Samalla kun olemme saaneet nauttia Hitmanin uudesta tulemisesta nykykonsolisukupolvella, on tanskalainen IO Interactive käynyt viime vuosina samaan aikaan taistelua jopa legendaarisen pelisarjan tulevaisuudesta.
Pattitilanteeseen saatiin ratkaisu, kun pelistudio lopulta irrottautui japanilaisjulkaisija Square Enixin palveluksesta ja löi hynttyyt yhteen Warner Bros. Interactive Entertainmentin kanssa. Näin myös Hitman 2:lle saatiin lopulta julkaisija.
Palkkamurhapelin edellinen osa sai julkaisunsa harvinaislaatuisesti erillisinä episodeina. Julkaisutapa jakoi mielipiteitä ja Hitman 2:n myötä tavasta päätettiin luopua. Kaikki jaksot ovatkin tällä kertaa pelattavissa heti ilman odottelua.
Huomion herättäminen kielletty
Hitman on peli, joka yhdistelee pelaamisessaan niin hiiviskely- kuin toimintaelementtejäkin. Pelaaja tiputetaan keskelle laajaa karttaa ja tarkoituksena on eliminoida merkityt viholliskohteet. Muihin ei sitten olekaan suositeltavaa koskea: sivullisten tappaminen tai ylipäätään liiallisen huomion herättäminen voi viedä sinut helposti askeleen kauemmas tehtävän suoriutumisesta ja saada helposti asemiehet perään.
Vihollisten teilaamisessa voi käyttää hyödyksi joko mukana kulkevaa asearsenaalia tai sitten monipuolista ympäristöä. Kohteen voi tappaa vaikkapa myrkkyttämällä, kuristamalla, sähköttämällä, pudottamalla, polttamalla tai sitten esimerkiksi tylsästi vain ampumalla.
On myös mainitsemisen arvoista, että pelaajalla on täydellinen vapaus siihen, miten haluaa tehtävän edistyvän. Eliminoitavaa vihollista kohti voi lähteä vaikka heti suoriltaan tai sitten erilaisten mutkien kautta. Mutkat voivat tuoda pelaajan eteen tutkimisen arvoisia paikkoja sekä henkilöitä ja sitä kautta johtaa myös lisätehtävien jäljille.
Voi kuinka kauniita karttoja – oispa niitä lisää!
Kampanjamuodon kuusi avointa karttaa ovat laajoja ja tutkimista niissä todellakin riittää. Esimerkiksi Kolumbian Santa Fortuna näyttää aluksi tavalliselta eteläamerikkalaiselta kaupunkimiljööltä, mutta pienen tutkiskelun jälkeen lähistöltä löytyykin järjestelmällinen kokaiinifarmi. Henkilökohtainen suosikkini oli Miamin autourheilutapahtumaan sijoittuva kartta, jossa pääsee urheiluglamourin lisäksi tutkimaan myös hämärän tiedelaboratorion koukeroita.
Vaikka kartat voikin uusien lisätehtävien toivossa kaluta uusiksi moneen kertaan, olisi niitä voinut olla kuitenkin kourallinen lisää. Kuusi kenttää on auttamatta aivan liian vähän, kun ottaa huomioon pelin olevan täysihintainen tuotos. Samalla myös pelin tarina jää pintapuoliseksi, eikä päähenkilöiden tematiikkaa osata avata lähellekään tarpeeksi.
Peli on mielestäni kuitenkin aivan käsittämättömän kovalla tasolla, kun puhutaan ylipäätään karttasuunnittelusta. On hämmentävää kuinka ällistyttävän yksityiskohtaisia ja monipuolisia tapahtumapaikkoja pelistudio on pystynyt luomaan.
Kun pelin kampanjamuodon on kalunnut tappiin asti, tarjoaa peli muun muassa vaihtuvia haasteita, Ghost-moninpelin sekä Sniper Assassin -pelimuodon. Moninpelissä on tarkoituksena haastaa kanssapelaajat salamurhamittelöön, jossa pitää saada viholliskohteet pois päiviltä mahdollisimman nopeasti. Pelimuodossa kierrätetään kampanjasta tuttuja karttoja ajanottolaskurin hyrrätessä taustalla. Sen sijaan Sniper Assassin -pelimuodossa pelaaja kantaa mukanaan pelkkää tarkkuuskivääriä ja yrittää saada kohteet pois päiviltä pitkän kantaman päästä. Myös tässä pelimuodossa kekseliäisyys on valttia.
Laadukasta jatkoa pelisarjalle
Kokonaisuutena Hitman 2 on laadukas peli. Sen näyttävät ja yksityiskohtaiset miljööt tempaavat mukaansa. Vaikka pelattavuuteen ei ole uudistuksia juuri tehtykään, toimii se edelleen mainiosti. Risuja täytyy antaa karttojen vähyydelle, joita olisi voinut olla ehdottomasti muutama lisää.
Pelin kampanjamuoto on nopeasti kaluttu, mutta lisäarvoa antavat toki pelin lukuisat lisätehtävät. Jaksaako tämä sitten lopulta innostaa pelaajia? Siihen minulla ei ole vastausta.