Hunting Simulator on todella jenkkipainotteinen metsästyssimulaatiopeli. Aseet puhuvat enemmän kuin tekniikka. Kun Suomessa aseettomat lähtevät ajamaan hirveä paikallaan passissa istuvan ampujan näköpiiriin, mennään Hunting Simulatorissa yksin uhmaamaan luontoa mukanaan vain se tärkein, kivääri. Peli on rakennettu hyvin ja metsästysympäristö on laaja ja monipuolinen. Samasta kartasta löytyy peuran lisäksi muitakin eläimiä, jotka reagoivat omalla tavallaan lähellä kulkevaa metsästäjää. Linnut katselevat hetken, ennen kuin nousevat lentoon ja kettu pötkii pakoon pienenkin rasahduksen kuultua. Sama miljöö pitää sisällään tiheistä ryteiköistä laajoihin metsäaukeisiin. Mukana on myös laaksoja, että puroja.
Pelin aloitus raskain askelin
Peli alkaa aseen ja metsästettävän eläimen valinnalla. Tämän jälkeen hahmo tutkii metsässä eri eläinten jälkiä ja kuuntelee ääniä paikallistaakseen kohteen. Ensimmäinen asia mikä häiritsee, on askelten kova ääni, jota ei voi hallita. Selvästi tämä on otettu vain ääniefektiksi, mutta oikeassa metsästyksessä askelten ääni on isossa osassa. Askelia ei saa hiljaiseksi muuten kuin maassa ryömimällä, vaikka tietääkseni amerikkalaisetkin osaavat hiipiä. Pelissä ei myöskään huomioida yhtään tuulen suuntaa. Oikeassa elämässä metsästäjä arvioi tuulesta, kuinka kauas omat äänet kuuluvat ja minne ne kuuluvat, esimerkiksi rasahdukset eivät kuulu vastatuuleen. Tuulen olisi voinut ottaa ihan hyvin mukaan simulaattoriin tuomaan lisää todellisuutta peliin.
Viisi laukausta päähän riittää
Todellisuutta tuo jokaiselle eläimelle määritetty asetyyppi. Mikäli ampuu väärällä aseella väärää eläintä, esimerkiksi haulikolla peuraa, menettää pisteitä ja peli alkaa alusta. Suomen metsästyslaissakin on määritelty omat ase- ja kaliiperityypit tietyille eläimille, eli mikäli pelaaja haluaa päässä räiskimään omapäisesti, suosittelen Grand Theft Auto -sarjaa. Eläintä ei saa ampua mihin tahansa. Pelissä on pisteytetty tietyt alueet eläimissä, mihin pelaajan tulee osua, jotta eläin ei kärsisi, eikä liha mene pilalle, esimerkiksi vaikkapa jos pelaaja ampuu vatsaan. Perinteisessä hirven metsästyksessä ihmisen tulee tähdätä liikkuvaa hirveä partaan, jotta laukaus osuu keuhkoihin. Tämä pätee myös Hunting Simulatorissa, mutta keuhkojen sijaan aivoista saa täydet pisteet!? Aika Rambo pitää olla, jotta saa täyden osuman liikkuvaan hirveen suoraan aivoihin. Tämä on aika naurettavaa, jos pelin pitää simuloida metsästystä. Kuulostaa pikemminkin pikkupoikien haaveilta. Onhan se toisaalta komeampaa, kun olohuoneen seinällä nököttävältä hirven päästä puuttuu palanen ohimosta.
Rauhoittava äänimaailma
Yhden elikon löytämiseen suurelta kartalta voi kestää hetki, kun liikkua pitää hitaasti, ettei eläin huomaa ja jälkiä pitää tutkia. Lyhythermoiselle tätä peliä ei ole tehty. Pelistä kuitenkin muutamaa liioittelua lukuun ottamatta löytyy metsästyksen perusperiaate, joka syntyy luonnon ja ihmisen välillä kävellessä ja tutkiessa metsää. Pelatessa rauhoittuu ja sulkee osittain ympärillä pyörivän kiireen. Peliin kehitetty, ehkä hieman kliseinenkin, äänimaailma palvelee pelaajaa todella hyvin. Mikäli sattuu ampumaan huti kohteesta, eläin ja kaikki ympärillä olevat otuksen pinkaisevat kauas karkuun ja hetki menee, ennen kuin uuden kohteen löytää. Turhauttavaa, mutta niinhän se metsässä menee. Kuitenkin jos pitäisi valita metsästyslupien hankkimisesta ja tämän pelin väliltä, valitsisin sen ensimmäisen. Seuroja kuitenkin löytyy pääkaupunkiseudunkin läheisyydestä.