Moni varmasti muistaa viime vuoden syyskuussa ilmestyneen Guitar Hero 5:n, joka sisälsi tuhdin biisilistan lisäksi runsaasti uudistuksia ja parannuksia. Pelaajien palautteen kuuntelemisen ansiosta GH5 toimi pelisarjan mallikkaana piristysruiskeena ja koki tämän mukaisen promootiotulvan. Erikoisin mainoskikka oli tarjota kaikille pelin omistaville amerikkalaisille syyskuussa vielä julkaisematon Guitar Hero: Van Halen täysin ilmaisena kylkiäisenä.
GHVH:n oikean julkaisun oli tarkoitus tapahtua myöhemmin joulukuussa 2009. Amerikassa tämä onnistui, mutta meille syrjityille eurooppalaisille Activision lätkäisi uudeksi julkaisupäiväksi vuoden 2010 helmikuun 19. päivän. Nyt siis voidaan vihdoin selvittää ansaitseeko peli Van Halenin maineikkaan nimen vai kalpeneeko se kehutun edeltäjänsä, Guitar Hero: Metallican, rinnalla.
Pettymys
Kun instrumentiksi on valinnut kitaran, basson, rummut tai mikrofonin, pääsee aloittamaan career-pelimuodon, milläs muullakaan, kuin vauhdikkaalla matkalla Panamaan. Tästä edetään Runnin’ with the Deviliin ja mieli tekee lisää samanlaista kovaa rokkia 70-80 luvulta. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan ensimmäiseksi keikkapaikaksi paljastuva Los Angeles pitää sisällään muun muassa Blink-128:sta ja kappaleen, joka nimensä mukaisesti kertoo jonkun Stacyn äidistä. Vaikka miten monta kertaa hieroisi silmiään, nipistäisi itseään tai puhaltaisi promillemittariin, lukee kotelon kannessa yhä ”Van Halen” ja TV-ruudulla näkyvässä biisilistassa Jimmy Eat World, Weezer, Yellowcard Siinä missä Guitar Hero: Metallicassa vierailevat bändit olivat Tallican suosikkeja ja vaikuttajia, GHVH:ssa vierailijat on kuulemma valinnut Eddien oma poika Wolfgang. Mozartin mukaan nimetty basisti ei tehnyt kovin hyvää työtä, sillä ylimääräiset biisit vain pilaavat tunnelman täysin erilaisella soundillaan ja yksitoikkoisuudellaan. Näiden fillereiden soittaminen on suorastaan puuduttavaa ja tylsää, kun tietää tarjolla olevan huomattavasti mielenkiintoisempaa soitettavaa pelin oikealta päätähdeltä. Toki vierailevien bändien joukosta löytyy muutama hieman mieluisampi pakan sekoittaja, kuten esimerkiksi Deep Purple, Queen ja Judas Priest, mutta näistäkin kaikki on ollut jo soitettavissa Rock Bandin kautta.
Outojen ekstrakappaleiden ansiosta hommaa pitää kasassa tietenkin vain Van Halenin musiikin olemassaolo, muttei sekään täydellisesti. Hiukan yli puoliväliin asti soittaminen sujuu moitteetta ihan kekseliäiden nuotituksien parissa, kunnes lopun lähestyessä peli erottelee miehet pojista vaihtamalla epäreilusti huomattavan ison vaihteen silmään. Nuotitukset muuttuvat armottoman ylilyödyiksi ja viimeistään kolmen kitarasoolon koittaessa monen mieli tekee varmasti käyttää pelilevyä Van Halenin virallisena frisbeenä.
Uraa pelatessa ilmenee myös, ettei peli kerro yhtään mitään Van Halenin historiasta edes sarjakuvamaisten välianimaatioiden avulla, joita sarjassa on aiemmin totuttu näkemään. Ainoastaan esiintymispaikat seuraavat bändin jalanjälkiä jotenkuten, mutta tätäkään ei tahdo huomata, kun settilistojen sisältö vuorottelee Van Halenista sen täydelliseen vastakohtaan.
Puute
Mitäs sitten kun ”ura” on puoliväkisin läpäisty? Vaihtoehtoja ei ole monia. Alkuvalikko, joka on värjätty Eddie Van Halenin punaisen Frankenstein-kitaran mukaisesti, tarjoaa enää samalta konsolilta pelattavan Head to Head -pelimuodon sekä Quickplay-, ja Xbox Live -pelitilat. Quickplay on melkeinpä yhtä tyhjän kanssa mikäli omien settilistojen tekeminen ei houkuta ja satunnaisesti peliseuraa löytävä Xbox Live -puoli ei todellakaan ole pelastamassa huonoa kokonaisuutta.
Onko ihasteltavissa sitten jonkinlaista bonussisältöä? Kyllä, mutta jälleen hyvin vähän. Pelissä voi avata luettavaksi vain kappaleiden lyriikoita ja triviatietoja. Katsottavissa ei ole esimerkiksi minkäänlaisia behind-the-scenes-videoita tai Van Halenin haastatteluja. Viimeiseksi oljenkorreksi jääkin GH Music Studio, jossa voi päästää oman musiikillisen luovuutensa valloilleen, mikäli aikaa ja kärsivällisyyttä riittää.
Laiskuus
Laiskan toteutuksen merkkejä löytyy myös tekniseltä puolelta. Vaikka GH: Van Halenia jaettiin valmiina tuotoksena heti GH5:n julkaisun yhteydessä, on käytössä GH: Metallican pelimoottori. Alkuperäisessä pelissään moottori pyöri sulavasti, mutta GHVH:ssa se jostain syystä yskii robottimaisen animoinnin ja grafiikkabugien muodossa. Lisäksi bändin soittaminen ja erityisesti laulaminen tapahtuu välillä eri tahdissa musiikkiin verrattuna. Kivana yksityiskohtana Eddie osaa näpytellä kitaransa kieliä kaksin käsin soolojen aikana, mutta siihen ulkonäön huippukohdat jäävätkin. Parannettavaa löytyisi siis rutkasti.
FAIL!
Guitar Hero: Van Halen olisi voinut olla todella hyvä välipala GH-pelaajille ja etenkin hyvää ajanvietettä yhtyeen faneille. Harmi vain, että kaikki menee mönkään tekijätiimin laiskuuden ja rahan himon takia. Toki peli on perusrakenteeltaan yhä sitä tuttua ja toimivaa väripallukoiden tahtiin soittamista, mutta köyhän sisältönsä takia se ei ansaitse minkäänlaista hintalappua päällensä. Activision sekä pelaajat olisivat selvinneet paljon helpommalla, jos Van Halenin materiaali olisi suosiolla julkaistu ladattavana lisäsisältönä, eikä tällaisena väkisin koottuna rahastuksena.
Van Halenin kappaleet:
· Ain’t Talkin Bout Love
· And The Cradle Will Rock
· Atomic Punk
· Beautiful Girls
· Cathedral (soolo)
· Dance The Night Away
· Eruption (soolo)
· Everybody Wants Some
· Feel Your Love Tonight
· Hang ’Em High
· Hear About It Later
· Hot For Teacher
· Ice Cream Man
· I’m The One
· Jamie’s Cryin
· Jump
· Little Guitars
· Loss Of Control
· Mean Street
· Panama
· Pretty Woman
· Romeo Delight
· Running With The Devil
· So This Is Love
· Somebody Get Me A Doctor
· Spanish Fly (soolo)
· Unchained
· You Really Got Me
Muut kappaleet:
· Alter Bridge – Come To Life
· Billy Idol – White Wedding
· Blink-182 – First Date
· Deep Purple – Space Truckin
· Foo Fighters – Best Of You
· Foreigner – Double Vision
· Fountains of Wayne – Stacy’s Mom
· Jimmy Eat World – Pain
· Judas Priest – Painkiller
· Killswitch Engage – The End Of Heartache
· Lenny Kravitz – Rock And Roll Is Dead
· Queen – I Want It All
· Queens of the Stone Age – Sick, Sick, Sick
· Tenacious D – Master Exploder
· The Clash – Safe European Home
· The Offspring – Pretty Fly For A White Guy
· Third Eye Blind – Semi-Charmed Life
· Weezer – Dope Nose
· Yellowcard – The Takedown