Skandinaavinen mytologia on kaikessa outoudessaan kuin tehty pelejä varten ja onkin ihme, ettei sitä hyödynnetä enempää. Vaikutteita toki löytyy useistakin peleistä, mutta puhtaasti skandinaaviseen mytologiaan perustuvat pelit ovat harvassa. Thunder Lotus Gamesin Jotun yrittää korjata tämän vääryyden. PC:lle viime vuoden puolella ilmestynyt Jotun saadaan nyt konsoleille parannellun Valhalla Editionin muodossa.
Kunniaton kuolema
Skandinaavisessa mytologiassa kunniaton kuolema on pahin asia mitä voi tapahtua, ja tietenkin juuri näin käy pelaajan ohjastamalle Thoralle. Kunniakkaasti eletyn elämän ansiosta Thoralle suodaan toinen mahdollisuus todistaa itsensä jumalten silmissä, ja ansaita pääsy Valhallaan. Jotun on pohjimmiltaan hyvin vähäeleinen peli. Kaunis, käsin piirretty grafiikka hivelee silmiä, ja musiikki luo mahtavasti tunnelmaa. Peli on norjaksi puhuttu, joka omalta osaltaan lisää tunnelmaa. Ensivaikutelma pelistä onkin nykyään niin kovin harvinainen wow-efekti. Ulkoasusta tulee ajoittain mieleen 90-luvun lauantaipiirretyt, sillä käytetty animointityyli on hyvin samanlaista. Oman lisänsä peliin tuo skandinaavinen mytologia, jonka omalaatuiset hahmot sekä ympäristöt ovat kuin luotuja pelejä varten, ja onkin mukava nähdä, että lähdemateriaalia voidaan hyödyntää näinkin tehokkaasti. On myös tervetullutta vaihtelua tutustua mytologian hahmoihin, jotka eivät ole Marvel-universumista tuttuja.
Kohti Valhallaa
Thoran matka kohti Valhallaa käy läpi viiden hyvin erilaisen alueen. Päämääränä on löytää jokaiselta alueelta riimuja, ja tämän jälkeen taistella alueen jumalaa vastaan. Riimujen lisäksi jokaisella alueelta löytyy erityisiä voimia, joilla Thoran matka helpottuu. Alueiden läpäisyn jälkeen palataan myyttiseen Ginnungagapiin, joka toimittaa hubimaailman virkaa, ja pelaaja voi ensimmäisen alueen läpäistyään valita missä järjestyksessä loput alueet haluaa läpäistä. Hubimaailma on ideana hyvä, mutta käytännön toteutus ontuu. Pelin vaikeustaso tuntuu olevan suunniteltu tietyssä järjestyksessä pelaamista varten, sillä muutamat pomotaistelut ovat vähintäänkin pirullisen vaikeita ilman edellisiltä alueilta saatuja voimia. En itse läpipeluuni aikana löytänyt läheskään kaikkia saatavilla olevia lisävoimia, joten etenkin loppupuolen pomotaistelut koettelivat hermoja. En kuitenkaan voi edes kuvitella läpäiseväni peliä ilman Thorin vasaraa tai Freyan nopeutta.
Rivivihollisia pelissä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole, vaan jokainen alueen läpäisy koostuu lähinnä yksinkertaisista puzzleista, ja ennen kaikkea oikean reitin löytämisestä. Kenttäsuunnittelu on pääosin liian sekavaa, jotta riimujen etsinnästä voisi nauttia, ja rivivihollisten puute tekee hommasta hieman tylsähköä. Ehdin jopa ajoittain kyllästyä, vaikka Jotun ei ole missään nimessä pitkä peli. Oma läpipeluuaikani oli kuuden tunnin paikkeilla. Pomotaistelut jumalia vastaan tuovat vahvasti mieleen SoulsBorne-pelit, sillä jokainen jumala omaa täysin erilaisen taistelutyylin, ja usein muutama ensimmäinen yritys meneekin liikkeiden opetteluun. Pomotaistelut ovatkin Jotunin ehdoton suola, ja oikean taktiikan hakeminen ja hiominen toimivat. Kun jumalan saa vihdoin kaadettua, on saavutuksen tunne todellinen. Kun kaikki jumalat on selätetty, ja tie Valhallaan avattu, voi pelaaja aloittaa urakan uudestaan erityisen vaikeassa Valhalla-moodissa.
Jotun kaipaisi kipeästi lisää sisältöä hyvien pomotaisteluiden lisäksi, sillä nykyisellään kokemus jää torsoksi. Jonkinlainen hahmonkehitys lisäisi jo paljon pelaamisen mielekkyyttä ja kirveellä saisi olla nykyistä enemmän töitä pomotaisteluiden ulkopuolella. Tarinankerronta on kohdillaan, ja tunnelma aivan huikea, mutta näillä ei päästä aivan Valhallaan saakka. Peli osaa kuitenkin hyödyntää lähdemateriaalinsa erittäin hyvin. Pienellä viilauksella, ja monipuolisemmalla kenttäsuunnittelulla käsissä voisi olla todellinen klassikko. Kaunis ulkoasu kuitenkin pelastaa paljon, ja tekee pelistä kokemisen arvoisen. Toivottavasti Thunder Lotus Games palaa aihepiirin pariin vielä toistekin.