Vietnamin sota on ollut tähän asti suht uusi aihe sotapelien saralla, viimeaikoina näitä on kuitenkin ehditty näkemään markkinoilla jo muutamia. Men of Valor on tuorein tulokas tälle rintamalle. MoV:in kehittäjän (2015) teki tunnetuksi takavuosina Electronic Artsin julkaisema suosittu Medal of Honor: Allied Assault (PC), MoV on vuorostaan edellä mainitun pelitalon ensimmäinen tekele Xboxille. Pelistä on julkaistu myös PC-versio, joka on perusosiltaan suhteellisen samanlainen kuin Xbox-versiokin.
Da Nang ja Bum Bum long time…
Pelin tarina ja tapahtumat sijoittuvat Vietnamin sodan vuosiin 1965-1968, yksinpelin kampanjassa pelaaja ohjastaa jenkkien jalkaväen sotilasta Dean Shephardia, joka on liittynyt sotaan vapaaehtoisena. Ensin käydään leirillä läpi nopea katsaus aseisiin ja kontrolleihin, tämän jälkeen nuoren sotilaan tie suunnataan löyhästi historiallisiin Nam-operaatioihin ja taisteluihin. Maisemat vaihtuvat pelin edetessä ajoittain viidakosta aukeisiin riisipeltoihin sekä ilmapommituksen runtelemiin kaupunkeihin, joissa taistellaan Pohjois-Vietnamin kommunisti-armeijan sotilaita tai maanviljeliöistä koostuvia Vietkong-sissejä vastaan. Tietyt taistelukohtaukset ovat ihan tyydyttävän tunnelmallisia, vaikka pelin tekninen toteutus Xbox-versiossa olisikin vielä kummasti kaivannut viilausta. Tästä huolimatta yksinpelinkin tunnelma on ajoittain aivastuksen verran keskiviivan paremmalla puolella.
Pelin tekoäly ei suoranaisesti vaikuta kovin kummoiselta, mutta kuinka monessa FPS-yksinpelissä sitten on ollut hyvä tekoäly? Ei kovinkaan monessa… Medal of Honor- ja Call of Duty -PC-sarjan tapaan yksinpelin tilanteet ovat myös MoV:ssa pääasiassa scriptattua toimintaa. Tunnelmassa ei ylletä kuitenkaan lähellekkään edellä mainittuja, vaikka kyseessä onkin eri sota ja aikakausi. MoV:in AI ja skriptit ovat pelillisesti joka tapauksessa huomattavasti parempaa tasoa kuin esimerkiksi Shellshock Nam’ 67:ssä sekä tuhdimpaa riisiä vähän muissakin osa-alueissa.
Maastossa ruohoa riittää
Xbox-version kartat ovat visuaalisesti sinällään onnistuneita, ja erityisesti aluskasvillisuuden runsauteen kiinnitti heti ensimmäiseksi huomiota, piirtoetäisyyden toteutus ei myöskään jää muutamalle kymmenelle metrille. Epicin Unreal Warfareen pohjautuvalla enginellä ja Xbox-versioon optimoituna ei kaikesta huolimatta olla teknisesti päästy täysin odotetulle tasolle. Esimerkiksi tehtäviä aloitettaessa Xboxin kovalevy raksuttelee aika ajoin ahkerasti tekstuureita välimuistiin, silmämääräisesti tämä näkyykin ajoittain pelin ”hetkellisenä” ja lievänä nykimisenä, sama koskee myös moninpeliä. Pääosiltaan MoV:in kartat ovat pinta-alataan melko pieniä, mutta moninpelin puolelta kuitenkin löytyy muutama yllättävän isokin ulkoilmakartta. Vaihtelun merkeissä osa kartoista ja tehtävistä sijoittuu taas kaupunkisota -ympäristöihin, joissa on mahdollisuus päästä laajemmin myös rakennusten sisään.
Hahmojen mallinnus ja animointi on tyydyttävää tasoa, eikä tällä saralla tarvitse suoranaisesti ainakaan hävetä muiden edeltävien Xbox Live fps-pelien edessä, hahmot osaavat edetä ja ampua myös makuulta. Rainbow Six 3 -peleistä tuttuja räsynukke-, dynaamisia valo- ja varjoefektejä ei tästä pelistä kuitenkaan löydä, mutta MoV:in visuaaliset efektit ja kartojen ulkoasu luovat joka tapauksessa riittävän tunnelmallisen sotaympäristön. Raskaammissa räjähdyksissä ropisee myös tavaraa niskaan sekä pelaajan näkymään on visuaalisesti pyritty luomaan blur-efektillä hetkellinen shokkiaallon vaikutus.
Leikitäänkö tunnelirottaa?
Moninpelissä hahmoluokat ovat hyvin toteutettuja molemmin puolin (Allies & Communists). Liittoutuneilla ja kommunisteilla on kummallakin käytettävissä seitsemän hahmoluokkaa, jotka koostuvat lähinnä kivääri-, konekivääri-, tarkka-ampuja-, pioneeri- ja lääkintämiehistä. Erityisesti moninpelin puolella aselajit ovatkin pelillisessä mielessä hieman samalla periaatteella tehtyjä kuin Return to Castle Wolfensteinissa. MoV:in Live-pelissä edellä mainitut seikat ovat vain monipuolisempaa, taktisempaa ja luonteeltaan hieman uskottavampaa tyyliä.
Pelaajan valinnasta riippuen autenttiset asemallinnukset ja ominaisuudet vaihtelevat laidasta laitaan, esimerkiksi tulenjohtoa kuvaavilla hahmoilla voidaan tilata myös tykistö- tai kranaattikeskitys haluttuun paikkaan – merkinanto-savukranaatilla keskitysalue ensin merkataan, jonka jälkeen alkaa rytistä. Spesialisteja ja pioneereja tarkoittavilla hahmoilla pystytään vuorostaan vapaamuotoisesti miinoittamaan kartan alueita, lisäksi räjähdysainesektorilta löytyy kasapanoksia jotka räjähtävät tietyn ajan kuluessa niiden sijoittamisesta. Varsinkin Live-pelin viidakkokartoissa edellä mainittuja miinoituksia on tiheän aluskasvillisuuden takia vaikea joskus havaita, kuten myös maassa ryömiviä ja väijyviä vihollisia. Live-peleissä ei ole myöskään tavaton näky kun isompia latinkeja ja miinoja räjähtelee maastossa siellä täällä, tämä luo myös omalta osaltaan tunnelmaa moninpeliin, mikäli servulla vain on riittävä määrä pelaajia. Pakollisia savu- ja sirpalekranaateja ei olla myöskään unohdettu, ihan kaikista hahmoluokista niitä ei kuitenkaan löydy.
Paikaltaan vai lonkalta
Aseiden tähtäyssysteemi toimii siten, että vakio asennossa ase on lonkalla, näytöllä näkyvä perustähtäin ja luotihajonta on tällöin myös suurempi, tähtäin laajenee hetkellisesti myös ammuttaessa, toisin sanoen simuloi rekyyliä. Tarkempi tähtääminen ja ampuminen tapahtuu aina paikaltaan, tämä hoituu pad-ohjaimen vasemmasta liipasimesta. Tällöin näytöllä näkyvä tähtäin muuttuu pienemmäksi ja aseen liikuttelu on näin ollen myös hieman sulavampaa, kuin se että asetta hallittaisiin aina perusmuodosta, eli lonkalta. Pidemmille etäisyyksille ammuttaessa onkin lähes pakko käyttää tarkempaa, ja paikalta hallittavaa tähtäys-moodia. Vasen liipasin pohjassa mahdollisuus kurkkia myös sivuttain molempiin suuntiin. Paikaltaan ja makuulta ammuttaessa tarkkuus ja tehokkuus on paras mahdollinen (rekyylin ja tähtäimen vakiintumisaika lyhyempi ja luotihajonta pienempi). MoV:in kontrollit vaativat kuitenkin jonkun aikaa totuttelua. Kontrolli asetuksista puuttuu sensitive-asetus jolla pelaaja voisi säätää ohjattavuuden herkkyyden mieleisekseen.
Tiettyihin yksittäisiin aseisiin liittyy lisätoimintoja, kuten esimerkiksi rynnäkkökiväriin voidaan asentaa pistin ja käyttää sitä vaihtoetoisesti lyömäaseena, aseen perällä voidaan tyypillisesti teilata viholliset lähietäisyydeltä, mikäli kummaltakin sankarilta sattuu aseesta panokset loppumaan. 😉 Positiivinen seikka oli havaita myös se, että kivääriheitin- ja sinko-aseilla ei voi lainkaan ampua räjähtävää osumaa lähietäisyydelle, eli vaativat aina realistisen etäisyyden ennen kuin kranaatit aktivoituvat räjähtämään kohteessa. Tietyssä mielessä asetasapainossa ollaan mielestäni onnistuttu yllättävän hyvin, ja vieläpä melko uskottavalla tavalla. MoV:in asearsenaali onkin kokonaisuudessaan melko laaja, jos myös räjähdepuoli huomioidaan.
Moninpeli
Livessä pelaajia voi olla normaalisti max. 8-pelaajaa ja dedikoidulla serverillä 12-pelaajaa. Useimmilla moninpelikartoilla ja pelimuodoilla 8-pelaajakin on kuitenkin tyydyttävä määrä enakkoluuloista huolimatta, tämä johtuen myös moninpelin luonteesta, koska se painottuu kuitenkin enemmän joukkuepohjaiseen taktikointiin. Moninpelin tempo onkin enemmän hiippailu henkistä, kuin pelkkää tukka putkella ja aseet laulaen eteenpäin -tyyliä. Hahmoluokat ja aseet ovat merkittävä osa myös moninpelin joukkue-strategiaa. Erityisesti moninpelimuotojen toteutus ja mp-karttasuunnittelu saa kiitosta, moninpelimuotoja on yhteensä viisi ja mp-karttoja kymmenen.
– DEATHMATCH: Perinteistä mättöä, kaikki kaikkia vastaan.
– TEAM DEATHMATCH: Perinteistä joukkue-mättöä.
– SEARCH and DESTROY: Perusidealtaan kummatkin joukkueet pyrkivät samanaikaisesti etsimään kartalta puuttuvat osat oman leirinsä kiinteään kenttäheittimeen, se joukkue voittaa joka saa ensin osat kerättyä ja vietyä ne omalle puolelleen sille varattuun objektiin. Peli päättyy voittajan kranaattikeskitykseen tai tasapeliin jos matsille on määritetty aikarajoitus. Pelaajat joilla on kannossa jokin heitinosa näkyvät joukkue valinnasta riippuen punertavana tai sinertävänä.
– MULTIPLAYER MISSION: Toinen joukkueista pyrkii tietyssä ajassa aktivoimaan räjähteet ennalta määrättyihin objekteihin, vastapelaajien joukkue taas pyrkii estämään sabotaasin. Hyökkäävä joukkue joka saa tuhottua kaikki objektit on voittaja tai muussa tapauksessa puolustava joukkue voittaa jos pelimuodolle määritetty aika ehtii tätä ennen umpeutua.
– RECOVER the DOCUMENTS: Hyökkäävä joukkue pyrkii kaappamaan vastapuolen asiapaperit, puolustava joukkue vuorostaan pyrkii vartioimaan niitä ja estämään kyseisten papereiden päätymisen hyökkäävän joukkueen leiriin. Puolustava joukkue voittaa matsin jos se pystyy pitämään asiapaperit hallussaan ennalta määrätyn ajan, ja vastaavasti hyökkäävä joukkue voittaa jos saa anastettua paperit ja vietyä ne omaan leiriin ennen aikarajan umpeutumista.
Kolme viimeisintä moninpelimuotoa sisältää karttavalinnasta riippuen myös 1-2 lippu-aluetta jotka voidaan vallata. Näiden taktisena ideana on se, että lippu-alueet valtaamalla oman uudelleensyntymispaikan saa lähemmäksi vastustajien leiriä.
Anastettavat tai tuhottavat kohteet vaihtavat edellä mainituissa pelimuodoissa paikkaansa, eli ne eivät yleensä sijaitse enää samoissa paikoissa uuden matsin alkaessa. Moninpeli-asetuksista voidaan muuttaa pelimuoto haluttaessa myös laaki ja vainaa väännöksi tai määrittää tietty rajallinen määrä uudelleensyntymiä.
Livessä MoV pelittää yllättävän hyvin jopa jenkkiservuilla, ja 12-pelaajan dedikoiduilla servuilla lagi-ongelmia ei ole juuri lainkaan havaittavissa. Ehkä ainoa yksinpelin sekä myös livepelin ongelma Xbox-versiossa on ajoittainen lievä ruudunpäivitys-ongelma, joka on suunnilleen samaa luokkaa kuin ensimmäisessä RainbowSix 3:ssa. Headsetin kautta kommunikointi tuntuu toimivan yleisesti ottaen moitteetta ja automaattisella puheentunnistimella ilman erillistä tangentti-näppäintä. MoV:in kampanja tehtäviä ja moninpelimuotoja voidaan pelata liven lisäksi myös lähiverkkossa system linkin kautta tai jaetulta ruudulta kaverin kanssa.
Yhteenveto:
Ehkä Men of Valor tulee olemaan hyvä esimerkki fps-väännöistä jotka jäävät suurempien Xbox Live hype-pelien varjoon, UK-julkaisu kun oli samoihin aikoihin Halo 2:den kanssa. Puutteita ja ongelmia löytyy aina kaikista peleistä enemmän tai vähemmän, MoV ei kuitenkaan ole teknisesti ja pelillisesti täysin turha tekele. Yleisessä mediassa MoV on jakanut mielipiteet selkeästi kahtia. Pelin aihepiiri ei välttämättä myöskään jaksa suurinta osaa pelaajakuntaa kiinnostaa, ja monelta arvostelijalta on tuntunut unohtuvan sekin, että MoV on pääasiassa kuitenkin suunniteltu moninpeliksi.
Luultavasti Xbox-version pahin puute tuleekin olemaan juuri se, että sille ei tule näiden edellä mainittujen seikkojen takia löytymään Livessä riittävästi pelaaja-sceneä muuta kuin rääväsuita rapakon takaa. Kaikesta huolimatta MoV vaikuttaa kokonaisuutena ihan kelpo moninpeliltä ja varmuudella tähän mennessä laadukkain sekä monipuolisin ”Nam-peli” boxille.
Huom! MoV:in arvosana perustuu pääasiallisesti moninpeliin.