Maailmanpoliisin luottofirma Pandemic studios (Full Spectrum Warrior) kääntää jälleen yleisön huomion ”pahan akselin” valtioiden puoleen.
Pohjois-Korea
Kenraali Choi Song esikuntineen iskee kesken Pohjois- ja Etelä-Korean rauhanneuvottelujen, murhaten kummankin maan poliittisen johdon mukaanlukien rauhantahtoisen isänsä, Pohjois Korean presidentin Choi Kimin. Vallankaappauksen yhteydessä Song karkoitti ulkomaisten lähetystöjen ja kansainvälisten avustusjärjestöjen henkilökunnan maasta. Asetarkastajia tai lehdistöä ei laskettu enää rajan yli.
Pohjois-Korea vaipui täydelliseen uutispimentoon, kunnes sattumalta Australian laivaston alus pelasti merihätään joutuneen pohjois-korealaisen rahtilaivan, josta löytyi lastina Indonesialaiselle terroristijärjestölle osoitettu ydinaselähetys. Huolestuneet liittoutuneet tekivät maihannousun Pohjois-Koreaan ja valloitettujen tukikohtien avainhenkilöitä kuulusteltuaan saivat selville, että kolmen viikon päästä Pohjoisen ydinaseohjelma on valmis laukaisemaan 30 pitkänmatkanohjusta liittouman eri kaupunkeihin. Laukaisu-alustat on pakko paikantaa keinoja kaihtamatta ja liittouma on pakotettu turvautumaan yksityisen, ”turvapalveluja” tarjoavan Exicutive Operations (EXOPS) -yhtiön asiantuntevaan apuun. Sattumalta juuri Sinä olet yksi EXOPS:n operaattoreista ja tehtävänäsi on jäljittää Deck 52:na tunnettu kenraali Songin esikunta. Elävänä tai kuolleena.
Pelaaminen
Valittavana on kolme eri hahmoa, jolla lähteä luovimaan keskelle pohjoisen kaaosta: amerikkalainen Chris Jacobs, Britti Jennifer Mui, sekä ruotsalainen (!?) Mattias Nilsson. Jokaiselle näistä on kirjoitettu oma, huumorilla höystetty dialoginsa, joka jaksaa vielä hymyilyttää tehtävienannon yhteydessä heiteltyinä kyynisinä sutkauksina. Itse tehtävän aikana hahmo osaa onneksi pitää suurimmaksi osaksi suunsa supussa.
Deck 52 on saanut nimensä korttipakan mukaan ja jokainen jäsen on nimetty erikseen korttien eri maiden ja numeroiden kertoessa paikan järjestön hierarkiassa, ässän ollessa aina korkea-arvoisin ja näin ollen vaikeimmin napattavissa. Kenraali Song pata-ässänä onkin viimeisenä vastuksena jo sitä luokkaa, että moni kärsimätön pelaaja saattaa jättää leikin sikseen.
Alueelle on kaaoksen aikana pesiytynyt liittouman lisäksi myös muita aseellisia ryhmittymiä, kiinalaiset, etelä-korealaiset, sekä Venäjän mafia, jotka näennäisesti tulevat toimeen keskenään, koska heillä on yhteinen vihollinen. Ryhmittymät kuitenkin kamppailevat pinnan alla myös keskenään saavuttaakseen jalansijaa kriisialueella, joten kaikki osapuolet ovat valmiita maksamaan Sinulle sievoisesti, jotta sabotoisit naapurileirin aikeita ja edesottamuksia. Kaltoin kohtelemasi leiri tosin muistaa aina tihutyösi heitä kohtaan, mutta rahalla siitäkin selviää, ja pienen lahjuksen jälkeen menneet unohdetaan ja hedelmällinen yhteistyö kukoistaa jälleen. Suhteesi näihin ryhmittymiin voit tarkastaa taskutietokoneeltasi, joka sisältää myös kartan ja meilisi liittyen tehtäviin ja vihjeisiin Deck 52 jäsenten mahdollisista sijainneista.
Moraali ja poliittiset mielipiteet (heh) kannattaakin heittää roskikseen, sillä ryhmittymät tarjoavat onnistuneiden ”palvelustesi” jälkeen tärkeää tietoa liittyen päätehtävääsi, Deck 52:n jäsenten nappaamiseen. Lisäksi palveluksista saamillasi rahoilla kykenet kustantamaan erilaisia ilma-iskuja, tykistötulta, sekä ase-, ammus- ja ensiaputäydennyksiä helpottamaan tehtävien suorittamista. Nämä ”maksulliset” lisukkeet helpottavat huomattavasti välillä mahdottomaltakin tuntuvien tehtävien toteutumista. Mikä voikaan olla mukavampaa, kun seurata agressiivisesti hahmoasi uhkaavan retkueen täydellistä tuhoutumista tilaamasi massiivisen ilmaiskun saattelemana?
Kaikkia Deck 52:n jäsenistä ei tarvitse saada kiinni pelin loppuun saattamiseksi. Avainhahmojen saaminen joko vangiksi, tai manan maille riittää seuraavan tason saavuttamiseen, mutta tuo höveli kolmen viikon aikaraja houkuttaa haastamaan pelintekijät nokkeluudessa ja näppäryydessä nappaamaan koko korttipakan. Jotta homma ei kuitenkaan kävisi liian helpoksi, niin palkkio elävänä vangitusta 52:n jäsenestä on aina rahallisesti puolet arvokkaampi, kuin lahdatusta. Vastuksen tuntuessa väliin ylivoimaiselta (ainakin minun pelitaidoillani) oli väliin uhrattava kohde pelin jatkuvuuden varmistamiseksi, jolloin kuvan ottaminen kuolleesta varmisti työnantajani tyytyväisyyden.
Kolmen viikon aikaraja itsevarmalle palkkasoturille ei ole niin vaativa, etteikö tehtävien välillä ehtisi hiukan irroittelemaan tutustumalla paremmin kriisialueeseen. Kaikenlaista pientä sivubisnestä voi hoidella GTA tyyliin, ja tekemistä sitten riittääkin lähetysten kuljettamisesta ihmishenkien turvaamiseen ja riistämiseen. Kartalta nämä pikkutehtävät löytyvät $ merkittyinä paikkoina.
Realismin puute ei vaivaa vaativaakaan pelaajaa. Helpottavaa on, että pelihahmo selviää arcademaisesti niin konetuliaseen sarjasta, kuin singon tai tankinkin laukauksesta hengissä hetken aikaa, jos kerkeää suojaan vetämään henkeä. Terveyttä kuvastava 1 – 100 asteikko ei kuitenkaan palaudu 20 korkeammalle, joten on aika etsiä sidontatarpeita tai tilata maksullinen paketti ilmateitse, mikäli suojapaikka on tarpeeksi turvallinen helikopterin se sinne pudottaa. Tehtävän aikana kun ei voi etenemistään tallentaa, niin suositeltavaa onkin miettiä aina suojainen pakopaikka näille ilmakuljetuksille, sillä ne osoittautuvat tarpeellisiksi varsinkin pelin puolenvälin jälkeen, jolloin tehtävät vaikeutuvat oleellisesti. Muussa tapauksessa joutuu pian aloittamaan tehtävän jälleen alusta, onneksi kuitenkaan turhia latauksia liiemmin kärsimättä.
Pelimaailma
Maahanlaskun jälkeen alkaa paljastumaan kuinka monipuolisesta ja vapaasta toiminnasta onkaan kyse. Kamera ja liikkuminen on lähes täysin vapaata ja helposti ohjattavissa. Jokainen ajoneuvo, tykki, helikopteri (…lista on pitkä), on napattavissa haltuun, mikäli se vaan on kätesi ulottuvilla. Lisäksi laajasta asevalikoimasta löytyy takuulla jokaiseen makuun ja jokaiseen tehtävään sopivaa arsenaalia tarkka-ampujankivääristä sinkoon. Hahmo ei kykene kantamaan kuin kahta asetta ja kahtatoista kranaattia kerrallaan, mutta sillä ei ole niinkään väliä, sillä tehtävien aikana (ja välillä) voi täydentää ja vaihdella aseistustaan kentältä löytyvistä asekätköistä, sekä kaatuneiden aseistus on myös täysin vapaasti hyödynnettävissä.
Ympäristö rakennuksineen on pienin rajoituksin täysin tuhottavissa. Maastoa ei sentään pysty muokkaamaan, mutta lähes kaikki ihmisen kädenjälki on lyötävissä alkutekijöihinsä massiivisen ryskeen johdattelemana. Porkkanana jopa joistakin rakennuksista ja kaikista tuhoamistasi patsaista, sekä muistomerkeistä saa hyvän miehen lisää pankkitilin täytteeksi. Se myös kertoo tietysti jotain arvostelijasta, mutta mitä suurempi rakennuskompleksi niin sitä mahtavammat vibraatot kun satelliitilla ohjaamani risteilyohjus iskee betonihirviön matalaksi kivijalkaa myöten. Tietynlaista tyydytystä tuottaa myös vastapuolen ajettavan ja lennettävän välineistön tuhoaminen. Äijää lentää huutojen ja räjähdysten saattelemana, ja mukavan pikku kranaatilla suostuttelun jälkeen vastapuoli on myös valmis luovuttamaan tankkinsa ilman ostopakkoa käyttöösi rajoittamattomaksi ajaksi. Ensimmäistä kertaa sanavarastooni ennenkuulumaton lausahdus ”ihanaa” on löytänyt merkityksensä.
Miltäköhän se nyt sitten näyttääkään?
Graafisesti peli kärsii hieman PS2:n ollessa vaihtoehtoisena pelialustana. Piirtoetäisyys jää joskus suhteellisen lyhyeksi sumun ja runsaan pilvisyyden takia, mutta se ei kuitenkaan syö pelinautintoa, eikä latista tunnelmaa. Liikemallinnukset ovat ihan miellyttävää katseltavaa kuolinanimaatioita myöten, mutta fysiikka kärsii ajoittain hiukan liiallisesta keveydestä mm. raskaiden tankkien ja muiden ajoneuvojen liian köykäisestä hypähtelystä esteisiin törmätessään. Äänimaailma ei häiritse ainakaan harjaantumatonta peruspelaajan korvaa, ja 5.1 tilaäänen ollessa käytössä konkreettisesti tuntee olevansa keskellä hektistä sotaa ja taistelua. Musiikki reagoi aina ruudun tapahtumiin nostattaen sykettä entisestään toiminnan alkaessa. Mahtipontista scorea olisi tosin voinut käyttää hieman säästeliäämmin, sillä se saattaa jäädä ikävästi päähän soimaan pelisession jälkeen.
Yksin, vaiko yhdessä?
Moninpeliä Mercenaries ei tarjoa, mutta itse en laske sitä lainkaan puutteeksi. Tehtävien täysin vapaa suorittaminen kuitenkin tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden suorittaa oman perversio…ööö…mieltymyksensä mukaisen ratkaisun, jota ei kompromissein tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Hyvä niin.
Vaikea myöskään ajatella kuinka parantaa pelikokemusta Live-palvelun kautta. Lisäkenttien ja tehtävien kehittäminen tuntuisi turhalta, sillä läpipeluun jälkeen Pohjois-Korea on jo vapautettu ja demokratia jyllää maassa jo täyttä päätä. Pelinkehittäjältä taloudellisessa mielessä ajateltuna myös täysin oikea ratkaisu jättää kehittämättä mitään tekohengitettyä moninpeliä deathmatcheineen sotimaan pelin alkuperäistä ideaa vastaan.