Tietyssä iässä on tyypillistä kaikkien lapselliseksi koettujen asioiden ylikorostunut väheksyntä. Tämä kertoo siitä, ettei yksilö ole vielä sinut oman itsensä ja aikuistumisensa kanssa. Lego Star Wars II on peli, mikä varmasti herättää inhoreaktion monissa pelaajissa; siinä on jotain Lego-ukkoja, yhyy!. Mikäli tunnistit tästä itsesi, luo ihmeessä katseesi vaikkapa uuden Dead Rising -pelin arvosteluun. Se on K-18-ikärajalla varustettu aikuismainen julkaisu, jossa päähenkilö heittelee zombeja piirakoilla ja pukeutuu pelaajan niin halutessa vaikkapa lastenvaatteisiin.
Ja nyt jotain aivan muuta… käyttäkää sitä Voimaa, Lego-palikat!
Lego Star Wars 2 kattaa tapahtumiltaan klassisten Tähtien Sota -elokuvien tilanteet ja käsittelee lähdeaineistoaan oivaltavalla huumorilla. Peli on mitä parhainta parodiaa elokuvista tutuista tilanteista. Lego-palikoiden ja Tähtien Sodan yhdistäminen toimii pelissä yllättävänkin hyvin, molemmat teemat tukevat toisiaan pelimekaniikankin tasolla. Peli näet toimii pääasiassa kevyen Lego-palikoihin liittyvän ongelmanratkaisun kautta kentästä toiseen, sillä peliympäristön palikoista muodostuu hetkessä pelihahmojen käsissä siltoja, ovia, aluksia sekä muita välineitä etenemiseen. Voimaa käyttävät Jedi-hahmot kykenevät siirtelemään palikoita telekineettisesti ja kukistamaan vihollisensa valomiekoillaan. Voimattomat hahmot peittoavat Imperiumin joukot sivistyneempien aikojen aseiden sijaan blaster-pistoolein ja heilauttavat kuilujen yli heittokoukuilla.
Peli on selvästi pääasiallisesti nuorimmille pelaajille suunnattu, mitä ilmentää esimerkiksi pelaajien hahmojen kuolemattomuus. Kun hahmo putoaa kielekkeeltä, tai saa viimeisen osuman vihollisilta, hajoaa hahmo osiin vain hetkeksi ja peliä voi jatkaa suoraan henkiinheräävällä Lego-sankarilla ilman turhauttavia kuolinruutuja tai ylimääräisiä lataustaukoja. Tästä tietenkin seuraa se, ettei peli ole kovinkaan haastava eikä kaikkien kolmen elokuvaepisodin läpipeluu edellytä kuin noin seitsemän tunnin pelaamista. Pelin grafiikat ovat huolella tehtyä Lego-maisemaa säestettynä autenttisella John Williamsin musiikilla.
Kuten ensimmäisessäkin osassa, on edelleen Lego Star Wars 2:n suuri vahvuus hyvin toteutetussa kaksinpelissä. Yksinpeliin voi milloin tahansa liittyä mukaan toinen pelaaja, samoin myös kaksinpeliä voi helposti jatkaa yksinkin. Pelin yksinkertaisuus mahdollistaa hyvin sen, että kakkospelaajana voi toimia kokematonkin peluri. Ongelmaksi tosin muodostuu joissakin kentissä kamera, etenkin jos pelaajat juoksentelevat alati eri suuntiin. Kaksinpeli vaatiikin yhteistyötä ja pelihahmojen täytyy myös edetä samaan suuntaan, koska kamera ei voi seurata molempia yhtäaikaa. Sääli sinänsä, ettei kaksinpeliä ole Liven kautta mahdollista pelata nettipelinä.
Lapsiystävällisyydestä huolimatta peli tarjoaa elämyksiä myös varttuneemmalle pelaajalle. Kuten vaikkapa klassiset Warner Brosin piirretyt, Lego Star Wars sisältää huumoria mikä parhaiten avautuu nimenomaan elokuvat tuntevalle vanhemmalle katsojalle. Hilpeitä hetkiä on luvassa, kun välivideoissa Luken mekaaninen käsi käyttäytyy kuin Addamsin perheessä tai kun Lego-Vader näyttää ja kertoo Lukelle tämän perhesuhteista. Jääplaneetta Hothin kapinalliskomentajasta jää vain viikset jäljelle taistelussa valtavia kävelijöitä vastaan ja prinsessa Leia asentaa viestin R2D2-droidiin avaten sen kuten roskapöntön. Vastaavia hauskoja, pieniä parodiahetkiä peli on täynnä.
Pelko on tie Legojenkin pimeälle puolelle
Loistavien välianimaatioiden ulkopuolella itse pelissä on myös omat puutteensa. Näppärää ongelmanratkontaa ja huoletonta etenemistä vailla pelkoa hahmon hengenlähdöstä varjostaa kuitenkin se tosiseikka, ettei peli ole kovinkaan haastava pitempää pelaamista varten. Etenkin valomiekkamittelyt olisivat kaivanneet paljon monipuolisempaa iskuvalikoimaa. Nyt Imperiumin vastaiskun eeppinen valomiekkataistelu Luken ja Vaderin välillä on turhankin yksinkertainen. Peruslyönnit eivät Vaderiin pure, vaan pelaajan on voittaakseen videopelimäisesti hypättävä tämän päälle miekalla alas lyöden. Tätä samaa lyöntiä toistetaan lukuisia kertoja, kunnes vihdoin Vader pakenee seuraavaan huoneeseen, jossa sama toistuu pienen ongelmanratkaisupuzzlen ja perusvihollisten voittamisen jälkeen.
Samaten myös toivoisi pelihahmojen kehittyvän taidoissaan pelin kestäessä, nyt pelin tarjoama kannuste etenemiseen perustuu vain lukuisten erilaisten pelihahmojen keräämiseen, aiemmin mainittuja hauskoja välianimaatioita lukuunottamatta. Tietenkin lastenpelin perusidea romuttuisi, jos pelaaminen olisi turhan vaikeaa tai hahmonkehitys liian vaativaa. Tasohyppelypelin tavoin etenevien kenttien lisäksi mukana on myös hienosti toteutettua aluksilla lentämistä. Kuolontähti tuhotaan X-Wingin puikoissa ja Imperiumin kävelijätaistelukoneita lassotaan lumikiitureilla, myös asteroidikentässä puikkelehditaan Millenium Falconilla.
Nämä lentelyosuudet ovat muuten onnistuneita, mutta esimerkiksi ensimmäisen Kuolontähden tuhoamisen huipennus on elokuvan vastaisesti hidastettu pelissä neljän suojageneraattorin hitaaksi tuhoamiseksi ennen sitä viimeistä torpedo-osumaa. Tätä ennen pelaaja on joutunut tuhoamaan samanlaisia suojageneraattoreita Kuolontähden pinnalta jo tusinan verran. Tämä samojen asioiden toistaminen leimaa peliä muutenkin tietyissä kentissä, kuten asteroidipilvessä lennettäessä. Tässäkin elokuvassa vaarallisen näköinen ja vauhdikas kohtaus latistuu pelissä, kun kiviä tuhotaan samankaltaisia kohdepisteitä torpedoiden useita kertoja saman kiven kohdalta. Pelaaja joutuu jopa noutamaan kentän jo selvitetystä kohdasta lisäammuksia samojen murikoiden tuhoamiseen, mikä kertoo hieman laiskasta kenttäsuunnittelusta.
Luke, tutki tunteitasi. Isäsi on Lego-ukko.
EIIIIIII!!!!
Pelin kenttien läpäisy ei vaadi juuri kahdeksaa tuntia enempää, mutta läpipeluun jälkeen voi vielä hyvin kuluttaa aikaa eri hahmojen ja lisäkenttien avaamiseen. Bonustehtävissä pelaajan tulee esimerkiksi kerätä aikarajan puitteissa pisteitä keräämällä palikoita, joita suorastaan ryöppyää kentälle vihollisia peitotessa. Myös selvitetyistä kentistä voi etsiä piilotettuja bonustavaroita ja ensimmäisellä läpipeluukerralla kaikista ovista ei edes pääse kulkemaan. Niihin voikin myöhemmin palata toisella pelikerralla hahmoilla, joille ovet aukeavat. Pelaaja voi myös tehdä omia Lego-pelihahmojaan yhdistelemällä jo löydettyjen hahmojen osia toisiinsa, esimerkiksi Chewbacca Darth Vaderin päällä ja Leian housuilla onnistuu, mikäli pelaaja niin tosiaan tahtoo. Näitä hahmoja voi käyttää vapaassa pelimuodossa, jossa muutenkin bonustavaroita etsitään.
Kokonaisuutena voi kiteyttää Lego Star Wars II:n olevan lastenpelien parhaimmistoa ja sen uskoisi uppoavan hyvin myös vanhemmille pelaajille. Testattu peli oli Xbox-versio, joka toimi yllättäen myös yhteensopivasti uudessa X360-konsolissa, vaikka pelistä onkin erikseen oma 360-versio. Sen ostajille on luvassa achievement-pisteitä, mutta muuten pelien versiot eivät juuri poikkea toisistaan. Tarkempi HD-grafiikkakin menee hieman hukkaan yksinkertaisten Lego-hahmojen kanssa. Lego StaWa-kaksi on lämpimästi suositeltavaa leppoisaa viihdettä. Aikaisempaa osaa hauskemmat välivideot nostavat entisestään pelin arvoa.