Nazis from the dark side of the moon… oh really? Natsit ovat paenneet sotaa kuun pimeälle puolelle vuonna 1945 ja hautovat kostoa maailmankaikkeudelle. Nyt onkin aika lähteä hyökkäykseen maata kohti. Vastassa on kuitenkin Amerikan sankareita, jotka jälleen kerran pistävät pahalle kapuloita rattaisiin kavereinaan muiden isoimpien maiden pääjehut. Suomella valitettavasti ei ole asian kanssa mitään tekemistä, koska Suomi ei omista teknologiaa, jolla pääsisi avaruuteen..
Nazis, nazis, nazis from the moon?
Peli perustuu suoraan elokuvassa tapahtuvaan sotaan, joka käydään, no, missäs muualla kuin avaruudessa. Pelaaja saa ohjattavakseen amerikkalaisen avaruusaluksen, jolla voi aiheuttaa natseille tiukat paikat. Oliko tämä sitten hyvä vai huono? Siinäpä vasta kysymys. Kyseinen peli aiheutti arvostelijalle lisävuosia, harmaita hiuksia ja ennennäkemätöntä nukahtamista sohvan pohjalle ohjain kädessä. Tällainen nukahtaminen on tapahtunut arvostelijan omassa pelihistoriassa vain yhden kerran, ja sekin vain sellaisessa tapauksessa, jossa peli oli niin hyvä, ettei sitä malttanut lopettaa. Tämän pelin kohdalla syy oli aivan toinen.
Koskaan aikaisemmin en ole kokenut tekstin tuottamista pelistä näin vaikeaksi, joten päätin lähestyä aihetta kirjeen muodossa.
MY LETTER TO REALITY PUMP
Rakas Reality pump,
Iron Sky: Invasion on ehkä pelihistoriani pahin häpeäpilkku. En ole koskaan pelannut näin järkyttävää roskaa.
Peli halveksuu pelaajaa olemalla täysin järjetön rahastus, ja ennen kaikkea vielä äärimmäisen huonosti toteutettu sellainen. Graafisesti peli on vuosikymmenen jäljessä, ja jopa MS Paint -ohjelmalla voi tehdä paremman ”tähtikartan”, kuin se, joka pelissä näkyy. Ohjaus on kankeaa, eikä vauhdin tuntua ole, vaikka kuinka olisi poimuajot päällä. Kaikki viholliset ovat käytännössä samantasoisia, ja sisällöllisesti peli on tylsä ja mitäänsanomaton. Taistelu ja tarinapohjaiset tehtävät toistavat ankarasti täysin samaa kaavaa: ammu viholliset, aja poimuajolla seuraavaan ryppääseen, tapa viholliset ja toista edellä mainitut.
Kukaan itseään kunnioittava pelaaja ei tule ostamaan tätä tekelettä, jos tietää mihin on rahansa laittamassa. Tämän pelin pelaamisesta pitäisi maksaa pelaajalle eikä päinvastoin. Myönnetään, että natseja on aina kiva ampua, mutta olisitte tehneet pelistä edes tyydyttävän räiskinnän tällaisen pökäleen sijaan.
Jos olisin pelistä maksanut jotain, tämä toimisi reklamaatiokirjeenä ja vaatisin rahojani takaisin vuosisadan huijauksesta. Kirjaimellisesti nukahdin sohvalle peliä pelatessani. Jos pitäisi valita, pelaisin ennemmin jopa Vampire Rainia, josta vannoin sen koneesta ulos ottaessani, että en enää koskaan tulisi kyseiseen tekeleeseen koskemaan. Tämän rinnalla jopa se tuntuu aivan erinomaiselta peliltä.
Tällä kertaa ette onnistuneet. Toivottavasti seuraava pelinne tulisi olemaan edes siedettävä.
Rakkain terveisin: Slayah
EI EDES ALELAARISTA VAIKKA MAKSAISI EURON
Iron Sky: Invasion näyttää nykypelaajille sen, mitä tarkoittaa huonosti tehty peli. Pelin pistesaalis on järkyttävän pieni – ja vähäiset pisteensä se ansaitsee itse elokuvasta tutuista henkilöistä. Ääninäyttely ja välivideot ovat suhteelisen humoristisia, mutta siihen se sitten jääkin.
Vuosisadan rahastusta, joka kannattaa kiertää niin kaukaa, kuin mahdollista. Vaikka kuinka olisi elokuvan fani, tämä kannattaa jättää suosiolla hyllyyn pölyttymään, ettei vain tule paha mieli.