Vuonna 2005 pelimarkkinoille pölähti taistelua, ongelmanratkontaa, tasohyppelyä ja kreikkalaista mytologiaa yhdistelevä God of War, joka saavutti suuren suosion Playstation 2 -konsolilla. Kahden ensimmäisen osan jälkeen alkuperäisen trilogian kolmas osa näki päivänvalon Pleikkari kolmosella vuonna 2010. Nykytrendille uskollisesti viitisen vuotta vanha sarjan kolmas osa päätettiin nostaa uudelleenjulkaistavien pelien listalle kunnollisen kasvojenkohotuksen kera. God of War 3: Remastered tuo sarjan uudelle sukupolvelle ja vie pelaajan keskelle Olympuksen saippuaoopperaa. Onko aika kullannut muistot, vai onko kyseessä edelleen ansaitusti yksi parhaista toimintaseikkailuista tällä vuosikymmenellä? Arvostelussa oleva peli on K-18 -julkaisu, joten sitä ei suositella perheen pienimmille.
Olympoksen kauniit ja rohkeat
Kratoksen seikkailujen kolmas osa käynnistyy suoraan siitä, mihin toinen osa aikoinaan jäi. Sarjan aiemmat osat missanneelle pelaajalle saattaa olla hieman vaikeaa ymmärtää juonikuviota, joka selitetään melko löyhästi lyhyellä videolla tähänastisista tapahtumista: Kratos aloitti taipaleensa spartalaisena kapteenina, joka tappion hetkellä joutui anelemaan sodan jumala Areksen apua. Ares pelasti Kratoksen pinteestä, mutta päätyi huijaamaan tämän surmaamaan oman perheensä. Tästä käynnistyi verinen saippuaooppera, joka sisältää selkäänpuukotusta, petturuutta ja jumalaisia turpasaunoja kahden ensimmäisen osan verran. Kolmas osa on Kratoksen katkeransuloinen joutsenlaulu, jonka kantavana teemana on päähenkilön silmitön viha kaikkia Olympoksen asukkeja kohtaan. Kosto on ainoa vaihtoehto ja sitä tavoitellaan keinoja kaihtamatta. Juonta ei voi luokitella kaikkien aikojen omaperäisimmäksi tai yllätyksellisimmäksi, mutta se ei onneksi ole parasta mitä God of Warilla on pelaajille tarjota.
Selkäsauna vailla vertaa
Pelattavuus on alkuperäisen tavoin täyttä rautaa. Taistelusysteemi nojaa vahvasti iskujen yhdistelyyn, suurten vihollisjoukkojen kontrolloimiseen sekä Quick Time Eventien avulla tehtävien toinen toistaan brutaalimpien lopetusiskujen toimittamiseen. Kratos osaa torjua ja väistää, mutta paikalleen ei auta jäädä, koska vastusten koko vaihtelee koiran ja kerrostalon kokoisen kolossin välillä. Pomotaistelut ovat oma lukunsa, joissa jumalia kuritetaan sen verran eeppisessä mittakaavassa, että iskut tuntuvat kotisohvalla asti. Kyseessä ei missään nimessä ole helppo peli, vaan jo normal-vaikeusasteella haastetta piisaa varsin mukavasti. Kuolo ei yleensä korjaa välittömästi, vaikkakin joskus pitkäksi venyvät painiottelut isojen örmyjen kanssa päätyvät kuolemaan. Taisteluiden välillä ratkotaan kevyehköjä puzzleja, jotka pistävät aivosolut liikkeelle, mutta eivät aiheuta turhautumista. Ratkaisut ovat usein melko yksinkertaisia olematta silti liian itsestäänselviä. Myös tasohyppelyä on mukana jonkin verran, vaikka pääpaino on silti taisteluissa ja pulmanratkonnassa. Kratos tottelee käskyjä erittäin sujuvasti ja vastaanotetusta iskusta voi syyttää pääasiallisesti itseään. Ainoa poikkeus on tämän tyyppisissä peleissä varsin yleinen ongelma; kamera on ajoittain kiinnitetty yhteen kohtaan, jolloin Kratos saattaa jäädä hetkeksi kuvan ulkopuolelle tai ison vihollisen taakse. Tällaiset tilanteet ovat onneksi riittävän vähäisiä, jotta hermostumista pääsisi ilmenemään.
Uuden sukupolven jumalat
Uuden sukupolven myötä merkittävin ero on silmäkarkki, joka on myös näkyvin osa uudistuksia. Resoluutio on 1080p ja ruudunpäivitys ihanan pehmeä 60fps, joten Kratos liikkuu ruudulla erittäin sulavasti, eikä ympäristöjäkään voi rumiksi haukkua. Ulkoasultaan God of War 3: Remastered erottuu nykyajan peleistä vain yksityiskohtien määrässä. Ajoittain ympäristöt ovat tarpeettoman koruttomia, mutta sahalaitoja tai muita bugeja ei tullut läpipeluun aikana kertaakaan vastaan. Ruudunpäivitys rullaa isoissakin taisteluissa sujuvasti, mutta dippaa satunnaisesti alle tuon kuuluisan 60fps-tason. Heilahtelut jäävät kuitenkin niin pieniksi, etteivät ne pääse häiritsemään taisteluiden flowta missään vaiheessa. Ainoa selkeä vanhentunut osa-alue on välivideot, jotka ovat kaikin puolin samat kuin alkuperäisessä. Tarinaa viedään eteenpäin auttamatta vanhentuneella animoinnilla ja grafiikan tasolla, joka saattaa särähtää silmäkulmaan ensimmäisillä kerroilla. Tunnelma pysyy silti katossa koko reilun kymmenen tunnin kampanjan ajan sen verran hyvin, ettei tähänkään asiaan kiinnitä loppuvideota katsellessa mitään huomiota.
Oldies but goldies
Kokonaisuutena kyseessä on erittäin tervetullut lisäys PS4-pelitarjontaan, josta puuttuvat vielä God of Warin kaltaiset toimintaseikkailut. Toiminta vyöryy ruudulle sulavammin kuin koskaan ja sisältöä löytyy koko rahan edestä. Kyseessä oli rautainen paketti jo vuonna 2010, eikä syytä häpeään ole verrattuna nykyisen sukupolven nimikkeisiin vielä tänäkään päivänä. Harmi, ettei sarjan jatkosta ole vielä vahvistettu mitään tietoa. Erityisen lämpimästi God of War 3: Remasteredia voi suositella toimintaseikkailun ystäville, jotka eivät syystä tai toisesta ole aiemmin Kratoksen kostoretkiin tutustuneet. Kolmannen osan veteraaneille versio ei tarjoa juurikaan uutta sisältöä, mutta uusintakierros tuntuu silti erittäin hyvältä uudella sukupolvella. Käännös on tehty riittävällä huolellisuudella, jotta sitä voi suositella lämpimästi kenen tahansa pelihyllyyn.