MTV-sukupolven bilepeli
Livegamers sai arvosteltavaksi syksyn hypetetyimmän karaokepelin, Microsoftin julkaiseman LIPS:in. Paljon ennalta mainostettu peli kiinnosti itseäni suuresti. En normaalisti arvostele pelejä – mutta musiikkimiehenä minun oli pakko tarkastaa tämä huippu-uutuus.
Pelipaketin saavuttua pöydälleni aloin tutkailla sen biisilistaa. Selkeästi MTV-sukupolvelle suunnattua kamaa höystettynä muutamalla klassikolla. Vanhempia pelaajia on laitettu houkuttelemaan muutamia kasarihittejäkin. Ja ei muuta kuin paketin kimppuun! Kolmea haavaa ja muutamaa kirosanaa myöhemmin tämä graniitinkova muovikuori oli palasina pöydällä ja peli käsissä. Mukana tulee siis pelilevykkeen mukana kaksi langatonta mikrofonia sekä paristot.
Mic-check, one, two…
En tiedä johtuiko harvinaisen huonosta päivästä, mutta hermostuin tyystin mikrofonien liittämiseen. Vaikka tein kaikki ohjeiden mukaan, mikrofonit eivät suostuneet alkuun toimimaan. Myöskään Xboxin vihreä rinki ei näyttänyt eikä myöskään näytä mikrofonien yhdistämistä. Hetken tappelun jälkeen sain kuitenkin mikrofonit kiinni.
Ensimmäisenä kävin Nirvanan In Bloom kappaleen kimppuun olihan se minulle ehkä tutuin biisilistan kappaleista. Ekalla yrittämällä huomasin viiveen olevan aivan päin honkia, joten suuntasin asetuksiin. Suureksi yllätyksekseni viivettä ei pystynyt säätämään. Jouduin siis ennakoimaan paljon. Omassa Samsung 27″ LCD -televisiossani viive oli huomattava. Tuntui jokseenkin sekavalta laulaa ennen kuin kuulee laulun televisiosta. Pienellä treenillä tästä kuitenkin selvittiin. Ekasta biisistä suoriuduin erittäin hyvillä pisteillä. Onhan kyseinen kipale kumminkin tuttu entuudestaan, sillä olen monesti sitä laulanut mm. Rockbandissä.
Pelin pisteytys
Pelissä on mielestäni liiankin tärkeäksi tehty mikrofonin heiluttelu ruudulla vilahtelevien ohjeiden mukaan, jolloin pelaaja pääsee jonkinlaiseen bonus-tilaan. Heilumisesta tienatut tähdet vaikuttavat lopputulokseen huomattavasti. Esimerkiksi kaverin kanssa laulaessa huomasin, että vaikka toinen saisi surkeammat pisteet, loppulaskurissa tähdillä on suurempi merkitys. Voittaja on siis se joka jaksaa useammin viskoa mikkiään ilmassa hullun lailla.
Pelistä löytyy myös muutama erilainen pelimoodi, joista ystäväni kanssa totesimme hauskimmaksi pelimuodon, jossa piti toteuttaa synkronoidusti mikrofonin heilutukset, jotta pariskunta ruudulla suutelisi. Myös piirretyillä hahmoilla tehty ”Rock-off” isolla lavalla oli hauska. Mutta kuten pelin linjaukseen kuuluu, tässäkin ratkaisivat tähdet eikä niinkään laulutaito.
Omien kappailede laulaminen
Pettymykset sivuun ja muistitikku kiinni konsoliin! Tätä on odotettu! Pois ennalta valikoitujen NRJ-hittilistabiisien ikeestä ja omanlaista musiikkia tilalle.
”Mitäs sitä vetäsis… joo… 10 Years Beautiful… tää on hyvä. Tosi haastava.”
Biisi pyörimään ja fiilis kattoon… kunnes: ”Mitä hemmettiä? Missä lyriikat? Ei muutakun biisi takas alkuun ja läppäriltä lyriikat auki. Kokeillaas alusta”.
Omaa biisiä veivatessa on siis hyvä olla lyriikat auki läppärillä tai printattuna paperilla. Lisäksi tuntuu olevan aivan yksi hailee, mitä mikkiin laulelee. Pisteitä tulee täysin epävireisestäkin mölinästä. Kaverini meni jossain vaiheessa tyystin sekaisin biisin sanoissa ja mölisi mikkiin monotonisella äänellä, mutta pisteitä ropisi silti.
Pelaaja ei myöskään saa minkäänlaista tarttumapintaa biisiin. Laulatko edes lähellekään nuottia? Ruudussa pyörii vain jokin aivan sattumanvaraisen näköinen kehä, joka vaihtaa väriä. Minulle kyseinen toi hieman mieleen Windows Media Playerin visualisoinnit. Jopa todella halvoista PC-softistakin löytyy melodiantunnistus tai ainakin sellainen, joka edes jonkin verran antaa osviittaa siitä, kuinka korkealta pitää laulaa.
Miten tämä eroaa sitten radion tai CD-soittimen mukana laulamisesta? Välkkyvät valot mikissä, jota voi heilutella saadakseen tamburiinin äänen eivät oikein lämmitä.
Summa Summarum
Peli on suunnattu selkeästi radiokanava NRJ:n ja televisiokanava MTV:n suurkuluttajille. Pelistä löytyy Rhihanna ja Coldplay sekä ehkä hieman vanhemmalle väelle kalastelumielessä mukaan lyödyt A-ha – Take on me sekä Johnny Cash – Burning Ring of Fire. Tässä peli menee kuitenkin kenties pahimmin metsään. Pelissä tulisi olla selkeä punainen lanka biisivalinnoille tai kuten PS2:n Singstarissa täysin omanlaisensa erilaiset teemalevyt. Kuinka moni Rhihannaa ja Leona Lewistä MTV:n mukana laulava nuori tyttö tuntee esimerkiksi The Jacksons 5:n ABC:n?
Omien biisien laulaminen olisi pitänyt ehdottomasti toteuttaa toisin. Xbox LIVE on yksi edistyneimmistä verkoista, mitä on olemassa, ja sieltä löytää vaikka mitä ostettavaksi tai ladattavaksi, joten miksi ihmeessä LIPS ei voisi hakea lyriikoita kappaleisiin Livestä. Entä miksi pelissä ei ole edes alkeellista melodiantunnistusta omille kappaleille? Mitäpä siis jää käteen heikon biisilistan ja sudeksi jääneen mp3 -ominaisuuden jälkeen? Ei paljon muuta kuin villisti musiikintahtiin vilkkuva mikrofoni. jota pitää aika-ajoin ravistella.