Kauhupelit ovat nojanneet pitkän aikaa samoihin, toistuviin teemoihin: ahdistava tunnelma, synkkä äänimaailma, ympäristön pimeys ja pelihahmoa jahtaava hirviö. Aiemmin pelaaja pystyi taistelemaan hirviöitä vastaan, mutta viime aikoina julkaistuista peleistä taistelu on poistettu, jolloin ainoaksi tehtäväksi jää vain pakeneminen ja piiloutuminen. Puolalaisen indiepelistudio Blooper Teamin kauhupelissä jopa pelaajaa jahtaava hirviö on poistettu. Layers Of Fearissa hirviö on pelaaja itse oman päänsä ja kotinsa sisällä.
Mielensä ja kotinsa vanki
Peli alkaa suuren, 1900-luvun alussa rakennetun talon eteisestä, jossa pelattavana hahmona seisoo proteesijalkainen taidemaalari. Maalari, joka on kadottanut luovuutensa mestariteokseensa menetettyään vaimonsa ja lapsensa. Menneisyytensä vuoksi mukaan on tullut myös alkoholismi, paha masennus ja sairastuminen vakavaan skitsofreniaan. Pakkomielteenään taitelijalla on maalata elämänsä suurin työ valmiiksi, mutta hän tarvitsee siihen kuusi ainesosaa, jotka ovat piilotettuina jonnekin talon sisälle. Jokainen näistä kuudesta tavarasta löytyy taitelijan mielen eri tasoilta ja jokainen taso liittyy johonkin hänen menettämäänsä asiaan tai tekemäänsä virheeseen elämässä. Kuinka kieroutunut taiteilijan mieli onkaan, se selviää vain etsimällä tarpeet ja maalaamalla teos valmiiksi.
Layers of Fear on kaunis peli. Talo on mallinnettu aulasta lähtien pieniäkin yksityiskohtia myöten, eikä yksikään tavara ole väärässä paikassa tai huonosti aseteltu. Ulkona jylisee ukkonen ja salamoiden tuomat välähdykset ja valoefektit maalaavat seinille realistisen ja eläväisen näköisiä varjoja. Ainoa miinuspuoli grafiikan kannalta tulee pelin loppuvaiheilla, kun pelissä alkaa näkyä nykimistä ja latailua toiminnan lisääntyessä. On myös hieman outoa, ettei PlayStation 4-versiossa peileissä näy hahmon heijastusta, mutta tietokoneella pelatessa näkyy. Talon seinillä näkyvät maalaukset sopivat myös täydellisesti aiheeseen; osa teoksista on realistisia ja tarkkoja ihmisten kasvokuvia, osa vääristyneitä tai jopa groteskeja maisemakuvia. Mielenkiintoisena lisäinfona sanottakoonkin; jokainen talossa näkyvä maalaus on oikeasti jonkin kuuluisan taiteilijan, kuten Rembrandt Van Rijn, Francisco De Goyan, ja jopa Leonardo Da Vincin, maalaamaa taidetta.
Onko se, vai luulenko vain?
Pelaaminen tapahtuu nykypeleihin sopien kävelemällä eteenpäin. Layers Of Fearin tapauksessa tosin ontumalla, sillä jalkapuolena henkilönä maalari vaappuu puolelta toiselle. Tämän saa kyllä poistettua asetuksista, mikäli kuvan keinuminen häiritsee liikaa. Kulkiessaan eteenpäin talon käytävillä käy pian selväksi kuinka pahasti miehen nuppi onkaan sekaisin. Talo on nimittäin huomattavasti suurempi sisältäpäin, kuin ulkopuolelta. Käytävät muuttavat kokoaan selän takana, huoneet kääntyvät ylösalaisin ja ovien sijainnit vaihtavat paikkaa. Pelin suurin mekaniikka onkin talon muuttuminen ja samaa kikkaa viljellään lähes kyllästymiseen asti. Jos jostakin ovesta ei pääsekään kulkemaan, saattaa kameran kääntäminen toiseen suuntaan muuttaa oven tai jopa koko huoneen sijaintia ja päästää pelihahmon sitten eteenpäin seuraavaan huoneeseen.
Kameran ulkopuolella tapahtuviin asioihin pohjautuukin koko pelin kauhuteema. Pelaajan takaa saattaa kuulua askelia, mutta kääntyessään siellä ei olekaan mitään. Kun hän kääntyy uudelleen suuntaan jonne oli menossa, onkin edessä jotain aivan muuta mitä alun perin piti. Pelihahmo ei voi kuitenkaan kuolla, mikä samalla poistaakin yhden elementin pelin pelottavuudesta. Tämä on kuitenkin järkevää, sillä pelin tapahtumat tapahtuvat vain taitelijan mielen sisällä. Mielessäni kävi nopea visio pelin suunnittelupöydän ääreltä, missä on todettu säikyttelyefektien ja kuolemattomuuden sopivan loistavasti Let’s Play-videoiden materiaaliksi. Pelaajan pelkääminen ja ahdistava tunnetila ei välittyisi niin hyvin videon/suoratoiston materiaaliksi, kuin mitä äkkinäinen säikyttely ja nopeasti muuttuvat äänet. Tämän Layers Of Fear toteuttaa täydellisesti. Onko tässä nyt sitten vuoden 2016 kauhupelisuunnittelua? Ainakin tässä on yksi hyvä esimerkki siitä.
Pelin pituus on sopiva yhden illan aikana läpäisyyn, sillä pelaajan toistuva säikyttely kävisi muuten nopeasti kyllästyttämään. Lisämausteensa uudelleenpeluuta varten tuovat tarinan erilaiset päätökset. Millainen teos työstä lopulta valmistuukaan, kaikki on kiinni pelaajan löytämistä muistiinpanoista ja reagoinneista pelin tapahtumiin. Layers Of Fearin tarina ei välttämättä aukea ensimmäisellä pelikerralla, vaan matkalta löytyvät kirjeet ja esineet ovat vain osia palapelistä. Pelaajan tehtäväksi jääkin koota tuo mielenvikainen palapeli.