Kuinka moni muistaa pelin nimeltä Killer 7? Nyt tuo överiksi vedetty japanilainen toimintaseikkailu saa vihdoin ja viimein jatkoa. Mainittakoon, että Killer is Dead ei ole suoraa jatkoa kyseiselle kulttisuosikille, mutta se on yhtälailla verinen piirrosgrafiikoilla höystetty tappopläjäysjännäri. Killer is Dead on ollut melkoisen kauan kehityksen alla – pelin tekeminen aloitettiin nimittäin jo vuonna 2009.
Grasshopper Manufacture on kerennyt Killer 7:n ja Killer is Deadin välissä pukata markkinoille muutaman jo konsoliklassikoksi muodostuneen pelin – näistä mainittakoon ainakin No More Heroes ja Shadows of the Damned. Pelistudio kuvailee Killer is Deadia ”Dark Side 007”-peliksi. Pitävätkö puheet paikkansa vai ovatko japanilaiset uuden tuotoksen suhteen täysin hukassa?
Verta ja tissejä
Grasshopper Manufacture on monien mielestä peliskenen Quentin Tarantino. Pelit ovat täynnä verta, pervoilua ja mustaa huumoria. Killer is Dead ei tee tässäkään poikkeusta. K18-leimalla varustettu peli on atmosfääriltään raaka, mutta humoristinen. Päähenkilö Mondo Zappa on naisia haaliva tappokone. Oikeassa kädessä mies kantaa miekkaa ja vasen käsi on cyborg-käsi, jolla jätkä ampuu ja listii vihollisia. Mies toimii Bryan Execution Firmin palveluksessa, ja herran vapaa-aika kuluu kutakuinkin naisia iskiessä.
Kun tuntee pelin tekijäkaarrin, ovat överiksi vedetyt henkilöt ja tarina täysin odotettuja. Valitettavasti tarina on välillä niin epäselvä ja irrallinen, että on hankala hahmottaa joka kohtauksen tarkoitusta. Varsinkin kohdat, joissa Mondo Zappa naurattaa naisia ja tirkistelee tissejä ovat täysin epäolennaisia tarinan kannalta. Mutta eipä sen ainakaan luulisi meitä miehiä paljoakaan haittaavan.
Tyylikäs japsimättö
Killer is Dead on kovaa rämppäämistä. Parin napin painalluksesta tapahtuu suurin osa taisteluliikkeistä. Devil May Cryta muistuttava taistelumekaniikka nojautuu pitkiin hakkauskomboihin, erikoisiskuihin ja sopivassa määrin myös suojaamiseen. Pelimekaniikka on yksinkertainen, mutta se toimii, ja Mondo Zappan tehoja ja kykyjä pystyy kehittämään pelin tiimellyksessä tehokkaammiksi. Vastaantulevat viholliset ovat tyhmiä, mutta vastukset ovat hirvityksiä. Ja ihan positiivisessa mielessä! Vastaan tulee yhtä sun toisenlaista oliota ja mutanttia – mukana on niin hämähäkiksi muuttuvaa naiskauneutta kuin tiikerillä ratsastavaa mafiapomoa.
Pelin kentät ovat kuitenkin vähän ikäviä sokkeloita ja taistelukohtaukset liian samanlaisia. Toisaalta, eipä tällaisiin hack’n’slasheihin ole keksitty mitään uutta ja mullistavaa vuosikymmeniin. Samanlaista sokkeloa ne ovat suurimmaksi osaksi kaikki.
Surrealistinen ja ylikontrastinen grafiikka voi hyppiä joidenkin silmille, mutta minun silmääni se miellyttää. Killer is Deadin tyylissä on jotain sellaista, mistä allekirjoittaneen mieli lämpenee. Vaikka ruudunpäivitys ei olekaan ihan tätä päivää, makean cooli ulkoasu kompensoi sitä paljon.
Kohtalaisen hyvää viihdettä
Pelissä on paikoittain sopivasti haastetta. Pomotappeluissa saa välillä repiä tosissaan hiuksia päästä, mutta muuten peli on kyllä liian helppo ja yksitoikkoinen. Kerran tämän kyllä pelaa läpi, mutta toista kertaa en ehkä aloittaisi.
Jos kaipaat vähän erilaista toimintapeliä kokoelmaasi, Killer is Deadille kannattaa antaa mahdollisuus. Tissejä, verta ja suolenpätkiä – eikö kuulostakin ihan Tarantinon leffalta?