LittleBigPlanet ja Tearaway Unfolded peleistä tuttu Tarsier Studios halusi kokeilla aurinkoisten peliensä jälkeen vähän toisenlaista lähestymistapaa pelaajiin, kunhan olivat ilmeisesti ensin kokeilleet Limboa ja Insidea. Sellainen fiilis ainakin tulee, kun Little Nightmares käynnistyy.
Peli kertoo pikkuruisesta tytöstä, Sixistä, joka on vankina valtavalla The Maw -nimisellä vesialuksella. Aluksella valaistus on vähäistä, kaikki vaikuttaa olevan tavallista suurempaa ja jossain kaukana kuuluu putkistojen kolinaa sekä jonkin syvää ja korisevaa hengitystä. Tytön silmäkulmassa vilahtaa pieni, kolmiopäinen olento, paeten äkkiä piiloon. Sixin mahaa kurnii, joten vapauden lisäksi pitäisi löytää myös ruokaa. Matkalla on kuitenkin hankalia pulmia, vaarallisia esteitä, sekä jotain vielä pahempaa.
Niin pieni, ettei hänelle voi tapahtua mitään pahaa. Eihän?
Little Nightmares ei oikeastaan kerro ”pienistä painajaisista”, vaan pikemminkin ”pienten” painajaisista. Six on lapsi, mutta vielä äärimmäisen pieni sellainen, ainakin The Mawin asukkaiden näkökulmassa. Pikku Myyn kokoinen, pelkkään keltaiseen sadetakkiin pukeutunut tyttö kulkee aluksessa pääsääntöisesti vasemmalta oikealle, samalla väistellen esteitä, ratkoen pulmia ja kohdaten niin monia kauhukuvia, että vähemmästäkin kasvaa kieroon. Mitä syvemmälle aluksessa päästään, sitä ällöttävämmäksi meininki muuttuu. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään ääriväkivaltaisesta raakuudesta, vaan enemmänkin ympärillä olevasta pelimaailmasta ja sen asukeista. Kun Six hiippailee hiljalleen pimeässä huoneessa ja huomaa kuinka hänen selkänsä takana avautuvan oven tuoma valo piirtää seinälle jättimäisen ihmismäisen varjon, on aika rynnätä hippulat vinkuen juoksuun. Alus on synkkä ja pelottava paikka jopa aikuiselle, eikä kyseessä todellakaan ole mikään lastenpeli LittleBigPlanetin tyyliin. Tunnelmaa osataan kasvattaa oikeanlaisella äänimaailmalla, jopa ilman musiikkia.
Eteneminen pelissä on hyvin samankaltaista kuin edellä mainituissa Limbossa ja Insidessa. The Mawissa liikutaan pääsääntöisesti huone kerrallaan etsien sitä yhtä ainoaa reittiä eteenpäin, samalla ratkoen pikkuisia pulmia, kuten kuinka päästä sokean, mutta äärimmäisen hyväkuuloisen, vihollisen ohi huomaamatta? Mistä saada raakaa lihaa lihamyllyyn, jotta toisesta päästä tulevan makkaran avulla voi kiivetä edessä olevasta tuuletuskanavasta sisään? Pulmat eivät ole kovin vaikeita ja usein niistä selviää selkeällä logiikalla, mikäli pelimekaniikka ei töki vastaan. Esimerkiksi yhdessä pulmassa tarkoitus oli hajottaa metallilaatikko repimällä siitä palasia, mutta minullapa ei tyttö tarttunutkaan kiinni laatikkoon, ennen kuin käynnistin pelin uudelleen. Ärsyttävä asia tajuta, kun on tahkonnut samaa kohtausta liki 20 minuuttia.
Yritys ja erehdys
Hahmon ohjauksessa ja pelin kamerassa on myös hieman moitittavaa. Peli ei ole Limbon tyyliin kaksiulotteinen, vaan Six osaa myös kulkea huoneissa syvyyssuunnassa. Välillä ohjaus ei kuitenkaan tottele niin tarkasti kuin pitäisi, jolloin Six saattaa pudota esimerkiksi lattialautojen välistä kuolemaan. Varsinkin äärimmäisen pimeällä ullakolla liikkuessa saa olla oikeasti varuillaan, pelkästään ohjauksen takia. Asiaa ei myöskään auta yhtään kamera, joka ei selkeästi näytä pitäisikö kielekkeen reunalta hypätä pelkästään oikealle, vaiko samalla myös lähemmäs ruutua. Välillä tyttö osaa myös avata täysin turhia lipastonlaatikoita ja ovia, mutta välillä taas ei. Tämä hieman ärsyttää, kun peli ei selkeästi kerro oikeaa suuntaa tai tehtävää mitä saa tehdä, mitä voi tehdä ja mikä aiheuttaa äkillisen hengenlähdön. Kokeilemallahan toki kaikki selviää, mutta itse olisin mieluusti selvittänyt asiat ilman turhia kuolemia. Suurin syy tähän on nimittäin latausajat, jotka tulevat erittäin tutuksi kuoleman korjatessa. Latausruutua saattaa helposti joutua katsomaan jopa 30 sekuntia, minkä jälkeen peli lataa uudelleen saman huoneen sekä pulman ja palauttaa Sixin viisi metriä taaksepäin. Vähempikin odottelu syö tunnelmaa, koska pelaaja kyllä keksii itselleen puuhaa latausruudun tuijottelun sijasta. Pelin arvosteluversio oli pelattu PlayStation 4:llä ja digitaalisella versiolla, mutta samaa esiintyy kuulemma myös Xbox Onen kanssa.
Pisimmillään Kuusi
Lyhyesti sanottuna Little Nightmares ei ole kuitenkaan minulle mikään viiden tähden päivällinen, sillä pelin teknisen puolen ongelmat verottavat aika paljon. Toinen mainittava asia on pelin kesto. Pelin ensimmäinen osio kesti helposti parin tunnin verran, kun taas kaikki loput kestivät yhteensä saman verran. Tuntuu kuin pelin tekijät olisivat laittaneet ensimmäiseen osaan kaikki panoksensa, jonka jälkeen eteneminen jätettiin pikakelaukselle. Loppua kohden pulmat vähenivät, mutta ällöttävyydellä mässäily kasvoi. Alkuintron päättymisestä nelisen tuntia myöhemmin katselin jo lopputekstejä ja mietin pelin tarinaa.