Kaikkien tosipelaajien suosikkikonsoli Dreamcastille ilmestyi useita laatupelejä, mutta näistä parhaiten ajan kulumista on kestänyt Ikaruga. Tämä todellinen Dreamcast-klassikko sopiikin erinomaisesti Live Arcadeen 800 Microsoft-pisteen pilkkahinnalla.
Värillä on väliä
Pelaamisen arkkityyppiä edustava pienen aluksen taistelu loputonta vihollisarmadaa vastaan vertikaalisesti esitettynä ei sinänsä ole järin omaperäinen konsepti. Ikarugan nerokas innovaatio olikin kääntää päälaelleen yksi tämän genren perusolettamista, eli vahingoittuminen kaikista vihollisten laukaisemista ammuksista. Ikarugassa vain vastaväri vahingoittaa ja kaikki onkin perusväreiltään mustavalkoista, niin viholliset kuin ruudulla näkyvät ammuksetkin. Pelaajan alus voikin vaihtaa polaarisuuttaan mustan ja valkoisen välillä, jolloin saman väriset vihollisammukset eivät vahingoita pelaajaa. Myös pelaajan omatkin ammukset vaihtavat väritystään aluksen värin vaihtuessa.
Pelaajaan osuneet samanväriset kuulat kasvattavat vieläpä erikoishyökkäysmittaria, jota käyttämällä ruudun voi puhdistaa vastustajista. Tilannetta monimutkaistaa se, että valkoiset vihollisalukset kärsivät tuplavahinkoa mustista osumista ja päinvastoin, mutta samalla värillä tuhottu vihollinen hajoaa ammuksiksi pelaaja saakin vaihtaa väriä tiuhaan tahtiin. Valtavassa ammusmäärässä vahingoittumatta lentäminen onkin ilahduttava kokemus verrattuna muihin lajityypin peleihin, joissa tavallisesti minkä tahansa osuman kärsiminen tietää hengenmenoa. Ennätyksiin tärkeitä pistekomboja saa aikaan tuhoamalla järjestyksessä vain tietynvärisiä aluksia. Sekavalta kuulostava järjestelmä toimii käytännössä erinomaisesti ja tämän pelimekanisminsa ansiosta Ikaruga on edelleen genrensä kiistaton ykkönen. Kelpo suoritus alun perin vuoden 2001 lopulla julkaistulle kolikkopelille.
Kaikkien aikojen graafisesti näyttävin muistipeli
Uusina ominaisuuksina Live Arcade versio tarjoaa kaksinpelin myös netin kautta ja mahdollisuuden tallentaa huippusuorituksia nauhalle muiden Live-pelaajien ihailtavaksi. Nauhoittaminen onnistuu vain (armottoman hankalilla) perusvaikeusasetuksilla, joten ranking-listan kärkinimien videoiden katselu on opettavaista puuhaa. Ikarugan vaikeustaso onkin nykypeleihin verrattuna erittäin korkea. Periaatteessa pelissä on kyseessä kenttien vihollisalusten hyökkäyskuvioiden ulkoa opettelu yritysten ja erehdysten kautta, aina omaa suoritusta paremmaksi hioen. Peli ei tosiaankaan sovellu kaikille, vaikeustasoon voi kuitenkin hieman vaikuttaa lisäämällä lisäelämien ja jatkomahdollisuuksien määrää jolloin ennätyslistalle ei ole pääsyä.
Xbox 360:lla pelin grafiikka on aavistuksen alkuperäistä tarkempaa, toki myös Live-saavutukset sekä mahdollisuus yhteistyöpeliin netin välityksellä piristävät uusiojulkaisua. Ikaruga on lämpimästi suositeltavaa pelattavaa perinteisistä räiskintäpeleistä nauttiville ja vanhoille pelin mestareille, jotka haluavat todistaa kykynsä muillekin ennätyksiä rikkomalla.
Mietteitä ranking-listan huipulta
Pelin ranking-listan kärkisijoista kamppailee myös Livegamersin käyttäjä
Spooni, joka tätä kirjoittaessa oli maailmanlistalla kolmantena kilpaillen tasapäisesti japanilaisten pelaajien kesken. Koska Livegamersin kaikki peliarvostelijat ovat Ikarugan pelaajina pelkkiä noviiseja, oli hyvä kuulla todellisen Ikaruga-taiturin näkemyksiä pelistä.
Ikarugaa on tosiaan tullut pelattua jo kauankin aikaa GameCubella, pelitunnit ovat varmaankin jossain parin sadan tunnin paremmalla puolella. Eroja Cube-versioon ei pelillisesti ole juurikaan, muutamia kohtia on hieman vaihdettu, mutta peli on kuitenkin suurin piirtein täysin sama. Uusia ominaisuuksia ovat parempi ulkoasu ja luonnollisesti Liven tuomat uutuudet, eli co-oppi, leaderboardsit sekä achievementit. Harmillisesti pelistä on jätetty pois Conquest-pelitila, jossa pystyi harjoittelemaan yksittäisiä kohtia kentistä.
Itse en juurikaan ole pitänyt muista shoot ´em up peleistä, mutta Ikaruga on tähän täysi poikkeus. Ikarugan mielestäni erottaa monesta muusta se, ettei peli ole todellakaan mikään nappi pohjassa ”tuhoa kaikki mikä liikkuu” peli, vaan pelin suolana on chain-systeemi, joka tekee pelistä todella mielenkiintoisen ja syvän. Chainaaminen, eli vihollisten kolmen sarjoissa tuhoaminen, sekä nerokas musta/valkoinen asetelma ovatkin syyt, miksi peliä voi hioa lähes loputtomiin. Uudet ladattavat videot ovat myös loistava lisä, sillä japanilaisten kärkipelaajien suorituksia on hienoa katsella, sekä niistä voi ottaa vinkkejä miten tiettyjä kohtia voi mennä yhä paremmin pistein läpi.
Jos pelistä pitää huonoja puolia sanoa niin lista ei ole kovinkaan pitkä, mutta yksi ratkaisevimmista voi olla pelin vaikeus. En totta puhuen voi peliä suositella varauksettomasti varsinkaan ns. peruspelaajille, sillä pelin ”aukeamiseen” voi mennä helposti kymmeniäkin tunteja, joka on ehkä vähän liikaa pyydetty. Lisäksi pelin vahvimmat puolet, eli kivenkova chain-systeemi sekä addiktoiva pisteidenkeruu, eivät pelin alussa juurikaan näy, kun aika menee lähinnä siinä, että pääsee edes joten kuten kenttiä läpi.