NetherRealm Studio on kehittänyt pitkään Injustice-pelisarjan toista osaa vuonna 2013 nähdyn ensimmäisen osan jälkeen. Peli oli jo tuolloin varsin viimeistelty ja haki suosiolla erilaista ja ennen kaikkea teknistä suuntaa uudelle mätkinnälleen. Se sai osakseen ristiriitaisia tunteita, mutta oli yllättävän suosittu kilpapelaajien keskuudessa. Tilausta siis sankarimätkinnälle oli.
Ehkä suurin akilleen kantapää kotipelaajien keskuudessa oli juurikin korkea oppimiskynnys ja tarkka ajoituksen opettelu. Onnistuessaan hyökkääjä saisi vastustajan pysymään ilmassa, mahdollistaen pitkät kombot, eli yhdistelmähyökkäykset. Monet pelaajat olettivat pelimekaniikan olevan samankaltainen kuin studion 2011 vuonna julkaisemassa Mortal Kombatissa, joka olikin erittäin helposti lähestyttävä. Suuri osa erikoisliikkeistä oli helppo yhdistää muihin kovaa vahinkoa tekeviin hyökkäyksiin. Injustice-pelisarjan mekaniikka ei noudata tätä kaavaa. Vertakaan ei nähdä, eikä lopetusliikkeitä ole.
Do you want to play the tutorial? (YES) – NO
Edellä mainittu ei kuitenkaan tee pelistä huonoa. Tuntuukin, että kehittäjät ovat istuneet kuukausia pöydän ääressä suunnittelemassa erikoisliikkeitä ja niiden aiheuttamaa vahinkoa. Liikkeiden tekeminen on hieman vaikeampaa, sillä näppäinsarja pitää painaa nopeammin sisään, sama pätee yhdistelmähyökkäyksiin.
Injustice 2:n tarinatilaa aloitettaessa pelaaja voi halutessaan kahlata tutoriaalin läpi, jossa esitellään pelin kaikki liikesarjat. Mikäli mielii menestyä ja saada pelistään mahdollisimman paljon irti, kannattaa uhrata sille aikaa, vaikkei kaikki menisikään kerralla perille.
Itse tarina on jyhkeän mahtipontista menoa, jota seuraa mielenkiinnolla ja on juuri sopivan pitkä. Stoori kertoo Teriksen arkkivihollisen Brainiacin hyökkäyksestä maahan. Teräsmies on edellisen osan tapaan pahiksen roolissa, mutta nyt nähdään myös hieman kolikon toista puolta. Tarinaa kuljetetaan pelimoottorilla, jota ei ihan heti uskoisi. Hahmojen animaatioon etenkin kasvonliikkeiden osalta on käytetty varmasti älytön määrä työtunteja, sillä jälki on uskomattoman realistisen näköistä. Muutama poikkeuskin animaatiosta kyllä löytyy.
Supersankarit ei siivoile vaatekaappeja
Yksinpelaajille pelistä löytyy tarinan lisäksi Multiverse-pelitila, joka tarjoaa erilaisia haastetaisteluja, joissa joko areenan tai pelaajien ominaisuuksia on muutettu. Taisteluita voittamalla pelaaja saa palkintoja, sekä pelin sisäistä valuuttaa.
Jokaiselle hahmolle on saatavilla lähes loputon määrä erilaisia vaatteita, varusteita, sekä värejä. Varusteet tosin pitää kerätä pelaamalla. Niitä voi vaihtaa maskista bootseihin. Saapa hahmoille erilaisia erikoisliikkeitäkin varustettua. Varusteet vaikuttavat hahmon attribuutteihin, joka tarkoittaa sitä, että mukana on ensi kertaa taistelupelien historiassa hahmonkehitys. Pelaamalla nostat sarjakuvasankarin tasoa, joka mahdollistaa parempien varusteiden käyttämisen.
Pelaamisen tuoksinassa kehittää samalla hahmoa, tienaa rahaa, sekä ansaitsee kuutioita, joista saa lisää vetimiä. Kuten arvata saattaa, valuutalla voi ostaa lisää kuutioita. Ja jos tämäkään ei riitä, pelaaja voi uudelleengeneroida tai muuntaa vaatteita oman hahmon tasolle sopivaksi. Tämän lisäksi on mahdollista luoda tai liittyä eräänlaiseen klubiin, jonka tehtävien tekemisestä palkitaan kuutioilla. Tehtävät tehdään verkossa tai yksinpelissä vastustajalle tai jonkin tietyn klubin edustajalle.
Luulisi, että moinen vaatekaappi toisi murheita, mutta täytyy sanoa, että nyt ehkä ymmärrän kauniimman sukupuolen edustajia, sillä varusteiden keräily on järkyttävän koukuttavaa. Ehkä juuri siksi, että ne vaikuttavat hahmon tekemän vahingon, energiamittarin sekä puolustuksen lisäksi myös hahmon ulkonäköön.
Mmmmm…. so much graphical gorgeousness
Kuten jo yllä tuli todettua, pelin graafinen anti on jäätävän kovaa tasoa tarinatilassa. Perustaistelussa hahmot ovat kuitenkin sen verran etäällä, että samanlainen yksityiskohtien tarkastelu on mahdotonta. Areenat, sekä hahmot ovat silti todella upean näköisiä. Hahmojen asut myös likaantuvat taistelun tuoksinassa, saattaapa myös muutama naarmu ja repeämä asuun tulla matsin edetessä.
Äänimaailma on komea. Sarjakuvasankareiden iskujen voimakkuuden voi tuntea, mikäli omistaa kunnon kotiteatterin. Kovien iskujen tuoma basso luo mukavasti taistelun tuntua olohuoneeseen.
Peli on parhaimmillaan, kun pelataan suhteellisen tasaväkisen kaverin kanssa. Muutoin fiilis on kuin rikollisella Batmanin edessä. Rämpyttämällä tässä pelissä ei pärjää ja treenaamiseen kannattaa varata monta päivää. Kun peliin pääsee sisälle, saa lähes samankaltaisen olon kuin juoksija endorfiinihumalassa.
Verkon puolella homma toimii yllättävän mutkattomasti. Matsit löytyvät nopeasti, eikä verkkoviive juurikaan kiusaa suurimmassa osassa matseja, joskin joitain pätkimisiä esiintyi. NetherRealms Studio kehitti taannoin Mortal Kombat X -peliinsä paremman verkkopelituen, joka pienensi viiveen lähes olemattomaksi. Injustice 2 hyötyy tästä, sillä näppäinsarjojen komentaminen on pelissä muutenkin elintärkeää.
Jäätävän kova peli, go get it.
Injustice 2 on erittäin laadukas, hyvällä maulla toteutettu ja erittäin yksinpelattava tappelupeli. Sen ensimmäinen osa jätti hieman puun makua suuhun. Jatko-osa on pelimekaniikaltaan samankaltainen, mutta huomattavasti hiotumpi, joka tekee pelin sisälle pääsemisestä hieman vaativampaa. Treeniä se kuitenkin vaatii, mutta mukaan upeasti toteutettu hahmonkehitys ja äärettömän vaatekaapin sisällön kasvattaminen jaksaa pitää mielenkiintoa yllä niin kauan, että treenaus tapahtuu kuin itsestään.
Mainittakoon, että peli ei ole Mortal Kombat, se vaatii yhdistelmäliikkeiden sekä erikoisliikkeiden opiskelua, niiden yhteensovittamista ja melkoisen nopeita ja tarkkoja sormia. Hitaampikin kyllä pääsee peliin sisälle, mutta se saattaa vaatia hieman hermoja. Peli ei siis ole nakkisormille.
Tarina on jälleen kerran loistava ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Hahmoja on järkyttävä määrä ja lisää on tulossa. Latausajat ovat lyhyitä ja pelissä on paljon sisältöä jopa yksinpelaajalle. Ainoa pieni pettymyksen aihe on erikoisliikkeiden munattomuus. Niissä toivoisi oleman hieman enemmän potkua, varsinkaan kun veri ei lennä, eikä lopetusliikkeitäkään ole. Onhan pelissä kuitenkin supermittarin täyttyessä mahdollistava kykyliike, areenasiirtymiset, sekä tuhottavat elementit. Joten ei pelkoa, testosteroni haisee kyllä. Erikoisliikkeitä voi kyllä tehostaa mikäli supermittarista löytyy varastoa.
Tuoreinta Ed Boonin luomistyötä kelpaa huoletta suositella sarjakuvien, sekä taistelupelien ystäville, heikkohermoiset älköön vaivautuko.