Uuden Halo-pelin julkaisu on aina massiivinen tapahtuma, sillä vuosien mittaan sarja on kerännyt valtavan fanijoukon, joka odottaa uusinta osaa kuumeisesti. Tällä kertaa julkaisua varjostaa kuitenkin tieto siitä, että Halo: Reach tulee jäämään viimeiseksi Bungien tekemäksi Haloksi. Pitkän uran Halo-sarjan kanssa tehnyt yhtiö siirtyy Reachin jälkeen uusille urille ja kohahdutti pelimaailmaa keväällä tekemällä jättimäisen kymmenen vuoden julkaisusopimuksen Activisionin kanssa. Reachista onkin muodostunut jonkin sortin joutsenlaulu ja yhtiön viimeinen kädenojennus sarjaa uskollisesti seuranneille faneille.
Remember Reach
Halo: Reach sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Halo-peliä ihmisten asuttamalle Reach-planeetalle, joka joutuu Covenantien hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka nimestä voisikin päätellä toisin, tarinassa ei ole juurikaan yhtymäkohtia Eric Nylundin Halo: The Fall of Reach -kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2001 ensimmäisen Halo-pelin jälkeen.
Covenantien yllätyshyökkäys on laajuudeltaan valtava, ja hyvin nopeasti käy selväksi, ettei ihmisillä ole juurikaan mahdollisuuksia pärjätä heitä vastaan. Peli seuraa kuudesta Spartanista koostuvaa Noble-erikoisjoukkoa, joka joutuu suorittamaan epätoivoisia tehtäviä yrittäessään pelastaa planeetan varmalta tuholta. Tiimiin on koottu erikoisosaamista monilta eri alueilta, ja jokaisella jäsenellä onkin selvä, joskin stereotyyppinen rooli. Pelaajan tehtäväksi jää ryhmän uuden jäsenen, Noble Sixin ohjaaminen. Hahmon haarniskan ulkonäköä voi kustomoida haluamakseen kaikissa pelimuodoissa kertyvien kehityspisteiden avulla.
Valitettavasti Noble-joukkue jää hiukan etäiseksi pelaajalle, sillä pelin käsikirjoitus ei juurikaan anna tilaa henkilöhahmojen kehitykselle. Osa tiimikavereista vilahtaa vain muutamassa tehtävässä ja välianimaatioissa, kun taas toisten kanssa tehdään yhteistyötä useampaankin otteeseen. Itse tehtävien aikana tiimikavereista ei ole kauheasti apua, eikä varsinaista yhteistyötä vaativia tehtäviä juurikaan ole.
Reach on teemaltaan aiempia Haloja militaristisempi ja synkempi, mutta myös tunnelmallisempi. Tämän huomaa jo ensimmäisen tehtävän aikana, kun Noble-ryhmä lähetetään tutkimaan hätäsignaalia eräältä etuvartioasemalta ja etsittävät sotilaat tulevat vastaan ruumiina. Usein ennen tehtäviä kuullaan pieni tilanneselostus, ja tarinaa kuljetetaan aiempaa enemmän välianimaatioiden avulla. Tuttuun Bungie-tyyliin kampanjasta löytyy myös paljon kätkettyjä esineitä, joita keräämällä saa kryptistä taustatietoa tapahtumista.
Halo on Halo vaikka voissa paistaisi
Halo: Reach on pelattavuudeltaan edelleen ehtaa Haloa. Halo 3: ODST:stä poiketen pelaajan käytössä on jälleen ehta spartalainen, joten hahmo kestää vahinkoa paljon enemmän kuin aiemman pelin ODST-sotilas. Noble Sixillä pelaaminen eroaa kuitenkin hiukan Master Chiefin ohjaamisesta, sillä esimerkiksi kahta asetta ei voi edelleenkään pitää käsissä yhtä aikaa. Lisäksi mukana on moninpelibetastakin tuttu mahdollisuus käyttää haarniskoiden erikoiskykyjä. Pelaajalla voi olla käytössään vain yksi erikoiskyky, mutta tehtävien aikana löytyy yleensä useita täydennyspisteitä, joista löytyy niin panoksia, energiapakkauksia kuin erilaisia erikoiskykyjäkin.
Reach-planeetan ympäristöt ovat mukavan värikkäitä ja vuoristoiset maisemat upeita. Planeetan maisemista otetaankin kaikki hyöty irti, ja välianimaatioissa herkutellaan varsin henkeäsalpaavilla näkymillä. Mukavana yksityiskohtana maan kamaralla nähdään myös paikallisia eläimiä sekä siviilejä, mikä tuo mukavasti eloa planeetalle. Tunnelman luomisessa auttaa osaltaan jälleen myös Marty O Donnellin loistava musiikki.
Kampanjaan mahtuu kuitenkin myös hiukan tylsempiä ympäristöjä ja moneen kertaan aiemmissakin Haloissa nähtyjä monotonisia tukikohtatehtäviä. Myös Warthogilla ja muilla ajoneuvoilla päästään rälläämään useaan otteeseen. Etenkin ajoneuvotehtävien ympäristöt tuntuvat aiempaa laajemmilta ja myös jalkaisin liikuttaessa ympäristöt ovat välillä varsin massiivisia. Hiukan harmittavasti tosin ennakkoon hehkutettuja laajan skaalan taisteluita tekoälyn ohjaamien solttujen ja Covenantien välillä ei valitettavasti nähdä kuin pariin otteeseen. Muuten tehtävissä edetään pääasiassa yksin muutaman tiimikaverin kanssa. Joissain tehtävissä pelaaja saa avukseen myös rivisolttuja, mutta heitä ei voi käskyttää.
Mukaan mahtuu onneksi myös muutama mielenkiintoinen yllätys. E3-messuilla esitelty avaruustaistelu toimii loistavasti niin kontrolleiltaan kuin tunnelmaltaankin. Avaruudessa olisi voinut taistella hiukan pidempäänkin, sillä nyt se jää hiukan turhan lyhyeksi välipalaksi muuten varsin räiskintäpitoisessa kampanjassa. Avaruustaistelu näyttää upealta ja pelin grafiikat ovat muutenkin melko suuri harppaus eteenpäin Halo 3:n ajoista etenkin valaistuksen osalta.
Hiukan antiklimaattisesta lopustaan huolimatta kampanja on varsin viihdyttävää pelattavaa. Se ei ole myöskään pituudella pilattu, sillä yksinään sen läpäisee noin 6–10 tunnissa vaikeustasosta riippuen. Kampanjan voi tuttuun Halo-tyyliin pelata myös yhteistyössä 24 pelaajan voimin. Yhteistyöpelitilassa lisäpelaajat eivät tosin ohjaa muita Noble-tiimin jäseniä, vaan toimivat nimettöminä Spartaneina.
Hupia illaksi jos toiseksikin
Yksinpeli on monelle Halo-fanille vain alkupala ennen pääruokaa eli moninpeliä. Valitettavasti testitilaisuudessa ei päässyt kokeilemaan moninpeliä Livessä, emmekä ajanpuutteen vuoksi ehtineet testaamaan sitä System Linkissäkään. Moninpelin uudistuksista voittekin lukea tarkemmin keväällä kirjoitetusta betaraportista. Varmaa on kuitenkin se, että moninpeliä tullaan pelaamaan ja pitkään. Kolme vuotta sitten julkaistu Halo 3 kerää nimittäin edelleenkin satoja tuhansia pelaajia päivittäin konsolin ääreen.
Halo 3:sta tuttuun tyyliin mukana on myös Forge-tila, jossa pelaajat voivat luoda omia variaatioitaan kentistä ja pelimuodoista ja jakaa niitä verkossa. Tällä kertaa mukana on paljon uusia tyhjiä karttoja, osia sekä lisämahdollisuuksia palikoiden ja pelimuotojen säätämiseen. Edellisistä peleistä tuttu Theater-tila, jossa pelaajat voivat katsella suorituksiaan uudestaan ja jakaa niitä kavereilleen, tekee myös paluun.
Myös Halo 3: ODST:ssä debytoinut Firefight-pelimuoto tekee paluun entistä laajempana ja monipuolisempana. Tällä kertaa pelkän vihollisaaltoja vastaan selviytymisen lisäksi tarjolla on monia erilaisia variaatioita pelimuodosta ja lisää voi tehdä itse Forgen avulla. Tarjolla on esimerkiksi moninpelibetasta tuttu Generator Defense hiukan muokattuna, pisteiden keräämiseen keskittyvä Score Attack tai Spartan Vs. Elite, jossa pääsee myös hyökkäämään tekoälyvihollisten kanssa toisen puoliskon pelaajista puolustaessa. Niin Firefight kuin kampanjan co-op -tilakin tukevat nyt matchmakingia, joten peliseuraa löytää aiempaa helpommin.
Levyltä löytyy yhdeksän karttaa moninpeliin ja kahdeksan Firefightiin. Lisää on varmasti luvassa tulevaisuudessa ladattavana lisäsisältönä, sillä Bungie aikoo tukea peliä vielä julkaisun jälkeenkin. Faneja varten mukana on kuitenkin jo nyt valtavat kasat erilaisia tilastoja ja pientä säädettävää, kuten eri pelimuotojen kustomoimista kalloilla, Firefightissä pelaajan hahmolla käytössä olevan äänen vaihtamista ja onpa mukana myös Modern Warfare -henkisiä haasteita kehityspisteiden keräämiseksi.
Halo: Reach on kokonaisuutena varsin kattava pakkaus, ja sisältöä on ängetty mukaan valtavasti. Sarjan fanit eivät taatusti tule pettymään, mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että jos Halot eivät ole napanneet aiemminkaan, ei Reach tule tätä tilannetta muuttamaan mihinkään. Reach onkin Bungien joutsenlauluna melkoista fan serviceä ja onnistuu kasaamaan yhdelle levylle kaiken sen, mikä Halossa on hyvää.