Elämässä ei saa mitään helpolla, ei ainakaan jos on leivänpala, jonka tehtävänä on pysyä syöntikelpoisena ja paahtaa itsensä herkulliseksi. Bossa Novan I Am Bread tarjoaa juuri tällaisen haasteen pelaajalle. Surgeon Simulatorista tutuksi tullut pelitalo jatkaa omalaatuisten pelien tekemistä ja haastaa käsityksiä siitä, mitä pelaaminen voi olla.
Vehnäpaahto
Jo ajatus siitä, että ohjattavana on leivänpala, saa hymähtelemään ja kyseenalaistamaan pelin olemassaolon tarvetta. Peli ei myöskään ylpeile huippugrafiikalla, eikä mukana ole huippuluokan ääninäyttelijöitä. Toisaalta ajatus vaikkapa Nolan Northin esityksestä leipänä herättää hilpeyttä, mutta pelissä esiintyvät leipurien tuotokset ovat hiljaista laatua. Toki puhettakin pelissä kuullaan, tosin vasta aivan lopussa.
Sen verran kuitenkin leivän tarina on kiinnostanut, että eturivin tubettajat ovat peliin tarttuneet, kuten monet muutkin peleistä kiinnostuneet. Alkuun kiinnostus on varmaankin ollut juuri pelin omalaatuisessa asettelussa. Hetken pelaamisen jälkeen pelin on huomannut alkavan kantaa myös pelillisillä ansioilla. Pelin päätarina koostuu useampaan päivään jaetuista tehtävistä, joiden, viimeistä lukuun ottamatta, tarkoituksena on saada pelin sankarille kullanruskea pinta aikaiseksi.
Ensimmäinen haaste pelissä tulee vastaan ohjaustekniikassa. Perinteisempiin ohjainmalleihin tottuneet aivot menevät toistuvasti solmuun I Am Breadin näennäisesti hyvinkin yksinkertaisesta ohjaintyylistä. Jokaista leivännurkkaa vastaa yksi ohjaimen liipaisin, ja myös painikkeita voi käyttää lukitsemaan vastaavaa nurkkaa. Leivänsiivun saa liikkumaan pienillä nykäisyllä vasemmalla tatilla, tai kun lukitsee liipaisimella/painikkeilla nurkkia, niin vasemman tatin liike heilauttaa palaa liikkeelle käyttäen lukittuja nurkkia kiintopisteinä. Oikein ajoitetuilla lukituksien vapautuksilla ja tatin liikkeillä onnistuu jopa pienten etäisyyksien välillä hyppääminen. Näin helppoa on siis liikkuminen — teoriassa.
Leivänpalan liikuttaminen on taitolaji, jossa onnella on osansa. Välillä törmää tilanteeseen, että ei saa oikeaa otetta aikaan, ei sitten millään. Toisinaan päätön heiluminen taas tuo toivotun tuloksen turhautumisen jälkeen. Ohjaamisessa ei ole mitään taikaa, mutta asennoituminen täysin poikkeavaan ohjaustapaan käy hyvästä aivojumpasta. Lisää vaikeutta tulee rajallisesta ajasta, jonka ote kestää. Näytöllä näkyvää Grid-mittaria oppiikin nopeasti pitämään silmällä kiipeillessä kiperissä paikoissa. Jos mittari pääsee loppuun, ote pettää ja suurella todennäköisyydellä löytää itsensä lattialta, tai pahemmasta paikasta, ja syötävyyskelpoisuus tippuu. Kun leivänsiivun kunto tippuu sadasta prosentista nollaan, tehtävä epäonnistuu ja saa aloittaa tehtävän alusta. Mitään välitallennuksia ei ole.
Patonki
Kentät tarjoavat vaihtelua, ympäristöjä riittää niin keittiöstä makuuhuoneeseen kuin varastosta ulkopihaan jokaisen tarjotessa omia yksilöllisiä haasteitaan. Leivän matka täydelliseen paahtoon voi katketa kun siivu muuttuu syömäkelvottomaksi. Yleisin pilaantumisen aiheuttaja on lattia, jonne tippuminen aloittaa pilaantumisprosessin välittömästi. Tilanne ei ole toivoton: nopeilla toimenpiteillä saattaa vielä pelastaa osan leipomotuotteen laadusta ja matka pääsee jatkumaan. Lattian lisäksi ympäristöstä löytyy muitakin tuotteen laatuun vaikuttavia tekijöitä. Oman haasteensa asettavat niin muurahaiset kuin vaikkapa laastarit sekä monet muut esteet aina lemmikin pissanhiekkalaatikkoon saakka.
Jos pelkkä eteneminen lämmönlähteelle tuo ongelmia, niin ensimmäisen kentän selvän paahtumisen aiheuttavan laitteen jälkeen kenttä kentältä alkaa olla vaikeampaa löytää leivän väriä muuttavaa lähdettä. Leipä pitää muistaa paahtaa molemmin puolin, ja kun selvää paahtumista edesauttavaa kohdetta ei ole näkyvissä, saattaa mennä useampi tovi, ennen kuin arvoitus selviää. Kameran oikukas käyttäytyminen ei ainakaan auta arvoitusten ratkonnassa, ja tekee välillä myös normaalin etenemisen vieläkin vaikeammaksi. Tehtävien täydellinen läpäisy vaatiikin varmasti useampaa yritystä.
Peli tarjoaa turhautumisia turhautumisien jälkeen ja hermot ovatkin piukalla. Onneksi peli tulee kuitenkin hieman vastaan. Kun kolmas yritys päästä määränpäähän epäonnistuu, kentälle ilmestyy alkupaikan läheisyyteen keltaisena loistava lieriö, mikä kosketettaessa muuttaa leivänsiivun vahingoittumattomaksi ja antaa loputtoman kiinnipitoajan. Näin saa mahdollisuuteen katsastaa pelikenttää rauhassa ja hakea parhaat reitit etenemiseen siihen kun yrittää läpäistä kentät ilman kuolemattomuutta.
Bagel
Pelkkää leivänsiivun paahtoa I Am Bread ei tarjoile, mukana on myös muita pelimuotoja. Tarinatehtävät voi pelata painottomassa tilassa Zero-G -pelimuodossa, jolloin pelaaminen muistuttaa enemmänkin avaruusaluksen ohjausta. Cheese Huntissa etsitään kenttiin piilotettuja juustonpaloja, Bagel Runissa vastaavasti kisataan ajamalla tehtäväradalla ja Rampagessa tuhotaan kaikkea, minkä saa rikki vihaisella patongilla. Lisäksi löytyy vielä Free Play -tila, jossa pääsee vapaasti kulkemaan avaamissaan kentissä.
Näennäisen yksinkertainen ja hullunkurinen peli on kaikkea muuta kuin helppo. Peliin tulee varmasti useimmiten alun perin tartuttua vitsinä, mutta mistään äkkiä kasaan kyhätystä kertaviihteestä ei ole kyse I Am Breadin kohdalla. Pelaajalle peli tarjoaa ennen kaikkea itsensä haastamista niin poikkeuksellisen ohjaustapansa kuin haasteellisten pulmien muodossa.