Call of Dutyt sekä Battlefieldit huiskivat kuninkaiden miekalla FPS-pelien sotatantereella. Liika on kuitenkin liikaa. Jotain vaihtelua, raikkaita tuulia, olisi todella kaivattu genren parissa puuhaaville. Lukuisia yrittäjiä genren kuninkuusluokkaan on ollut, mutta toteutuksen ontuessa ei tulosta ole tullut. THQ on ilmoittanut ryhtyvänsä sotaan FPS-genren kruunusta – nimikkeenä toimii Homefront.
It’s time to fight, when the war is at your front door
Eletään vuotta 2027. Yhdysvallat ovat menettäneet otteensa sotilaallisena mahtivaltana. Pohjois-Korean brutaali sotakoneisto puskee läpi rapakon takaisen mantereen; kaikki näyttää olevan menetetty. Onneksi vastarintaan ryhtyvät siviilit päättävät tehdä kaikkensa, jotta armeijalle saataisiin avainasemassa olevat polttoainevarastot.
Pelaajan saapikkaat vaihtuvat siis jokapäiväisistä reinoista armeijan maihareihin. Tarkkaa sotasuunnitelmaa ei ole, mutta neljän henkilön vastarintajoukkue on valmis tekemään mitä vaan maansa puolesta. Korealaiset eivät ole säästäneet mitään, joten pelissä edetään täyden kaaoksen ja tuhon valtaamissa ympyröissä.
Graafinen ulosanti ei silmiä hivele: mieleen juolahtaa välillä jopa Borderlands-tyylinen sarjakuvamainen ympäristö. Myös hahmoanimaatiot ovat melko kehnot. Tämän hetken peleihin verrattuna graafinen kalusto on auttamatta pahasti jäljessä. Audiopuoli ei tarjoa sen enempää ilotulitusta: aseiden äänet ovat haaleat, räjähdykset munattomia eikä musiikkiraitakaan fiilistä paljoa nosta.
Yksinpeli tarjoaa kaikessa yksinkertaisuudessaan vain noin kuusi tuntia pelattavaa kenttien ollessa todella rajattuja; pelaajalle ei välity edes pienintä tuntua avoimesta maastosta. Reitit on rajattu erilaisin esinein sekä näkymättömin seinin. Pelaaja ei pysty edes etenemään kuin tietyn matkan, sillä muun muassa oven aukaisuun tarvitaan lähes poikkeuksetta tietokoneen ohjastama kanssapelaaja. Peli on rakennettu todella raskaasti skriptatun tarinan ympärille – jopa niin raskaasti että pelaaja joutuu käymään hermoromahduksen ja pelilevyn katkaisun välistä taistelua.
Pelissä tapahtuvat traagiset kohtaukset jättävät täysin kylmiksi, sillä hahmot eivät tule pelaajalle tarpeeksi tutuiksi, jotta tapaukset koskettaisivat millään tasolla. Yksinpelin idea on mielenkiintoinen, mutta toteutus ontuu kuin kolmejalkainen koira.
To the real battle!
Yksinpelin rajusti alisuoritettua, on lähdettävä pelonsekaisin tuntein kohti moninpeliä. Menestyneiden FPS-pelien tyyliin myös Homefront noudattaa samaa linjaa: yksinpeli on vain välttämätön pakko moninpelin kyljessä. Liven puolella avautuu melkoisen yksinkertainen näkymä ja pian selviää pelin olevan hyvin Battlefieldin tyylinen, hieman sulavammalla ohjauksella.
Muista FPS-peleistä tutuksi tulleet levelit ja niiden myötä aukeavat aseet, väritykset, tähtäimet ja muut löytyvät myös Homefrontista. Mukana on myös ajoneuvoja sekä ilmatukea vastineeksi tapoista ja valtauksista saataville pisteille, ja parhaimmillaan 32 pelaajan nettipeli onkin melko hektistä taistelua. Tarjottimella ei kuitenkaan ole kuin kaksi erilaista pelimuotoa, joista löytyy eri variaatioita muutaman sarakkeen verran. Perinteinen Team Deathmatch lienee kaikille tuttu, eikä Dominationin tyylinen pelimuotokaan varmasti aivan vieras ole.
Näiden lisäksi on mahdollista pelata edellä mainittuja pelimuotoja hieman King of the Hill -tapaisen lisäyksen kuorruttamana. Tällöin jokaisen pelaajan tappoputki vaikuttaa saataviin avustuksiin, mahdollistaen muun muassa ilmatuen koko joukkueelle. Tappoputkessa oleva pelaaja erottuu muista pelaajista tähtien avulla: 5 tähteä on maksimi, ja tällöin petoilija näkyy vastustajan joukkueelle jo isona merkkinä kartalla.
Kentät ovat pääosin laajoja ja hyvin suunniteltuja. Alueet eivät ole kokonaisuudessaan käytössä, vaan taistelut käydään vain osassa niistä; pelin edetessä rähinät siirtyvät aina kartalla eteenpäin. Karttoja ei ole listalla kovin monta, mutta niiden laajuuden vuoksi ne eivät käy heti tylsäksi. Asevalikoima on myös todella niukka: valittavana on vain kymmenisen eri asetta. Asetasapaino vaikuttaa kuitenkin olevan melko vakaa.
Game Over
Homefrontin yksinpeli on nykyaikaiset pelit huomioon ottaen todella heikko suoritus; raskaasti skriptattu kokemus ei tuota juuri minkäänmoista iloa pelaajalle. Audiovisuaalisen puolenkin petettyä ei yksinpelistä jää käteen mitään. Moninpelin on hehkutettu olevan kova kilpailija suosituille CoDeille sekä Battlefieldeille. Homefront on kuitenkin vielä lapsenkengissä edellä mainittuihin verrattuna ja matka kuninkuussarjaan on todella pitkä. Moninpelissä on kyllä potentiaalia, mutta laihan sisällön takia sen punainen lanka ei jaksa kantaa pitkälle.