Hämähäkkimies näki ensimmäistä kertaa päivänvaloa vuonna 1962 ja on kerännyt suosiota monien sukupolvien aikana. Menestyvillä tavaramerkeillä on tapana tuotteistua, eikä ole tavatonta, että seittisankaristamme on tehty videopelejä jo Atari 2600:lle. Hämähäkkimiehen kokonaisuus vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta hyvää videopeliä pelaajat ovat joutuneet etsimään toden teolla. Odotukset hyvästä toimintapelistä ovat lopahtaneet konsoleiden tehojen puutteeseen ja vääriin pelikehittäjävalintoihin. Hämähäkkimies on kuitenkin päässyt loistamaan Capcom vs. Marvel -taistelupeleissä ja Marvel Ultimate Allianceissa, mutta oman henkilökohtaisen, ja toistaiseksi ainoan menestyksensä, seittisankari koki kahdeksantoista vuotta sitten Playstationille ja Nintendo 64:lle julkaistussa Spider-Man-videopelissä. Peli osui napakymppiin ja Hämähäkkimiehelle lähdettiin kehittämään jatkoa.
Konsoleiden kehityksestä huolimatta Hämähäkkimies joutui kohtaamaan uudemmissa samat edellä mainitut virhearviot, eikä hyvää peliä ollut näkyvissä. Spider-Man 2 ja Spider-Man – Web of Shadows pääsivät todella lähelle tavoitteissaan, mutta jäivät pahasti vuonna 2000 julkaistun pelin varjoon ja antoivat faneille vain väliaikaisen tyydytyksen. Fanit näkivät pilkahduksen valoa, kun Spyro ja Ratchet & Clank -pelisarjoista tuttu Insomniac Games ryhtyi rakentamaan uutta avoimeen maailmaan perustuvaa Hämähäkkimies peliä. Odotukset ovat korkealla, joten onko tämä jälleen uusi pettymys vai peräti uusi alku?
Friendly Neighborhood Spider-Man
Peter Parkerin päivä alkaa kiireisissä merkeissä, kun poliisi ilmoittaa radiopuhelimessa piirittävänsä Fisk Toweria ja saavansa vastaan aseistettua vastarintaa. Kahdeksan vuotta kestänyt odotus palkitaan viimein ja Parker pääsee vangitsemaan kaupunkia korruptoivan Kingpinin kaltereiden taakse kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. Hilattuaan Kingpinin kaltereiden taakse Hämähäkkimies olettaa voivansa jättää sankarityöt vähemmälle ja keskittyä virkavallan auttamiseen pienten rikosten ratkaisussa. Suuren rikosmonopolin johtajan päädyttyä katselemaan kaltereiden päitä, kaupungissa syttyy valtataistelu siitä, kuka on uusi rikosaallon johtaja ja kaupungin alamaailman hallitsija. Pakka tuntuu leviävän lyhyen järjestäytyneisyyden jälkeen moneen suuntaan ja Hämähäkkimiehen on aika jälleen puhdistaa New York rikollisuudesta.
Hämähäkkimiehestä valmistetut hiekkalaatikkopelit jakautuvat yleisesti kahteen osioon; ne joissa edetään korkealla pilvenpiirtäjien läheisyydessä ja ne joissa toimitaan katutasossa. Nämä jakavat pelaajien mielipiteitä, mutta yksi suurin asia mihin pelikehittäjät ovat pyrkineet, on todentuntuinen seitillä keinuminen, paremmin tunnettu nimellä web swinging. Uudessa Marvel’s Spider-Manissa molemmat mielipiteitä jakavat kysymykset ovat ratkaistu. Pelaaja voi mielensä mukaan edetä katolta katolle, tai väkijoukon keskellä antaen kansalaisille ylävitosia. Eteneminen ihmisjoukon yläpuolella sujuu myös erittäin sujuvasti ja seitin kanssa kikkaileminen ja seinäjuoksu tuntuvat todella mahtavalta ja juuri sellaiselta, miten Hämähäkkimiehen tuleekin edetä.
Keikkuminen katolta katolle muistuttaa paljon Batman Arkham -pelisarjan vaijeriheittimen kautta syöksymistä, mutta Spider-Manissa kikkailulle ja ilmataituruudelle on annettu enemmän tilaa ja mahdollisuuksia, eli pelkkä yhden napin ränkyttäminen ei auta. Heilumien voi tuntua aluksia tuntua haasteelliselta, mutta loppujen lopuksi se on erittäin hauskaa ja tehokasta, kun vain käyttää maalaisjärkeä ja ymmärtää fysiikan lait. Lähellä pitää olla rakennus, johon seitin voi ampua. New Yorkin sisälle on todella taidokkaasti rakennettu niin oikeita nähtävyyksiä, kuin popkulttuurillekin merkittäviä rakennuksia, kuten Avengers Tower.
How many crimefighter fix your shower?
Pelin mekaniikka muistuttaa erehdyttävästi edellä mainitun Batman Arkham -pelisarjan mekaanikoita aina taistelusta, sekä seittiaseiden kehittämisestä lähtien, mutta miksi keksiä pyörää uudestaan? Uusien kontrollien oppimiseen menee vähemmän aikaa ja pelaaminenkin sujuu vanhastaan paljon sukkelammin, jos Batman-pelit on tuttuja. Spider-Man loistaa kuitenkin enemmän taistelutilanteissa kuin salamyhkäisessä hiiviskelytilanteessa, jolloin vihollisten huomaamatta kukistaminen yksi kerrallaan jättää vähemmän valinnanvaroja, kuin mustaa puhuvassa viittasankaripelissä. Hiippailu toimii, mutta pelaaja saa enemmän mielihyvää suorassa mähinässä. Hämähäkkimies ansaitsee suoritetuista tehtävistä kokemuspisteitä, jotka nostavat hänen tasoaan. Tasokorotuksen jälkeen hän voi kehittää vempaimiaan, oppia uusia liikkeitä, tai avata uusia pukuja. Kehittäjille erittäin iso kiitos siitä, että he ovat jaksaneet tehdä Hämähäkkimiehen vaatekaapista niin ison ja monipuolisen.
Spider-Man tarjoaa hyvän tarinan lisäksi todella paljon sivutehtäviä, jotka ajoittain alkavat toistamaan toinen toistaan. Sivutehtävistä löytyy niin nopeustehtäviä ja pulunnappausta, kuin myös vaikkapa piirilevyjen korjausta vaativia aivopähkinöitäkin, eli tarjonta New Yorkissa on erittäin monipuolista. Peli sisältää myös todella paljon nippelitietoa ja tavaroita Hämähäkkimiehen aikaisemmista seikkailuista erilaisten maamerkkien ja repuista löytyvien tarinoiden kautta, joten peli hivelee isommankin Hämisfanin mieltä. Isoimman torun pelistä saavat Quick Time Eventit, jotka minun puolestani olisi voinut haudata kaksituhattaluvun alkuhölinään. Hyvä tarina ei tarvitse tuekseen pelaajan osallistumista, mikäli tarina on jo valmiiksi hyvä ja mukaansatempaava. Mikäli se tarvitsee tällaisen tuen ja tarinassa on jotain vialla, niin silloin korjausliikkeisiin sopii paremmin pyyhekumi, kuin Quick Time Eventit. Turhaa lisäystä ovat myös Mary Janella ja Milesillä suoritettavat hiiviskelytehtävät, jotka alussa tuovat mukavan lisäyksen, mutta toistuttuaan liian useaan kertaan tuntuvat vain pelin pitkittämiseltä.
Tarina on hyvin suunniteltu ja vie pelaajan mennessään jännittäviin tapahtumiin samalla kunnioittaen Hämähäkkimiehen identiteettiä, mutta samalla putsaamalla turhat toistuvat töhnät pois, kuten iänikuinen Ben-sedän tragedia, jonka jokainen osaa yhtä hyvin ulkoa, kuten Bruce Waynen vanhempienkin kohtalon. Hahmoihin on luotu uusia kulmia. Peter Parker on kasvanut teiniasteeltaan aikuisuuden alulle, kuitenkin sälyttäen oman hölmön huumorinsa, sekä huolehtivaisuutensa, eikä May-täti ole vanha, seniili ja harmaa mummeli, vaan arvokkaasti vanhentunut iäkkäämpi naisihminen, joka tekee muutakin kuin leipoo pipareita. Alkuperää kunnioittava, mutta uusia näkemyksiä tuova Hämisuniversumi on tervetullut pelikulttuurin satamaan. Spider-Man on vahva suositus hiemankin Hämähäkkimiehestä pitävälle henkilölle. Tarinan rytmi ja pienet piilotetut viestit antaa vahvaa osviittaa siitä, että peli voisi mahdollisesti saada jatkoa tulevaisuudessa.
