Po elää elämäänsä rattoisasti, tittelinään lohikäärmesoturi. Po ystävineen ylläpitää rotia rauhan laaksossa, jossa asukit toteuttavat elinkeinoaan onnellisina. Ikävä kyllä vanha viisaus ja sanonta pitää paikkaansa: ”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan”. Po joutuu jälleen kylänsä kanssa hyökkäyksen kohteeksi ja uusi seikkailu on valmis alkamaan.
Jack Black knows kung fu
Visuaaliselta tasoltaan ihan hyvännäköinen Kung Fu Panda 2 on täysiverinen Kinect-peli, eikä sitä voi pelata padilla. Hieman erikoisen ratkaisun taustalla on ilmeisesti tarve saada pelaajia enemmän Kinectin pariin. Casual-pelaajille suunnattu peli tarjoaa sitä, mitä olettaa voi: armotonta mättöä itämaisen kung fun tapaan. Turpaanvedon listalla on ninjamaisen tyylikkäästi pukeutuneita komodoja, susia raskaissa haarniskoissa ja aataminasuisia gorilloja, joilla tuntuu olevan jotain uhanalaisia pandoja vastaan. Elokuvasta tuttu näyttelijäkaarti on myös läsnä Kung Fu Panda 2 -pelissä. Näyttelijöistä kovin nimike, Jack Black, esittää pandan roolia ja vetää sen rautaisesti. Pelin tarina on otettu suoraan elokuvasta: paha haluaa tuhota Kiinan kung fuineen ja hyvä nyt vaan joutuu tilanteen keskelle tahtomattaan.
Kamppailulajien valtakunta
Peli keskittyy suurimmaksi osaksi puhtaaseen mättöön ja sen kaava on laadittu yllättävän hyvin. Ennen taisteluun ryntäämistä valitaan kolmesta kung fun tyylistä tilanteeseen sopiva: yksi on nopeampi, mutta se häviää voimassa; toinen on voimakkaampi, mutta ei sovellu nopeutta vaativiin koitoksiin ja kolmas on enemmänkin tasapainossa näiden tyylien välissä. Taistelu on vuoropainotteista, ja ennen vuoron vaihtoa suoritetaan mahdollisimman paljon liikkeitä ja pudotetaan pahisten energiamittaria alas. Tämä tarkoittaa TV:n suuntaan ilmaan heitettäviä lyöntejä ja potkuja hyppyjen kera. Vuoron vaihduttua on aika puolustaa blokaten ja väistäen hyökkäyksiä. Vastustajan lopullisen hetken koittaessa suoritetaan erikoishyökkäys, josta näppärästi valinnasta riippuen vaihdetaan taistelutyyliä seuraavaan erään. Myöhemmässä vaiheessa panda oppii vastahyökkäyksen salat, ja erien välissä tulleiden yllätyshyökkäysten onnistunut kontraaminen tarkoittaa käytännössä automaattista voittoa ilman heilumisen tarvetta. Joskus kesken taistelun on mahdollista kutsua apuun yksi pandan kavereista, joka tekee vihollisesta muusia silmänräpäyksessä riippumatta energiamittarista.
Loputonta taistelemista ei kierrätetä ihan koko aikaa, vaan Kung Fu Panda 2 sisältää vaihtelua muutaman poikkeuksellisen minipelin verran. Tiukan ja hikisen kamppailun sijaan välillä tarjoillaan nuudelikuppeja nälkäisille kadun tallaajille. Kyläläiset nostavat värillisiä kylttejä ilmaan kolmessa pöydässä ja nuudelit valitaan niiden mukaan kokin nurkkauksesta. Virheellinen tarjoilu ei kannata, sillä siitä rokotetaan pisteitä. Miinusta minipelin pistelaskuriin tulee myös silloin, kun tarjoilu ei ehdi tapahtua ajoissa ja nälkäinen asiakas kyllästyy odottamiseen. Kokkihommien jälkeen on tiedossa kisailua, jossa ollaan puisen kotteron kyydissä ja väistellään esteitä, samalla yrittäen tuhota vastustajien menopelejä. Kolmas ja hieman harvinaisempi minipeli on kenttä, jossa heitellään kivillä kohti hyökkääviä komodoja.
Kinect-sensori reagoi melko hyvin liikkeisiin; pientä viivettä tuli huomattua siellä sun täällä, mutta mitään merkittävää haittaa siitä ei muodostunut pelatessa. Akilleen kantapääksi koituu puheohjaus kutsuttaessa pandan ryhmästä joku suorittamaan monimutkainen ja näyttävä lopetusliike; kaikista raivostuttavinta on saada tiikeri apuun, kun mikään sana ei tunnu rekisteröityvän – ja jos homma onnistuu, niin todella satunnaisesti. ”Peliin tiikerin tuot” -lause tosin toimi kerran ja nauru oli sen mukainen. Kiitos Kellogg’s!
Happy ending… not
Pelintekijöillä on selkeästi ollut visio onnistuneesta Kinect-mätöstä, ja Jack Black hoitaa homman kotiin Pandan roolissa. Hyvästä taistelupohjasta huolimatta peli kuitenkin käy tylsäksi ensimmäisen tunnin jälkeen. Ikuisuudelta tuntuvan kolmituntisen tarinasession jälkeen peli vihdoin näyttää lopputekstit ja urakka on ohi. Lisäarvoa pyritään antamaan mahdollisuudella pelata tarinan eri osioita uusilla vaikeusasteilla, mutta kiinnostus nollissa on hankala jatkaa. Ehkäpä muutama lisäliike kiertopotkuineen ja koukkuineen olisi ollut poikaa – nyt perusliikkeitä on kahden käden, kahden jalan ja hyppypotkun verran. Jos pitäisi valita tämän ja elokuvan väliltä, niin varaa mieluummin liput elokuvateatteriin ja ota kaveri mukaan.