Jonkin aikaa Playstation 2:n yksinoikeuspelinä mainetta niittänyt Grand Theft Auto: San Andreas on viimein rantautunut myös Xboxille. Kyseessä on pelisarjan toinen tuleminen Microsoftin mustalle laatikolle, aiemmin olemme saaneet nauttia mainiosta Grand Theft Auto Double Packista, joka sisälsi pelisarjan kaksi aiempaa osaa yhdessä paketissa.
San Andreaksen kehityksestä on vastannut Rockstar North, ja peli lainaa runsaasti vaikutteita 90-luvun rap-musiikilla höystetyistä gangsta-leffoista kuten Boyz n the Hood, Menace 2 Society ja New Jack City. Musiikkiraidalta löytyy rapin lisäksi myös muita kyseisen aikakauden klassikoita heavystä jazziin. GTA:n brutaalin väkivaltainen maailma on ansainnut pelille K-18 -leiman, eli kyseessä on selkeästi aikuisemmalle yleisölle suunnattu tuotos.
If it ain’t ruff
GTA:N päähenkilönä häärii Carl ”CJ” Johnson, joka palaa Los Santosiin keskelle orastavaa jengisotaa omien kotipoikien ja kilpailevan Bellas-jengin välillä. Pelin edetessä CJ:n tie vie myös Las Venturas ja San Fierro -nimisiin kaupunkeihin, joita tosielämässä vastaavat Los Angeles, Las Vegas ja San Diego.
Sarjan edellisiä osia pelanneille ensimmäinen silmiinpistävä asia liittynee pelin maailmaan. Karttaa vilkaisemalla huomaa, että pelattavaa lääniä riittää jopa viisi kertaa enemmän enemmän kuin Vice Cityssä. Seuraavaksi huomio kiinnittyy pelin sisältämiin hahmonkehityksellisiin elementteihin. Päähenkilö voi kasvattaa lihasmassaansa kuntosalilla tai esimerkiksi siirtymällä paikasta toiseen juoksemalla autolla ajelun sijaan. Vastaavasti jatkuva vierailu hampurilaisravintoloissa palkitaan rasvakerroksen kasvulla – mikä puolestaan vaikuttaa esimerkiksi juoksunopeuteen ja hyppyjen korkeuteen. Myös muut taidot parantuvat, esimerkiksi asekykyjen kehittyminen mahdollistaa muun muassa suuremman lukitusetäisyyden ja tarkkuuden kasvamisen.
Fear and loathing in Los Santos
Pelin ajoneuvovalikoima on kasvanut huomattavasti edellisistä osista. Tarjolla on yli 70 erilaista autoa ja muuta moottoroitua kulkuneuvoa. Kaupunkien reilut korkeuserot tarjoavat moottorifriikeille mahdollisuuksia kiidättää ajoneuvonsa reiluihin ilmalentoihin. Liikehdintää ei suinkaan ole rajoitettu pelkästään maan pinnalle, vaan CJ voi halutessaan siirtyä yläilmoihin helikoptereiden tai lentokoneiden avustuksella.
GTA: San Andreaksen maailma on suhteellisen avoin, halutessaan pelaaja voi ajella vapaasti ympäri kaupunkia rahavarantoja kartuttaen tai keskittyä drive-by -tilanteisiin kilpailevien jengien kanssa. Toinen vaihtoehto on suorittaa kartalle ilmestyviä tehtäviä, joiden onnistunut läpäisy tuo CJ:lle respectiä eli mainetta, joka on pelin kannalta varsin olennainen ominaisuus. Näennäisestä avoimuudesta huolimatta peli on monessa suhteessa vielä hyvin rajoittunut, mutta se tarjoaa silti hupia lukuisiksi tunneiksi ilman tarvetta siirtyä suorittamaan varsinaisia tehtäviä. Itse huomasin monesti heiluvani Los Santosin esikaupunkialueella golfmaila kädessä viattomia ohikulkijoita niistämässä. Huvinsa meillä kaikilla…
Golfmailan lisäksi asearsenaalista löytyy laaja valikoima muita tappovälineitä aina raketinheittimiin ja käsikranaatteihin saakka. Myös John Woo -tyyppinen kahden aseen yhtäaikainen käyttö onnistuu, kunhan CJ:n asetaidot ovat kehittyneet riittävästi.
Pelin tehtävävalikoima on vaihteleva sisältäen perinteisten takaa-ajojen ja murhien lisäksi hiiviskelyä ja erilaisia saattotehtäviä. Vaikeustaso on saatu viilattua kohdalleen, hyvin harvoin eteen tuli turhauttavan vaikeita osioita. Lisäksi yleensä valittavana on useampia eri tehtäviä, jolloin umpikujatilanteessa vauhtia voi hakea toisaalta.
Pelin kontrollit on saatu sopeutettua Xbox-ohjaimeen varsin hyvin, mutta etenkin valkoisen ja mustan painikkeen suhteellisen tärkeä rooli saattaa aiheuttaa Controller S:n omistajille tarvetta näppäinkonfiguraation muutoksiin. Näin ainakin omalla osallani.
Not enuf bling
Graafisesti GTA: San Andreas on suhteellisen vaatimaton verrattuna muihin moderneihin Xbox-peleihin, esimerkiksi Jade Empireen. Toki pelistä löytyy erilaisia sääefektejä ja muita pieniä visuaalisia kikkoja, mutta kokonaisuus jää melko vaisuksi. Tämä ei kuitenkaan pelin timantinkovaa sisältöä juuri himmennä. Myös latausajoissa on petrattu edellisiin osiin ja PS2-versioon verrattuna. Kaupungissa ajellessa taukoja ei ole lainkaan, toiminta keskeytyy ainoastaan sisätiloihin siirryttäessä. Xbox-versiosta löytyy myös tuki omalle musiikille, josta muodostetaan oma radioasema pelin muun tarjonnan sekaan. Mainio idea, joskin pelin musiikit ovat ainakin omasta mielestäni sen verran kovaa tavaraa, että custom soundtrack -vaihtoehto jäi osaltani hyödyntämättä.
Pelattavaa GTAssa riittää todella runsaasti, etenkin jos otetaan huomioon pelimaailman tarjoamat mahdollisuudet normaalien tehtävien lisäksi. Erikoisuutena peliin on rakennettu myös pieni kaksinpeliosio, jossa toinen pelaaja kontrolloi CJ:n tyttöystävää. Se toimii mielenkiintoisena vaihteluna, kunhan vierestä löytyy sopiva pelikaveri.
Comprende, ese?
Timantinkova pelattavuus, laaja pelimaailma sekä mielenkiintoinen taustatarina muodostavat GTA: San Andreaksesta pakko-ostoksen kaikille täysi-ikäisille toimintapelien ystäville. On mielenkiintoista nähdä, mihin GTA-sarja jatkossa kehittyy. Pelialueen koko on jo nykyisellään riittävä, joidenkin mielestä jopa jo liian laaja. Graafisesti toki parannettavaa riittää, mutta entä sen lisäksi? Viedäänkö sarjaa jatkossa yhä enemmän hahmon ominaisuuksia ja roolipelillisiä elementtejä sisältävään suuntaan. Sen näemme, kun Rockstar avaa pelin Xbox 360 -konsolilla. Mutta nyt taas takaisin San Andreaksen ghettoihin…