On jälleen aika pelastaa maailma. Kukapa olisi parempi tehtävään kuin Bond, James Bond. Agenttikyvyt laitetaan jälleen testiin kun Activisionin julkaisema 007: Blood Stone räjähtää markkinoille. Kehittäjänä on muun muassa Project Gotham Racing -sarjan takaa tuttu Bizarre Creations.
My name is Bond. James Bond.
Elokuvien osalta pitkän matkan kulkenut Bond-sarja muistetaan myös yhdestä pelihistorian mahtavimmista räiskintäpelistä – Golden Eye:sta. Tuo Nintendo 64:lle julkaistu samannimiseen elokuvaan perustuva agenttiseikkailu oli yksi muistettavimmista pelihetkistä myös omalla kohdallani. Yksinpeli oli loistava ja kaikessa yksinkertaisuudessaan myös moninpeli oli kavereiden kanssa jotain uskomattoman mahtavaa. Niistä ajoista on nyt tultu pitkälle. Xbox 360:lle julkaistiin muutama vuosi sitten kahteen viimeisimpään Bond-leffaan perustuva peli Quantum of Solace. Pelin hehkutettiin olevan jopa legendaarista Golden Eye:ta parempi. Lähelle se pääsikin, varsinkin moninpelin osalta. Osa onnistuneisuutta oli varmasti hyväksi havaittu Modern Warfaren pelimoottori. Nyt kun syynissä on uusin Bond-peli on huomioitavaa, että tällä kertaa toimitaan kolmannesta persoonasta ja kehittäjänä toimii, kuten jo mainittua, Bizarre Creations.
Iso-Britannian ehdottoman salainen biokemikaalinen projekti on luisunut terroristien vääriin käsiin. Asialle on tällöin lähetettävä salaisen palvelun tähtimies, Bond. Rikollisliigaa jahdataan ympäri Eurooppaa ja Aasiaa. Pelissä edetään pääosin jalan, mutta pelaajaa kiikutetaan myös mukaan ajokohtauksiin sekä yhteen venetakaa-ajoon. Quantum of Solacessa ei ajokohtauksia nähty, joten nyt kun kehittäjänä on ajopelien taituri on hyvinkin luonnollista, että pelistä muutama ajokohtaus löytyy. Nämä ovatkin odotetusti pelin kohokohtia loistavalla toteutuksella.
Pelissä edetään hyvin Bond-maisesti käyttäen suojia ja mahdollisimman vähän huomiota herättäviä reittejä. Viholliset pyritään nappaamaan yksitellen alas ja näin ollen paljastamatta olemassaoloaan. Alemmilla vaikeustasoilla hiiviskely ei ole kovinkaan tarpeellista, sillä tyhmät viholliset eivät juurikaan vastusta tarjoa. Läpipeluun jälkeen avautuva 007-vaikeustaso onkin sitten aivan eri juttu. Onneksi apua on tarjolla, sillä James osaa nyt kerätä Focus Aim -nimisiä tarkkoja laukauksia. Kyseessä on siis niin sanottu One-shot-one-kill -tyyppinen muutaman napin painalluksesta tapahtuva ammunta. Kerrallaan Focus Aim -laukauksia voi varastoida kolme kappaletta. Laukauksia kerätään tappamalla viholliset käsin eli käyttämällä Takedown-ominaisuutta. Nimensä mukaisesti kyseessä on siis pieni animaatio, jossa Bond nujertaa vihollisen lyömällä tämän pään seinään, pöytään tai johonkin muuhun vastaavaan.
James Bondilla on aina jotain vempaimia tuomassa kotikenttäetua taisteluissa. Nyt mukana valitettavasti on vain yksi tällainen – kännykkä. Puhelin, joka osaa ilmoittaa vihollisten sijainnin sekä heidän käyttämänsä aseen. Puhelimen avulla voi myös etsiä eri aseita sekä panoksia. Monitoimikännyllä murtaudutaan myös kassakaappeihin, servereihin sekä poistetaan valvontakamerat käytöstä.
Blood Stone näyttää aika ajoin erittäin tyylikkäältä. Silmäkarkkia tarjotaan varsinkin ajokohtauksissa, joissa autot sekä ympäristö suorastaan häikäisee kauneudellaan. Välivideot esittävät myös upeita maisemia sekä erittäin Bond-tyylisiä kohtauksia. Harmoniaa rikkoo inhottavasti videoissa esiintyvien henkilöiden huulisynkka, joka ei mene yhtään yksiin äänen kanssa. Vaikka Daniel Craigin sekä elokuvista tutun M:n äänet ovatkin mukana pelissä, eivät ne pelasta muutoin lähes olematonta äänimaailmaa. Lopputekstien aikana rullaava James Bond -teemamusiikki on oikeastaan ainoa äänimaailman valopilkku koko pelin aikana.
Noin viiden tunnin mittainen kampanja säväyttää lähinnä vain ajokohtauksillaan. Keskinkertaista räiskintää värittää tiheään vaihtuvat tapahtumapaikat sekä visuaalisesti upea ympäristö. Pelin hiiviskely on lähinnä köyhä versio Splinter Cellin vastaavasta. Kampanjassa ei ole räiskintäpelien ystäville mitään uutta. Edes Bond-faneille ei ole tarjolla hienoja vempaimia ja vitkuttimia, joilla pääsisi leikkimään.
Shaken not Stirred
Yksinpelin pelattuaan läpi on aika suunnata katse kohti moninpeliä. Yksi Quantum of Solacen mahtavuuksista oli juurikin moninpeli. Vaikkakin siinäkin oli heikkoutensa, oli se silti todella koukuttava. Tällä kertaa ollaan myös moninpelissä siirrytty kolmanteen persoonaan. Moninpeli tarjoaa vain kolme pelimuotoa; Team Deathmatchin, Objectiven sekä Last Man Standingin. Nimet kertonevat jo kaiken oleellisen. Kuten lähestulkoon jo kaikissa uusissa räiskinnöissä, on tässäkin ranking-pisteet, joiden avulla saa niin sanottua sotilasarvoaan nostettua. Ainoa hyöty tosin korkeammasta arvosta on se, että pelaaja avaa uusia kasvoja käytettäväksi moninpelissä.
Mitä kauemmin moninpeliä pelaa, alkaa vain yksi ajatus kirkastua mielessä: Tämä on selvästi lisätty peliin vain viime hetken lisäyksenä. Se, että koko moninpelissä löytyy vain kourallinen pelaajia kertoo jo omaa kieltään moninpelin onnistuneisuudesta.
Well Done, James?
James Bond 007: Blood Stone on kaunis, mutta tylsä. Edes kovimmat Bond-fanit eivät saa tästä juuri mitään irti. Puhumattakaan räiskintäpelien ystävistä. Yksinpelin läpäisee noin viidessä tunnissa, ja moninpelistä irtoaa tekemistä ehkä tunniksi tai pariksi. Keskinkertaista räiskintää Daniel Craigin naamataululla varustettuna voi suositella lähinnä vain alelaarista. Loistavan Quantum of Solacen jälkeen tekee Bond-pelisarja todella kovan pohjanoteerauksen.