Siinä missä taktinen sodankäynti on kukoistanut PC:lla ties kuinka kauan, on konsolimarkkinoilla tarjonta enimmäkseen saturoitunut kasuaalisodista. Rainbow Sixin lisäksi kunnollisten taktisten räiskintöjen määrä on surullisen pieni, vaikka pelaajia varmasti riittäisi sinnekin puolelle. Siege sen on todistanut, että taktisella räimimisellä voi olla isompikin ja uskollinen pelaajakunta, mutta harva kehittäjä tai julkaisija on uskaltautunut kokeilemaan onneaan. Kysyntää riittäisi taatusti, vaikka se massa pyöriikin ilmaispelattavien Battle Royaleiden tai muuten tuttujen pelisarjojen ympärillä.
Nyt tätä rakoa on saapunut täyttämään konsoleilla peli nimeltään Insurgency Sandstorm. Se saattaa olla jo useammalle entuudestaan tuttu nimi syystä, että Sandstorm on julkaistu jo muutama vuosi takaperin PC:lle. Kyseessä on todellinen hardcore-pelaajien unelma. Yksi osuma voi olla kuolettava. Yksi huono päätös voi tietää erän tai matsin voittoa vastustajatiimille.
Kuten olettaa saattaa, näin konsolipelaajan näkövinkkelistä PC-kehittäjä ilman sen kummempaa kokemusta konsoliporttauksesta aiheuttaa aina pientä huolta, vaikka uudet konsolit jo monessa määrin muistuttavat kehitysalustana PC-puolta. Sitä toivoo, että lopputuote olisi yhtä eheä kuin se on alkuperäisellä plattarilla. Miten onnistunut porttaus sitten on Sandstormin osalta?
Sanottakoon se jo heti alkuun, että Insurgency Sandstorm on lähes puhtaasti moninpeli. Yksinpelaajalle tarjotaan toki mahdollisuus pyöräyttää tutoriaalin lisäksi muutamia erilaisia pelimuotoja, joissa taistellaan tekoälyä vastaan. Pelin tekoäly ei ole fiksuimmasta päästä, joten kovin pitkäikäistä hupia ei soolouralle ole tarjolla. Mikäli tarkoitusperät pyörivät puhtaasti moninpelin puolella, on tarina jo toisenlainen.
Peli pitää sisällään lähes täyden lokalisoinnin Suomen kielellä (tekstit), mikä oli varovaisen positiivinen yllätys omalle kohdalleni. Se on myös yllättävän passelisti toteutettu, vaikka ainahan jotain hassuuksia mahtuu sinne ja tänne.
Tuutorointi on sopivan yksinkertainen, mutta kuitenkin riittävä ennen oman sotilasuran alkutaipaletta. Siitä seurasi tutustuminen hahmon kustomointiin, jossa tuunattavaa on tarjolla vaikka minkälaista. Asusteita voi ostaa vain pelaamalla tienattavalla valuutalla. Mikromaksumekanismeja Sandstormissa ei ole.
Progressio on sekin hieman poikkeuksellinen nykytrendiin verrattuna. Peli ei sisällä avattavia etuja ja aseet lisäosineen päivineen ovat nekin alusta lähtien jo valmiiksi auki, joten oletusloadouteista voi sopivan paikan tullen siirtyä tekemään itselle mielekkäät miksaukset. Tietynlaiset asetyypit ovat kukin lukittuna omiin hahmoluokkiin, mutta niiden sisälle voi luoda mielin määrin omia optioita.
Insurgency Sandstorm tulee todennäköisesti olemaan varsin monelle kasuaalisoppaan tottuneelle pienimuotoinen järkytys, sillä pelin luonteen myötä kaikki ylimääräinen viskataan ruudulta mäkeen. HUDi on hyvin minimalistinen. Edes aseen lippaan kapasiteettia ei näytetä ellei sitä tarkisteta erikseen Y-näppäintä pohjassa pitämällä. Lipas ei myöskään maagisesti täyty panoksista, vaan vajaa lipas pysyy vyössä vajavaisena. Latausanimaatio on hidas, joten onkin hyvä olla perillä jatkuvasti omasta ammustilanteesta. Pikalataus on mahdollista toki suorittaa tiukoissa tilanteissa, mutta tällöin lipas ja siihen jäljelle jääneet ammukset menetetään. Lisävarusteet kuten kranaatit tulee nekin erikseen equippaa ennen kuin niitä voi käyttää. Jotta mielii pysytellä hengissä pidempäänkin tulee kaiken olla laskelmoitua. Taktisuus huipussaan.
Taktisuuden nimissä myös pelimuodot poikkeavat valtavirrasta ja erittäin positiivisessa valossa. Domination toki on juuri sitä, mitä odottaa saattaa eli joukkueen täytyy pyrkiä valtaamaan tai puolustamaan kolmea kartassa näkyvää kohdetta (A, B tai C) respojen ollessa läsnä. Tästä varioitu paljon mielenkiintoisempi versio on Firefight, jossa respat ovat oletuksena pois päältä, mutta kunkin kohteen (A, B tai C) valtaus tuo kaikki kuolleet toverit takaisin peliin. Voittaja on se joukkue, joka saa tiputettua koko vastustajan joukkueen pois pelistä tai pidettyä enemmistön kohteista ajan loppuessa kesken. Frontline toimii respojen osalta samalla tavalla kuin Firefight, mutta joukkueiden pitää valloitettavien kohteiden lisäksi myös pyrkiä puolustamaan kätköänsä, jonka vastustaja voi räjäyttää ja kääntää täten pelin voitoksi. Pelin niin sanottu pihvi on Push-pelimuoto, jossa kartalla on useampia välietappeja, jotka hyökkäävän joukkueen tulee vallata. Lopullinen kohde on päästä asekätkölle ja räjäyttää se. Respat on rajattu aaltoihin. Hyökkääjillä on vain 5 aallon verran respoja, kun taas puolustavalla respoja on paljon enemmän. Valtaamalla etappeja hyökkäävä tiimi saa käyttöönsä lisää respa-aaltoja, kun taas puolustavan joukkueen aallot eivät voi nousta missään vaiheessa. Voitto ratkeaa sille joukkueelle, joka saa ensin karsittua vastustajan aallot nollaan tai vaihtoehtoisesti hyökkääjien päästessä asekätkölle.
Joulukuun päivityksessä saapui myös kerrasta poikki pelimuoto nimeltä Ambush, jossa respoja ei ole. Toinen joukkueista puolustaa VIP-henkilöä, jonka täytyy hakeutua kartalla yhteen kahdesta poistumisreitistä, jota taas toinen tiimi yrittää estää. Pääasiallinen tavoite on eliminoida VIP. Onnistunut eliminointi tietää automaattista erävoittoa.
Päivityksen myötä myös karttamäärä kasvoi viiteentoista, joka on yksi natsa lisää Sandstormin vahvuuksiin. Kartat ovat kookkaita, mutta eivät kuitenkaan liian suuria. Kukin kartoista sisältää lukuisia reittejä. Nopeimmat reitit kohteisiin ovat aina vaarallisia edetä, mutta kuitenkin mahdollisia edettäviksi kiitos monipuolisten ja oikeasti toimivien lisävarusteiden. Savukranaatista on oikeasti hyötyä tilanteissa, joissa puolustava tiimi on päässyt hyviin asemiin. Savun läpi nimittäin ei näe yhtikäs mitään ja savukranaatti kaiken lisäksi peittää isohkon pinta-alan verran näkymää. Riippuen pelimuodosta osassa karttoja on käytössä myös yksittäisiä kulkuneuvoja, joskin niiden käyttäminen on hyvin riskialtista.
Ainut toivomus olisi saada karttavariaatio myös rullaamaan yössä, sillä tekoälyä vastaan sellainen on mahdollista asettaa, mutta playlisteilla sitä ei ole valittavissa PVP:ssa.
Kontrollit ja tuntuma ovat timanttisen hyvät. Tähtäyksessä ei ole viivettä enkä muutenkaan huomannut pelissä minkäänlaista viivettä kontrolleissa. Kaikki on sulavaa ja täten meno on erittäin maistuvaa. Tämä on erityisen hyvä olla kunnossa, kun lähdetään haastamaan isompia pleijereitä markkinoilla. Täydet pisteet ja papukaijamerkki.
Sandstorm on jo aiemmin julkaistu muutama vuosi takaperin PC:lle, joten visuaalisuuden osalta ikä näkyy, mutta omaan silmääni grafiikat tarjoavat kuitenkin riittävästi mojoa, jotta peliä voisi nykygeniksi kutsua. Xbox Series X:lla peli pääasiallisesti pyörii 4K:na, mutta tarkkasilmäisimmät saattavat liikkeessä huomata ruudun ulkoreunoilla pehmeyttä – tämä ei varsinaisesti häiritse syystä, että peli pyörii takkuilematta 60 framessa. Tasaiset framet ovat ilmeisesti jonkin sortin saavutus, koska esimerkiksi PC:lla korkeilla resoluutioilla pelatessa ruudunpäivitys takkuilee välillä pahastikin. Optimoinnit on siis porttauksen aikana tehty kunnolla.
Äänimaailma on huipputasoa. Aseiden ja räjähdysten äänet kuulostavat enemmän aidolta itseltään kuin olen tottunut peleissä kuulemaan. Yleisellä tasolla toisto on mukavan napakka ja ajoittain riippuen siitä, käydäänkö taistoja sisätiloissa, saattaa kaiku olla voimakasta. Melkeinpä poikkeuksetta suosittelen kuulokkeiden käyttöä Sandstormin kanssa, ja mikäli kotoa löytyvät surround-tason kuulokkeet, niin sen parempi. Kuulokkeista revittävä etu on merkittävä. Askeleet erottuvat nimittäin todella selvästi, mikäli ei ole nyt ihan luotisateen runtelemana. Luotien suunta on myös pääteltävissä kuullun perusteella.
Sanottakoon, että pelihahmon letkautukset ansaitsevat nekin jonkin sortin erityismaininnan, sillä ne eivät ärsytä ollenkaan.
Huippuluokan taktista viihdykettä peli-iltoihin
Eipä ole hetkeen vastaan tullut peliä, joka on ensinnäkin tullut puun takaa ja sen lisäksi ottanut näin tiukalla otteella kiinni. Pelaaminen on nautinnollista enkä huomaa edes kaipaavani mitään kausipasseihin sidottua progressiota, joka tuntuu olevan yhä useamman ison pleijerin ainut tapa pitää edes jossakin määrin pelaajat sitoutuneena pelisarjaansa.
Insurgency Sandstormissa on sisältöä ihan riittämiin ja sen minkä olen huomannut matseissa ovat aliaksen takana olevat muut tuntemattomat pelaajat, jotka tuntuvat pääosin olevan erittäin asialinjalla ja muutenkin kohteliaita. Yhteisölläkin voi olla iso merkitys ja näen, että tällaisessa pelissä kannustava ja motivoiva ilmapiiri todellakin vain lisää halukkuutta pysyä menossa mukana.
Alkuun vaivanneet pahimmat bugit loistavat poissaolollaan. Kehitystiimi on tehnyt hyvää työtä hienosäätäessään runkoa ja mikä vielä parempaa, tuoneet lisäsisältöä ilman hintalappua jo pari kuukautta konsolijulkaisun jälkeen.
Minulta täten iso peukku ylös Sandstormin osalta. Tästä on hyvä jatkaa.