Mega Man on varmaan jokaiselle pelaajalle tuttu mies. Vuodesta 1987 asti sinihaarniskainen tykkisankari on seikkaillut yli 50:ssä peliteoksessa. Kyseisen lukeman turvin Mega Man onkin Capcomin eräänlainen maskotti, eikä ihme. Pelisarja onkin kerännyt suurehkon fanilauman, joka on varmasti enemmän kuin tyytyväinen tähän uusintajulkaisuun. Mega Man Legacy Collection tarjoaa nimittäin kuuden ensimmäisen pelin lisäksi läjäpäin taidekuvia sekä tietysti legendaariset soundtrackit.
READY
Mega Man. Vaatiiko sen enempää esittelyjä? No, jos jostain syystä tämä hahmo ei jollekin ole tuttu, niin avataan hieman. Mega Man on androidi nimeltä Rock. Tiedemies Dr. Light loi hänet robottilabransa apulaiseksi. Dr. Lightin kumppani Dr. Wily kateuksissaan kuitenkin petti tämän ja ohjelmoi robotit puolelleen sotavälineistöksi. Rock muuntautui sitten taistelurobotiksi ─ eli Mega Maniksi ─ taistelemaan Dr. Wilyn pahaa robottiarmeijaa vastaan. Taistelu maailmanrauhan puolesta sai alkaa.
Perusaseistuksena Mega Manilla on käsitykkinsä Mega Blaster. Pelin suola on kuitenkin Mega Manin toinen ominaisuus, hän nimittäin pystyy omaksumaan voittamiensa päävihulaisten kyvyt. Eli esimerkiksi voittamalla Fire Man -nimisen päävihulaisen, omaksuu hän kyvyn ampua tuliaseella. Omaksutut kyvyt ovat käytettävissä kaikissa seuraavissa kentissä ja milloin vain vaihdettavissa. Niillä on kuitenkin oma energiansa, joka kuluu käytössä, ja lisää saa vain vihollisilta putoavilta tai maasta löytyvistä power upeista. Jokaisella päävihulaisella on heikkoutensa, joten kenttien oikeassa järjestyksessä läpäisy helpottaa huomattavasti matkalla kohti Dr. Wilyn kukistamista.
Re-Mega Man
Mega Man Legacy Collection on paketti jokaisen Mega Man -fanin mieleen. Kuusi ensimmäistä alkuperäisen pelisarjan osaa vanhalla uskollisella 8-bittisellä tyylillään HD-televisioon sovitettuna. Kuudessa pelissä itsessään riittää jo tekemistä, mutta eihän tälläistä pakettia sovi niin vaisuksi jättää. Mukaan on nimittäin ahdettu tukuttain luonnoksia ja taidekuvia jokaisesta pelistä. Niiden selailuun saakin vierähtämään muutamankin tovin jos asia kiinnostaa. Eikö visuaalinen anti riitä? Legendaarisista musiikeistaan tuttu pelisarja ei jätä fania tältäkään osin kylmäksi. Mukana kun on alkuperäiset soundtrackitkin. Kaiken lisäksi löytyy uusia haastemoodeja sekä kattava tietopaketti pelin hahmoista ja vihollisista heikkouksineen.
Pelillisesti Mega Man on onnistuttu pitämään samanlaisena ja yhtä haastavana kuin ennenkin. Haastavuutta tosin voi loiventaa käyttämällä tallennustoimintoa, joka sallii tallentamisen ja lataamisen milloin tahansa, ja niin monta kertaa kuin tahtoo. Tämän voinee laskea pieneksi miinukseksi, sillä turhautuneena turvauduin siihen muutaman kerran, ja se vei hieman pelin ideaa. Täysin uudelleen ohjelmoitavilla kontrolleilla tasoloikan saa tuntumaan näpeissä kuten sen tahtoo. Samaa sormet veressä -tuntumaa sillä ei kuitenkaan saa aikaan, kuten vanhoina hyvinä aikoina NES-ohjaimella. Se jokin täydellisestä nostalgiafiiliksestä jäi ainakin puuttumaan.
Ouch Man
Jokaiselle fanille tämä tulee eittämättä olemaan pakko-ostos. Pelisarjaan tutustumattomalla tai nuoremman sukupolven pelaajalla voi taasen olla hankaluuksia saada tästä mitään irti. 8-bittinen ilme on hyvin soviteltu isompaankin HD-töllöön, joten päänsärkyä tai silmien arkuutta se ei aiheuta. Pelattavuus ja audiovisuaalinen ilme on siis saatu hyvin siirrettyä ilman sen kummempia muokkauksia nykypäivän vaatimalle tasolle. Peli onnistuu pitämään sormet tiukasti nappuloilla yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka haastavuutensa aiheuttaakin kiroilua sekä turhautumista. Nostalgista. Ei voi muuta sanoa.