Merirosvoilu on ollut hyvän tovin kyllä yksi vähiten käytetyistä asseteista pelipuolella. Tätä tyhjiötä täyttävät nimikkeet ovat konsoleilla yhden käden sormissa laskettavissa viimeisen kahden konsolisukupolven ajalta. Ehkäpä tällä hetkellä suurinta suosiota nauttii Sea of Thieves, jolla on varsin laaja uskollinen kannattajakunta. Se ei kuitenkaan ole kovin helposti lähestyttävä sooloilijalle, ja se onkin perimmäinen syy, miksi omat tunnit jäivät vähäisiksi.
Nyt markkinoille on saapunut King of Seas, Worms-peleistä tutun Team17 julkaisema ja indiekehittäjä 3DCloudsin työstämä, ylhäältä päin kuvattu piraattiseikkailupeli. Pelistä oikein huokuu Sid Meier’s -vibat, joka on tietenkin tällaiselle vanhan koulukunnan sankarille oikein positiivinen seikka. Tarjolla on laivasotia ja rötöstelyä. Realismia tuovat vuorokausirytmi ja ajoittaiset säänvaihtelut. Luvataanpa satunnaisgeneraattorin voimin uudelleenpeluuarvonkin olevan kohdillaan. Kysymys tosin kuuluu, onko King of Seas riittävän hyvä peli useampaa läpipeluuta varten.
Kaiken takana on eliitti
King of Seas asettaa pelaajan kuninkaallisen jälkeläisen rooliin, joka lavastetaan syylliseksi kuninkaan surmaan. Tragedian seuraamuksena tuomio asetetaan välittömästi, jota seuraa jälkeläisen siirtäminen upotettavaan laivaan. Kanuunat alkavat laulaa ja prologi saa ruman lopun.
Kuten olettaa saattaa, pelin sankari jää kuin ihmeen kaupalla henkiin, jonka merirosvopoppoo pelastaa merestä. Pitkien keskustelujen päätteeksi päättävät he tarjota auttavan kätensä kalavelkojen maksamiseksi, siitäkin huolimatta, että jälkeläinen on aikaisemmin kuulunut arkkivihollisiin. He kuitenkin omalta osaltaan ymmärtävät, mitä on olla pelaajan saappaissa. Eikä tietenkään unohdeta kolikon toista puolta – kaikki kaaos kuninkaallista laivastoa kohtaan edistää merirosvojen ”bisneksiä”.
Vihdoin jo liiankin pitkään käynyt dialogi päättyy ja päästään kunnolla tositoimiin. Pelaajalle suodaan yksinkertainen laiva ja kourallinen miehistöä aloittamaan kostoreissu. Aloitusta myös vauhditetaan muutamalla nakilla, jotta ekonomia, varustus ja kehityspuu tulisi paremmin tutuksi. Erityisesti alussa tempo tuntuu hyvältä eikä dialogia enää tyrkytetä liiaksi. Ennen pitkää kuitenkin alkaa tempo hidastua ja monin paikoin tuntuu, että progressio junnaa paikoillaan jopa tuntikaupalla. Peli nimittäin ottaa vaikeusasteessa huomattavan harppauksen ja käytännössä pakottaa pelaajan toistuville ryöstöreissuille. Toisin sanoen grindaamaan. Ja voi pojat, tässä pelissä pätee viisaus: ”the grind is real”.
Rötöstellessä porkkanaa tarjotaan avokäsin ja kukin upotettu laiva pudottaa aina varusteita, joilla pelaaja voi varsin usein laivansa varustusta ja henkilöstöä hieman parannella, mutta varsinaiset isot parannukset tapahtuvat vasta siinä vaiheessa, kun kehityspuuhun saa lisää pisteitä käytettäväksi. Prosessi on kovin hidas ja tasojen edetessä hidastuu vain entisestään. Tätä varjostaa isosti myös se, että maailma skaalautuu pääasiallisesti pelaajan laivan mukaan, mutta hieman yläkanttiin. Tämä on tietenkin siinä mielessä hyvä, että pieniä parannuksia siellä täällä on aina tarjolla ja se omalta osaltaan pitää otteessaan oravanpyörässä. Huono puoli on se, että missään vaiheessa ei synny voimaannuttavaa tunnetta, että nyt tosissaan olisi kauppalaivoilla ja kuninkaallisilla parempi olla varuillaan. Vähän kuin sotisi koko ajan pikkuisen alitehoisena.
Onneksi kuitenkin itse taisteluista löytyy tarvittaessa sen verran syvyyttä, että peli pysyy sopivissa erissä riittävän mielekkäänä. Alivoimassa tilanteen voi kääntää edukseen lisävarustuksella, kuten räjähtävillä tynnyreillä tai rungot rei’ittävällä (laser!?)tykillä. Perinteisen vahingon aiheuttamisen lisäksi nopeampia paatteja voi hidastaa keskittymällä purjeisiin, kun taas erityisammuksilla saa harvennettua miehistöä ja täten vastustajalla on harvempi kanuuna käytössä.
Kun rikkauksia on saatu kerättyä tarpeeksi voikin pelaaja siirtyä laivakaupoille parempien paattien toivossa. Peli sisältää puolen tusinaa toisistaan hieman poikkeavia paatteja, jotka kukin erottuvat edukseen tyyppinsä mukaan. Kannattanee pitää mielessään paattia vaihtaessa, että varustus ja miehistö ei siirry uuteen hankintaa suorittaessa.
Jotain hyvää, jotain pahaa, jotain rumaa
Visuaalisesti King of Seas on toimiva. Käytettävä värien kirjo on runsas, mutta kuitenkin samalla sen verran rauhallinen, että lopputulos miellyttää silmää. Sanottakoon se, että uusiutuvat kartat proseduraalisineen generointeineen siinä mielessä sakottavat näkymää, että samat visuaaliset elementit pomppaavat vähän kaikkialla esiin liikaa. Maailmasta puuttuvat ne mieleenpainuvat uniikit sijainnit, jotka oikeasti houkuttelisivat tutkimaan karttaa aktiivisemmin. Olisin ehdottomasti kaivannut myös vuorokausirytmin osalta useampia vaiheita, sillä nyt näkymä mukautuu vain muutamalla tavalla: päivään, yöhön sekä myrskyvariaatioihin molemmista.
Äänimaailma taas on lattea ja yllätyksetön. Efekteissä ei ole minkäänlaista dynaamisuutta eikä musiikki sekään valitettavasti yllä yhtään sen korkeammalle. Peli myös ehdottomasti kaipaa kipeästi lisää musiikkiraitoja. Nekin ovat sidottu skenaarioihin, joiden myötä kierrätystä ei tapahdu – samaa rallatusta saa kuunnella tunnista toiseen merellä seilatessa.
Ohjaustuntuman osalta King of Seas on suunniteltu mielestäni hyvin. Paateissa on massaa ja fysiikan lait pätevät nekin liikkumiseen. Käännökset ja hidastaminen vievät aikaa kuten pitääkin. Taistelut ensituntumalta saattavat tuntua haastavilta, koska minkäänlaista tähtäystä pelissä ei ole, vaan pelaajan tulee itse arvioida tykkien reitit ja väistöliikkeiden ajoitus, kun vihollisen kuularypäs uhkaa. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia pidemmällä aikatähtäimellä jo pelin mielekkyyden säilyttämiseksi.
Tuntien kuluessa ilmenee se tosiseikka, että kaikki kortit ovat olleet pöydällä jo tovin aikaa. Laivasotien ja kuljetuskommervenkkien lisäksi muuta tehtävää ei varsinaisesti ole. Kunpa tähän olisi sovellettu suoraan vaikkapa Sid Meier’sia ja tehty mukaan valinnainen laivan kaappaus ja siihen osuva minipeli, jossa miekkailtaisiin laivan kapteenia vastaan. Lisäksi koen isoksi puutteeksi sen, että merten kauhut, kuten jättihait ja krakenin kaltaiset merihirviöt loistavat poissaolollaan.
Ajantappopelinä King of Seas uppoaa ihan hyvin sopivissa erissä. Siihen on helppo palata tauonkin jälkeen, koska ”uudelleen”oppimiskäyrä on sen verran pieni. Hinnaltaan King of Seas on turhan suolainen (25 euroa), mutta alennuksesta pelin noukkimista voi grindfesteistä nauttiville jo suositella.