Lego-pelit ovat eläneet jo pitemmän aikaa omaa kulta-aikaansa. Ne ovat jollain tavalla pystyneet peilaamaan pelialalla valinnutta aikaa ja ottamaan niistä osakseen toimivia teemoja. Tänä keväänä julkaistu Lego Worlds on Lego-pelien selvä vastaus huippusuosittuihin sandbox-peleihin. Se, että Warner Bros. tuo markkinoille oman ”Lego-Minecraftin” ei ole yllätys, mutta toisaalta ei myöskään hassumpi idea: LEGO-universumi kun perustuu rakentamiseen ja itsensä toteuttamiseen LEGO-palikoilla.
Kunnianhimoisen LEGO Worldsin rakentuminen pala palalta on ollut kaikkien nähtävillä jo kohta kaksi vuotta. Peli nimittäin saapui Steamin Eartly Access -palveluun pelattavaksi jo kesäkuussa 2015. Lopullinen versio pelistä on tullut markkinoille vasta nyt, vuonna 2017. Mahtaako lopullinen tuotos olla lainkaan sellainen, minkälaisen kuvan varhaisversio antoi olettaa?
Putoa LEGO-maailmaan
Jos edellisten LEGO-pelien keskiössä on ollut toiminta, pitäisi LEGO Worldsin ensikädessä keskittyä rakentamiseen. Pelaaja luo itselleen astronauttihahmon, joka laskeutuu satunnaisesti generoiduille planeetoille. Astronautti toimii pelaajan kasvoina LEGO-maailmalle, minne hän putoaa. Häneltä löytyy pelit ja pensselit omannäköisen LEGO-maailman luomiseen.
Maata pystyy muokkaamaan niin syvyys -kuin korkeussuunnassakin. Fyysisiä objekteja pystyy kopioimaan maaperälle oman maun mukaan ja tarpeen mukaan myös värjäämään. Saadakseen rakennettua unelmiensa linnakkeita haluamillaan osilla, täytyy pelaajan suorittaa aika ajoin tehtäviä, joista palkinnoksi saa erilaisia spesiaalitavaroita, kultaharkkoja ja muokkausominaisuuksia.
Ensimmäisenä tietenkin planeetalle laskeuduttuani oli pakko kokeilla sama temppu, mitä kokeilin aikoinaan ensimmäisenä Minecraftissa: missä mahtaa mennä pelialueen maksimisyvyys ja korkeus? Lopputuloksena täytyy sanoa, että pohja tuli yllättävän nopeasti vastaan mutta korkein piste taas löytyikin yllättävän korkealta.
Vaikeaksi on palikkarakentelu tehty
Heti on huomattavissa, että itse pelaaminen on kiireetöntä. Hahmolla liikkuminen, rakentaminen ja planeetalta toiseen pomppaaminen on hyvinkin rauhallista. Tämä tottakai kuuluu asiaan, kun puhutaan LEGO-rakentelusta, mutta siitä tulee jossain vaiheessa jopa pieni rasite – kaikki tuntuu olevan kuin hidastetusta filmistä. Asia vielä karrikoituu, kun Xbox-ohjain ei rakentelupeleissä ole se mikään kaikista sulavin ja tarkin tapa ohjata.
Tunteja pelejä kuluttaessani huomaa myös, että hahmon kameraohjaus on toteutettu erittäin huonosti. Takaa kuvatun kolmannen persoonan kuvakulman luulisi toimivan hyvin toimintaan pohjautuvissa LEGO-peleissä mutta kun kyse on silkasta rakentelusta, ei homma vaan toimi sitten ollenkaan.
Ongelma kitee siinä, että kun haluaa keskittyä rakentamiseen, seikkailee ohjattava LEGO-hahmo aina jossain tiellä. Samalla hahmo liikkuu myös itsekseen, jos lähelle rakentaa esimerkiksi omaa taloa – ja pahimmassa tapauksessa ukko jää jumiin tai tippuu kohtalokkaasti sinne, minne sen ei pitäisi tippua. Kamerakulma on myös hyvin epäkäytännöllinen luolastoissa ja rakennuksien sisällä.
Ei minun kuppini teetä
Kameraongelmat ja ohjaamisen kökköys ovat kuitenkin pieniä huolia verrattuna siihen, että pelaaminen on oikeasti aivan älyttömän tylsää. Jos pelin suola onkin pohjimmiltaan tehdä identtisiä pikkutehtäviä ja kerätä kultaisia Lego-palikoita (joilla ei oikeastaan saavuta yhtään mitään), on pelin suunnittelu mennyt täysin pieleen.
Netistä löytyy kyllä ihan hienoja luomuksia, mitä pelaajat ovat pelissä onnistuneet rakentamaan. Haluttaisi tosipuheessa itsekin kokeilla tehdä jotain isoa ja massiivista. Mutta kun vaan ei jaksa: siihen menisi tällä käyttöliittymällä varmasti ikä ja terveys.
Onhan tämä pettymys. Minä kun varasin kalenterista ennakkoon seuraavat kaksi viikkoa kokonaisvaltaiselle LEGO-rakentelulle.