Tanskalainen IO Interactiven, vuonna 2000 julkaistu Hitman oli ehdottomia sen ajan helmiä pelialalla. Puhtaaseen salamurhaamiseen tutustuttanut Hitman oli kunnianhimoinen yhdistelmä vapaata pelaamista ja taktista etenemistä pelaajan valitsemalla tavalla, kunhan kohde ei seuraavaa aamua enää nähnyt. Kaksi vuotta ensimmäisen osan jälkeen julkaistu Hitman 2 räjäytti kuitenkin suorastaan pankin ja loppu on historiaa. Viimeistään kakkososa tutustutti monet pelaajat pelialustasta riippumatta Herra 47:n elämään, niin töissä kuin henkilökohtaisissa asioissa.
Kymmenen vuotta ja muutaman jatko-osan jälkeen on 47 tehnyt taas paluun. Asiat eivät ole enää aivan niin selviä ja ruusuista kuin alkuaikoina, mutta Herra 47 on löytänyt edelleen syyt murhata ja seurauksia käydään läpi muutaman tahon välillä, samalla kun mysteeristä ja haluttua tyttöä suojeleva 47 kohtaa ja setvii henkilökohtaisia ajatuksia ja ilman vastauksia olevia kysymyksiä. Hitman on tehnyt paluun, tälläkään kertaa se ei jää viileäksi – vaikka moni hengetön ei tapaamista 47:n kanssa järin kuumottavana pitänytkään.
It’s not every day I get to kill me a legend.
Lähtökohdat eivät Herra 47:n kohdalla pelin alussa ole ihanteellisemmat, mutta samalla Absolutionin juonelle jää enemmän tilaa. 47 ei ole enää vain kylmä ammattitappaja ja herraan on saatu jopa ripaus inhimillisyyttä. Syitä seuraaviin kohteisiin ja eliminoimisiin haetaan useilla välivideoilla ja syyt ovat enemmänkin 47:n ihon alla olevat asiat – raha ei merkitse mitään, kun syy murhata on henkilökohtainen.
Vaikka juoni on vahvassa osassa Absolutionissa, ei se silti nakerra sitä vanhaa viehätystä, mitä pelisarjan vanhemmissa osissa on. Pelin yli 80 improvisaatioaseella saa mahdollisuuksia ottaa pahiksia päiviltä ja tulitaistelutkin hoituvat 19 uniikilla ampuma-aseella, joten Absolutionin 20 jaksossa ja 54 kentässä riittää pelattavaa sekä mahdollisuuksia etenemiseen ja murhiin on useampia.
IO halusi lähteä Absolutionin kanssa alusta ja kehittää mahdollisimman realistisen ympäristön Hitmaniin. Pelimoottori kehitettiin aivan alusta vastaamaan tekijöiden tarpeita visioihinsa, mikä selittänee osaksi kuuden vuoden tauon pelisarjassa. Glacier 2:ksi nimetty pelimoottori tuo ihan kaunista katsottavaa ruudulle bloomin, kimalteiden ja korkean kontrastin kanssa, mutta moottorin vakuuttavuus tulee esiin NPC-hahmojen (ei-pelattava hahmo) kanssa: Glacier 2 pystyy yskähtelemättä pyörittämään ruudulla 1200 yksittäistä esinettä, 500 hahmolla.
IO ei ole vain lähtenyt tyytymään tekniseen ilotulitukseen ruudulla, vaan syventämään ja elävöittämään pelimaailmaa Agentti 47:n ympärillä muutenkin, sillä peli sisältää reilu kahdeksan tuntia ainutlaatuista äänisisältöä ja reippaat 2000 sivua äänitettyä puhetta NPC-hahmoille. Pelaajalle puhutaan jatkuvasti jossain jotain ja tarkkakorvaisimmat saavat ylimääräistä tietoa ja joskus mielenkiintoisia asioita selville kohteestaan, piilossa olevasta ilmastointikanavasta ynnä muusta kohteen luokse pääsemistä helpottavista asioista.
Hitman: Absolution palkitsee maltilliset ja harkitsevat pelaajat, mutta peliä voi pelata myös reteämmälläkin tavalla. IO on saanut pelin kanssa hyvän kompromissin hiiviskelyn ja räiskinnän kanssa, eikä pelattavuus ole esteenä 47:n suvereeneja taitoja käyttäessä. Kentissä olevia uniikkeja haasteita tekemällä 47:n taidot kehittyvät ja kantavat yli esimerkiksi seuraavalla pelikierrokselle.
Sen verran Hitmanin kanssa otetaan osasta muista nykypeleistä mallia, että hiiviskelyyn auttava Instinct-ominaisuus näyttää pahikset seinien läpi ja näiden partioreitit, kun taas räiskimiseen auttaa Instinctin aikana aktivoitava Point Shoot, joka pysäyttää ajan lähes täydellisesti hetkeksi ja jonka aikana saa valita niin monta kohdetta mihin ampua – eikä agenttimme tarkkuus ole alle 100 prosenttia, kun on aika alkaa ampumaan.
Merces Letifer
Vaikka Hitman oli yksi vuoden odotetuimmista peleistä ja siinä on loistavia asioita, joutuu huonojen puolien kanssa painimaan harvinaisen paljon – ainakin ennen päivitystä. Suurin ongelma Absolutionin parissa on ehdottomasti yksi ikävimmistä bugeista, mitä pelistä riippumatta tulee kirottua koska vain: nimittäin tallennusbugi. IO on ottanut asian hoidettavakseen, mutta ovat myöntäneet, että Hitmanin konsoliversioita vaivaava, mystisesti korruptoituva tallennus on heille toistaiseksi mysteeri eivätkä tiedä, mistä oire johtuu.
Ongelmia on myös tuottanut kehnosti toteutettu valeasusysteemi. Pahikset tuntuvat aivan liian yli-inhimillisiltä, joskus aivan turhan tarkan katseen ja reagoimisen kanssa. Elämä Agentti 47:nä on turhauttavaa vaikeammilla vaikeusasteilla ellei löydä harvinaista valeasua, mikä ei ole mahdollista kaikissa kentissä, joten päivityksen toivoisi todella tuovan helpotusta asiaan.
Varsinaisia ongelmia ei pelissä toisaalta ole, mutta kenttien olisin toivonut olevan laajempia ja ehkä nykyistäkin vapaampia. Vaihtoehtoja toki on lukuisia per kenttä, mutta tietynlainen lineaarisuuden tunne on silti vahvasti läsnä. Sen verran Absolutionin kenttäsuunnittelu on muuttunut, että aikaisempien Hitmanien tapaisia kenttiä ei enää nähdä ja osa tasoista on läpi todella nopeasti. Syy voi toki olla myös jo kohta vastaan tulevassa konsoliraudassa, mutta pelin parissa olisi parempi jatkuvuuden tunne, jos esimerkiksi hotelli tai baari olisi yhtä kokonaista aluetta ilman välilatauksia.
This man is different, he will protect you.
On hienoa saada Herra 47 takaisin pelitantereille. Pelin hyvät puolet ovat miellyttäviä, ja IO ei ole vanhoja pelisarjan faneja täysin unohtanut, vaikka Absolution on kokenut muutoksia Blood Moneysta. Huonojen puolien kanssa peli haistattelee tällä hetkellä ikävästi, mutta asiat ollaan varmasti päivittämässä ja tekijät ovat jo ongelmiin reagoineet keskustelufoorumeilla. Hitmanin tulevaisuus on kuitenkin suhteellisen valoisalla pohjalla, pelimoottorin ja vahvan sekä mielenkiintoisen pelimaailman kanssa. Lisäksi Square-Enix ilmoitti hiljattain, että Hitman-sarjan kanssa tehdään ”Call of Dutyt”. Seuraavaa Hitmania kehittelee toinen tekijätiimi ja siitä seuraavan tekee taas IO Interactive. Herra 47 on tehnyt onnistuneen paluun ongelmista huolimatta.