Gears of War 4 on tietyllä tapaa The Coalition -pelistudion ensimmäinen linnun lento. Takana on remasterointi klassisesta Gears of Warista, joka oli onnistunut tekele, mutta ei pitänyt pelikuntaa kauaa pelin äärellä. GoW-fanien lähimuistissa kummittelee vielä Epic Gamesin/People Can Fly:n Gears of War: Judgment sekasikiö, jossa oli massiivisia puutteita sisällön kanssa. Täten Coalitionilla on pakonomainen ”do or die” -yhtälö uuden julkaisun kanssa, joka luo myös pohjaa tuleville julkaisuille.
Bring it on, sucka…
Gears of War 4:n yksinpeli sijoittautuu 25 vuoden päähän GoW3:n loppuasetelmasta, jonka aikana sankariveteraani Marcus Fenix on eläkkeelle päästyään istuttanut puun omakotitalolleen, ja aloittanut rauhallisen elämän sanaristikoiden ja tomaattien parissa – luultavasti. Seran kamaralle on jäänyt vain parisataatuhatta ihmistä sotien seurauksena, ja COG on rakentanut Donald Trumpin elein suuren muurin suojaamaan kansalaisia vaaroilta. Sudokujen täyttäminen muuttuu hyvin äkkiä selviytymisen taipaleeksi, kun ihmiskuntaa vastaan iskee uusi uhka Swarm-vihollisten muodossa, vihollisten jotka uhkaavat kidnapata kokonaisia siirtokuntia.
Uusi sankari, sekä Marcus Fenixin poika, JD Fenix aloittaa kulkunsa kohti rakkaidensa pelastamista yhdessä ystäviensä Kait Diazin ja Del Walkerin kanssa. Kumppanit ovat ulkolaisia, joita hallitus piinaa uusien sotilasrobottien kanssa. Hahmot eivät valitettavasti pysty herättämään yhtä suurta myötätuntoa ja kiinnostusta mitä Delta Squad aikoinaan kykeni. Tämä johtunee ontuvasta käsikirjoituksesta ja tarinankerronnasta. Ääninäyttelyssä Spartacus tv-sarjan Liam McIntyre, joka ääninäyttelee JD Fenixiä onnistuu kyllä kiitettävästi, vaikka Gearsille ominainen erittäin maskuliininen ääni puuttuukin yhtälöstä. Tietynlainen viattomuus paistaa Juniorista, mikä onkin miellyttävä lisä pelisarjaan.
Vaikka tarina on hieman hidas kehityksessään ja ontuu, on GoW4:n yksinpeli hyvin viihdyttävää pelattavaa. Insane -vaikeusastella co-op kaverin kanssa on tehty todella haastavaksi, sillä kaveria ei pysty nostamaan, ja kuolemasta joutuu aloittamaan checkpointista, joita ei ole peliin laitettu turhan paljoa. Tekoälyyn on tehty pieniä muutoksia, esimerkiksi viimeinen Swarm-vihollinen rynnäköi tappamaan pelaajan läheltä. Ristiriitainen päätös ottaa Horde-pelimuoto mukaan yksinpeliin on kyseenalainen, joka olisi voitu jättää väliin. Pelinkulku seuraa vanhaa kaavaa, jossa tyhjennetään alue, tai puolustetaan paikkaa, josta jatketaan seuraavaan. Lettutaikinaan lisätään vielä minibossit, sekä ajaminen, niin paketti on valmiina. Eniten irti yksinpelistä saa co-opin yhteydessä kaverin kanssa ja silloin se viihdyttääkin.
…this is my kind of shit!
Moninpeli, joka on ollut iso osa Gears of War -pelisarjan sielua, on ehdottomasti GoW4:n osa-alueista parhain. Pelimekaniikka muistuttaa eniten Gears of War 3:sta, mutta myös pieni nippu uudistuksia nähdään. Coalition on pelilistojen valinnoillaan yrittänyt tyydyttää kasuaalisia ja tosissaan ottavia pelaajia, mikä on varsin toistuva strategia nykyajan pelistudioilla. Mitään uutta ja tajunnanräjäyttävää pelimuodoissa ei nähdä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, vaan pelimuodot ovat suurimmaksi osaksi vanhoista GoW-peleistä esimerkkinä King of the Hill, Warzone ja Guardian. Uutena pelimuotona Arms Race toimii hyvänä hupimuotona, missä joukkueen aseet vaihtuvat joka kolmannen tapon jälkeen, kunnes kaikki aseet on koluttu läpi, ja tämän ensimmäisenä tekevä joukkue voittaa ottelun. Pelimuoto toimii hupina etenkin kaveriporukalla, mutta se käy myöskin hivenen tylsäksi jatkuvan toiston takia.
Kirsikkana kakun päälle Coalition on lanseerannut uuden eSports-pelimuodon nimeltään Escalation. Tämä pelimuoto on moninpelin uudistuksista ehdottomasti parhain, ja lämmittää vanhan panostajan sydäntä. Pelimuodossa on kolme capture-paikkaa, joista joukkueet keräävät pisteitä, ja ensimmäisenä 210 pisteeseen pääsevä voittaa kierroksen. Twistinä toimii se, että toinen joukkue voittaa kierroksen automaattisesti, mikäli he kontrolloivat kaikkia kolmea capture-paikkaa. Kierroksen hävinnyt joukkue saa asettaa tai poistaa kentältä aseen, mikä luo strategisen elementin pelimuotoon. Pelimuodossa on paljon potentiaalia, ja sitä on mielenkiintoista seurata, sillä se luo paljon clutch-hetkiä ja mahdollisuuksia häviävälle joukkueelle nousta takaisin peliin. Tämän lisäksi pelissä pyörii skill-rating, jonka saa viiden sijoitusottelun jälkeen. Tämä toimii kaikissa pelilistoissa social quickplay:ta lukuunottamatta.
Aloitusaseista yhtälöä dominoi haulikko eli Gnasher, mikä on varmasti klassisen Gears-fanien mieleen. Lancerkaan ei ole hyödytön, sillä se tulee tarpeeseen pidemmiltä matkoilta ja puolustuksessa. Uusia aseita on paljon, ja joidenkin lisäys tuntuu tarpeettomalta. Uudet voima-aseet, kuten Dropshot ja Buzzkill ovat hieman turhan tehokkaita, sekä liian helppokäyttöisiä.
Kenttiä on julkaisussa kymmenen, ja niihin on selvästi nähty vaivaa kehittäjien toimesta, jos vaikka verrataan niitä esimerkiksi GoW: Judgmentin sekamelskaan. Kentät ovat symmetrisiä (luojan kiitos), jonka vuoksi ne toimivat jokaisen pelimuodon kanssa loistavasti. Huonona puolena on kenttien pieni määrä ja se, ettei niistä mikään jää erityisesti mieleen pelattavuudeltaan tai tyyliltään. Moninpeli pyörii sulavasti 60 fps:n voimalla, ja grafiisesti peli on iloa silmille. Suurena ongelmana pelinhaussa ovat järjettömät kenttien latausajat, sekä käyttöjärjestelmän hitaus.
Unleash the Horde
Tuttu ja suosittu Horde–pelimuoto on saanut liudan uudistuksia, jossa rakentelu ja puolustus ovat pääosassa. Vaikeimmilla vaikeusasteilla vihollisaallot ovat haastavia, ja ne vaativat pelaajaporukalta koordinaatiota, jos haluaa pysyä hengissä. Pidemmälle päästessä aalloissa haaste kasvaa pikkuhiljaa, ja sekoitukseen tulee myös bossit mukaan. Uudistuksena ovat pelaajaluokat, Sniper, Scout, Heavy ja Engineer, mitkä tuovat tarvittavaa sisältöä Hordeen. Jokaisella pelaajaluokalla on oma vahvuutensa, mitä tarvitaan selviytymiseen. Myöhemmin aaltoihin tulee lisäksi haasteita, kuten aikaraja, mikä lisää huomattavasti pelimuodon uudelleenpelaamisarvoa.
Puolustusten rakenteluun tarvitsee Poweria, mitä voi kerätä muun muassa kaatuneilta vihollisilta. Puolustuspaikka pitää valita hienovaraisesti, sillä huono paikka voi koitua pelaajien kohtaloksi. Horde 3.0. on oivallinen lisä peliin, ja sen uudistukset tuovat tarvittavaa lisäarvoa. Pelimuoto sopii täydellisesti pelaajaporukan myöhäisillan pelisessioihin, sillä pelattavaa riittää.
Brothers to the end
Gears of War 4 on kokonaisuudessaan erittäin hyvä paketti, joka tuo Xboxin yksinoikeuspeleihin kiitettävän lisän. Windows 10:n kanssa toimiva cross-play –ominaisuus on myös hieno elementti, mitä kukaan muu ei tarjoa AAA-pelin kanssa. Vaikka yksinpeli ei pääse Gears–pelisarjan parhaimmistoon, se on tuttua Gears-mättöä, joka varmasti tyydyttää vanhoja, sekä uusia pelaajia. Moninpeli on kokonaisuudessaan toteutettu loistavasti, ja Coalition-pelistudion jatkuva tuki uudistuksineen ja kilpailulliseen pelaamiseen toivottavasti pidentää pelin ikää. Gears 4 on vakuuttava alku myös tuleville sarjan peleille, vaikka mitään tajunnanräjäyttävää se ei tarjoakaan. Vanhat sekä uudet Gears–fanit saavat juuri sen mitä on haluttu.