Mega Man on tuonut tasohyppelypelien ystäville jännitystä ja haasteita yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Suositusta sinipukuisesta pyssymiehestä on näiden vuosien aikana myös tehty lukuisia alasarjapelejä, kuten Mega Man Battle Network – ja Mega Man X -sarjat. Moni kuitenkin muistaa Mega Manin parhaiten 8-bittisistä tasoloikkapeleistä, joissa pelaajan on kivi-paperi-sakset periaatteella löydettävä riivattujen robottien heikkoudet ja tuhottava ilkeän tohtori Willyn aikeet. Kolmannenkymmenennen juhlavuoden kunniaksi Capcom päätti julkaista yhdennentoista Mega Man pelin, jossa päähahmon miljöö on muutettu perinteisestä 8-bittisestä maailmasta moderniin kolmiulotteiseen 2.5D maailmaan.
Vielä kerran Dr.Willy
Tohtori Willy näkee unta menneisyydestään, jolloin hän nuorena opiskelijana, Mega Manin kehittäjän tohtori Lightin kanssa oli kehittänyt Double Gear Systemin, jolla pystytään tuplaamaan työmaarobottien voimahyötyä infrastruktuurissa ja palveluiden luonnissa. Tohtori Light on kuitenkin sitä mieltä, että laite vie robottien kapasiteetin liian äärirajoille ja on siksi vaikeasti hallittavissa sekä voi olla jopa vaarallinen, joten projekti keskeytetään. Herättyään unestaan tohtori Willy keksii uuden keinon maailman valloitukseksi hyödyntäen nuoruuden keksintöään. Inisevällä lentävällä lautasella tohtori Willy hyökkää jälleen tohtori Lightin laboratorioon, varastaa kahdeksan työrobottia ja Mega Manin on pelastettava päivä sekä keksittävä oikea järjestys korruptoituneiden robottien tuhoamiseksi. Tasoittaakseen tohtori Willyn Double Gear Systemin tuomaa etulyöntiasemaa, tohtori Light on rakentanut Mega Manille oman prototyypin kyseisestä laitteesta. On jälleen aika varastella robottien erikoisvoimia.
Mega Man 11 tuo uusien grafiikkojen lisäksi peliin uusia haasteita Double Gear Systemin kanssa. Double Gear Systemillä pelaaja voi hetkeksi hidastaa aikaa tai tuplata aseensa tehoa. Kokenut Mega Man -pelaaja voisi pitää tätä turhana kapistuksena, joka helpottaa peliä liikaa. Uudet kentät ovat kuitenkin normaalia pidempiä ja kenttien suunnittelussa on käytetty laitteen tuomia ominaisuuksia hyväkseen ohjaimen seinään heittämisen uhalla. Double Gear Systyem on lisätty myös pahoille roboteille, jotka käyttävät tämän ominaisuuksia aina kun heidän elämämittarinsa menee alle puoleen ja robottien tuhoamisesta tulee paljon kinkkisempää. Haastetta peli pitää sisällään enemmän kuin tarpeeksi, eikä checkpointteja jaeta tuhlattavaksi asti. Jokaisen kannattaa kiltisti kerätä vastaan tulevia pieniä muttereita, jotta varastoon voi ostaa tarpeeksi elämiä ja energiatankkeja, koska niitä meinaan kuluu! Uusi Mega Man ei eroa pelitavastaan paljoakaan muihin peleihin verrattuna, yhdennentoista kerran perinteinen kivi-paperi-sakset -leikki. Kentät ovat kuitenkin huomattavasti pitempiä ja haastavampia kuin edeltäjillä. Varsinkin Double Gear System tuo tullessaan paljon nopeustehtäviä kenttiin, joissa Mega Manin pitää suoriutua vikkelästi sokkeloisista tasoista samalla kun tulimyrsky tai kalliopora seuraa perässä eikä virheille jää varaa. Verrattuna edellisiin peleihin Mega Man 11:sta vaikeustasoa jää se Mega Man 3 ja Mega Man 9 välimaastoon. Haasteellisuus hipoilee Mega Man 9:n tasoa, mutta voitettuaan kahdeksan robottia uudessa Mega Manissa polku kohti tohtori Willyn linnaketta muistuttaa enemmän ohimarssia. Vaikeustaso keskittyy selvästi pahojen robottien omiin kenttiin. Varmaan siitä syystä, ettei pelaaja jättäisi peliä kesken.
Keisarin uudet vaatteet
Uudet grafiikat eivät muuta Mega Manin perinteistä, sulavaa ja refleksin omaisia kontrolleja. Game Over -tekstin koristaessa televisioruutua pelaaja ei voi syytä muita kuin itseään. Ohjain meinaa kuitenkin monesti lentää seinää kohti, kun pelaaja kuulee Mega Manin vaikertavan äänen huutavan saatuaan yhden iskun liikaa sotaisassa kentässä. On melkein mahdotonta kuvitella kolmenkymmenen vuoden jälkeen kuulevansa minkäänlaista ääntä Mega Manista ja kaiken lisäksi ääninäyttelyn suoritukset jäävät aika mitään sanomattomiksi. Ääninäyttelyn huono taso ei vie kaikkea huomiota pelistä, mutta kuollessa sitä on vaikea olla huomioimatta, saatikka sitten arvostaa perinteisen bittiräjähdyksen sijasta. Olen nähnyt hirveämpiäkin ääninäyttelysuorituksia peleissä, mutta olisi Capcom voinut hyödyllisempäänkin rahansa käyttää.
Keskustellessa äänestä ei voida myöskään sivuttaa melkein legendoiksi nousseita Mega Manin soundtrackejä. Moni on tottunut siihen, että oli mikä tahansa Mega Man peli kyseessä, niin musiikki on ainakin rautaa konsolin äänikortin rajoituksista huolimatta. Muutettuaan musiikit modernimpaan maailmaan musiikin laatu on kokenut selvän inflaation, eikä pelaaja jammaile enää kinkkisten hyppyjen ja pomovastusten edessä. Mega Man 11 osaa olla hahmo- ja kenttäsuunnitteluiden myötä uskollinen aikaisemmille peleille, mutta se ei kuitenkaan tarjoa uutta ja ennennäkemätöntä vanhoille pelaajilleen. Uudet grafiikat eivät ole muuttaneet Mega Manin periaatetta lainkaan, mutta yli kahdeksankymmenen loppuvastus robotin suunnittelun jälkeen ymmärtää, että ideat alkavat loppua pikkuhiljaa kesken. Loppuvastuksena ei ole kuitenkaan lammasrobottia, joten ideat ovat pitäneet vielä jonkin sorttisen tason. Vanhalle Mega Manin pelaajalle voin suositella peliä, mikäli nälkä uusiin peleihin on jäänyt kymmenen pelin jälkeen, mutta uudelle pelaajalle suosittelen edelleen aloituskappaleeksi Mega Man 2:sta. Mega Man 11 on tasalaatuinen Mega Man peli muiden sarjansa yksilöiden joukossa.
