuitenkaan haittaa lainkaan, kun se on toteutettu näin hauskalla ja täydellisyyttä hipovalla tavalla. Pelisessiot ovat yksinkertaisesti hauskoja ja menestyminen ei aina riipu erikoisaseiden vauhdikkaasta hakemisesta. Lisäksi ylivoiman merkitys on yllättävän pieni, jos tiimipeli ei muuten toimi. Paljon pelistä kertoo se, että kierroksen päätyttyä ”ruumishuoneelta” kuuluu lähes aina naurunremakka tiukkojen loppuratkaisujen seurauksena. Pelit ratkeavat pohjimmiltaan aina taktiseen tiimipelaamiseen, joskin tietysti poikkeuksellisen lahjakkaat pelaajat pystyvät kääntämään erän kuin erän itselleen voitoksi.
Gears of Warissa on kolme pelimuotoa Livessä. Warzone on perinteisempi Team Deathmatch, jossa maahan kyykähtäneet vastustajat pystyy ampumaan kaukaisuudesta lopullisen kuolleiksi. Execution taas on Team Deathmatchia pienellä lisämausteella: verta vuotava vihollinen on vahingoittumaton ammutuille luodeille ja räjähteille – kohde pitää käydä teloittamassa lähietäisyydeltä. Assassinationissa kummallekin tiimille valitaan yksi johtaja, jonka tappamalla voittaa kierroksen – lisäksi vain johtaja voi poimia uusia aseita mukaansa. Assassinationia ja Executionia yhdistää se, että maassa verta vuotava vihollinen voi herätä henkiin, vaikka oman tiimin jäsen ei häntä herättäisikään. A-nappia rämpyttämällä pelaaja voi pitää sydämensä käynnissä ja nopeuttaa ”ylösnousemustaan”. Warzonessa pelaaja vuotaa kuiviin ”bleed-out”-ajan loputtua. Jokaisessa pelimuodossa on oma hyvä puolensa, mutta jonkinlaista täysin erilaista pelimuotoa olisin toivonut vielä lisäksi.
Pelaajilla on aluksi aseistuksenaan haulikko, Lancer-rynnäkkökivääri moottorisahoineen, peruspistooli ja savukranaatti. Eri kartoista löytyy erilaisia aseita kuten kranaatit, tehokkaampi pistooli, tarkkuuskivääri, kranaatinheitin, Hammer of Dawn -satelliittiase ja Torque Bow -jousi räjähtävine nuolineen. Harvoissa kartoissa on kaikki aseet käytössä ja aseiden sijoittelu karttoihin on erittäin onnistunutta. Toisen puolen saadessa esimerkiksi Torque Bowin, saa toinen tiimi helpommin tarkkuuskiväärin. Ja kartan keskellä voi tällöin vielä olla jokin mapissa tehokkaampi ase, kuten kranaatinheitin. Joissain kartoissa aseiden sijoittelua on käytetty myös epäsymmetrisyyden tasapainottamiseen.
Yksikään ase ei tunnu häiritsevän tehokkaalta, vaan kaikki on pitkälti kiinni käyttäjästä. Holtittomasti roiskimalla esimerkiksi Torque Bow on käyttökelvoton, kun taas tarkasti tähtäämällä ja harkitsemalla sillä saa reilusti tuhoa aikaiseksi. Kuitenkin, jos jokin ase alkaa pelaajia häiritsemään, voi serveriä luodessaan poistaa aseen, tai korvata sen toisella aseella – tähän mennessä näin ei ole kuitenkaan käynyt. Pientä moitetta voisi antaa moottorisahan ”liimautumisesta” viholliseen, jolloin voi esimerkiksi ”lukittautua” viholliseen käynnistämällä tämän läheisyydessä sahan, mutta jos kohde ehtii liikkua pois edestä, niin sahaus jatkuu silti ja sahauksen kohde kuolee jossain kauempana tai sahaajan selän takana. Samanlaista liimautumista on havaittavissa myös kranaattien lähitaisteluhyökkäyksessä.
Karttoja pelissä on kymmenen ja suurin osa niistä edustaa samaa laatua ja tasapainoa, mitä on koko muukin peli. Vain muutama kartta on heikompilaatuinen, mutta tämä ei suinkaan johdu epätasapainosta, vaan liiasta tasapainosta – joissain kartoissa voi yksinkertaisesti joutua pattitilanteeseen, jossa hyökkäämällä on kuolema varma. Kartat ovat monimuotoisia ja eroavat toisistaan täysin. Jokaista karttaa silti yhdistää se, että karttojen osaaminen ja täysi hyödyntäminen palkitaan. Lisäksi Gears of War on poikkeuksellinen moninpelinäkin; graafisesti peli on täysin verrattavissa yksinpeliin – mitään karsintaa ei siis ole jouduttu tekemään.
Kahdeksan pelaajan pelit toimivat moitteetta ilman lagia 1M/1M-yhteydellä hostattuna, eikä mitään jumiutumisia tai kaatumisia ole ikinä tapahtunut. Nettikoodi on siis vähintäänkin moitteetonta.
”Destroyed Beauty”
Moninpeli ei kuitenkaan ole täydellinen. Ranked-pelejä varten Epic on tehnyt ärsyynnystä aiheuttavan päätöksen; Ranked-peleihin pääsee vain yksinään. Tämä päätös tehtiin sen takia, että tämän pitäisi estää huijaus ja TrueSkill-kokemustasojen vääristyminen. Suoraan sanottuna tämä on käsittämätöntä, kun pelin tarkoitus ja hauskuus on pelata ja kommunikoida tiimissä. Lisäksi serverin löytäminen ja sille liittyminen on joskus myös työn ja tuskan takana.
Aina vaihtoehtona on kuitenkin Player-otteluiden pelaaminen, mutta saavutuksia halajaville tämä ei toimi sillä moninpelin saavutukset on saatavilla vain Ranked-peleistä. Silti suosittelen heittämään Ranked-pelit ja niistä saatavat saavutukset romukoppaan ja pelaamaan kavereiden kanssa Player-otteluita. Tällä tavalla moninpelistä saa parhaan kuvan ja rahoilleen vastinetta.
Mussutusta saa osakseen myös serverin hostin hallintatyökalut serverin ollessa käynnissä – vaihtoehtoja ovat ainoastaan ”Start Match”, ”Quit” ja pelaajien potkiminen. Pelimuotoja, karttoja ja muita asetuksia vaihtaakseen pitää serveri laittaa uusiksi. Onneksi sentään kartoille voi määritellä järjestyksen, jossa ne vaihtuvat automaattisesti. Pohjimmiltaan serverin uusiksi laittaminen ei ole iso asia, serverin saa pystyyn muutamassa minuutissa ja saman verran menee pelaajien kutsumiseen takaisin peleihin. Siltikin tämä on turha laiminlyönti Epiciltä, asetuksia pitää pystyä vaihtamaan serveriltä.
Moninpelissä on myös bugeja. Jos serveri on ollut käynnissä jonkin aikaa ja pelaaja tulee mukaan, saattavat hänen äänensä kadota – hän kuulee kaikki muut, mutta kukaan ei kuule häntä. Tähän auttaa ainoastaan serverin uudelleenkäynnistys. Lisäksi joskus sahaaminen jumittaa pelaajan paikalleen.
Ongelmia on myös joskus näkymättömien seinien kanssa. Jos näkee vaikkapa puolet vihollisen päästä pylvään takaa ja yrittää ampua, saattavat luodit pysähtyä pylvään ympärillä olevaan näkymättömään esteeseen. Toinen harvinainen ongelma on ns. ”hitbox”-bugi. Eli luoti, jonka pitäisi osua, meneekin läpi vastustajasta. Tämä tulee joskus tarkkuuskiväärillä ammuttaessa.
Lopuksi
Gears of War tarjoaa taktista, loistavaa ja äärettömän viihdyttävää Live-räiskintää, mutta kuten kaikissa muissakin peleissä: peliseura ratkaisee paljon. Moninpeli on kaikin puolin erittäin hyvin tasapainotettu ja tarjoaa taktista tiimipohjaista toimintaa sitä halajaville. Ongelmia kuitenkin vielä on, mutta Epicin kommentit päivityksistä ja julkaisun jälkeisestä tuesta antavat odottaa parannuksia ja laajennuksia moninpeliin.
Kyseessä on yksi tämän hetken kiehtovimmista Live-peleistä, josta varmasti löytää peliseuraa jopa hiljaisinakin päivinä.