Möykkyisestä kehitysprosessista kärsinyt Metal Gear Rising: Revengeance saapui vihdoin kauppojen hyllyille löydettyään oman identiteettinsä. Alun perin Metal Gear Solid: Rising -nimellä aloitettu projekti meinasikin jäädä täysin jäähypenkille, kun sen alkuperäinen kehitystiimi kohtasi ylitsepääsemättömiä ongelmia uuden pelimekaniikan kanssa. Pelaajien onneksi pelin kehitys päätettiin kuitenkin ulkoistaa Konami Productionilta Platium Games Studiolle, joka lopulta onnistui puhaltamaan projektin uudelleen henkiin.
Revengeance on myös siinä mielessä erikoinen Metal Gear –sarjan teos, että pelisarjalle tunnusomaiseksi muodostunut hiippailupelimekanismi on heitetty kokonaan sivuun, ja tilalle on otettu huomattavasti aggressiivisempi lähestymistapa – eli toisin sanottuna taktinen hiiviskelytoimintagenre on vaihdettu hack ’n slash -genreen. Ainiin, ja päähahmona ei myöskään toimi Snake, vaan paluun tekee monien MGS-fanien kammoksuma hopeahiuksinen Raiden. Käärmemiehen puuttuminen ei tullut tällä kertaa kuitenkaan yhtä kovana shokkina kuin Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyn kohdalla, sillä Revengeancea mainostettiin jo alusta alkaen enemmänkin MGS-sarjan spin-off -pelinä (oheispelinä) kuin varsinaisena jatko-osana.
The economics of war
Revengeancen tapahtumat alkavat noin neljä vuotta Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots –pelin jälkeen. Patrioottien kaatumisen jälkeen maailma on saavuttanut jonkinlaisen tasapainon ja maiden väliset konfliktit ovat vähentyneet huomattavasti. Tämä tilanne ei tietystikään miellytä kaikkia osapuolia – varsinkaan sodan hedelmistä nauttivia yksityisiä armeijoita, joiden tulonlähteet ovat kokeneet kovan kolhun taantuman johdosta. Pelin pääsankari Raiden on puolestaan siirtynyt valtion kirjoilta yksityiselle sektorille rauhallisemman elämän toivossa. Sankarin elämä saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun Desperado Enterprises -niminen yksityinen armeija hyökkää Raidenin suojeluksessa olevan kohteen kimppuun. Yhteenoton seurauksena poliittisesti tärkeä kohde saa surmansa ja Raiden ikävän opetuksen miekkailun hienouksista. Katastrofaalinen epäonnistuminen ei pelkästään lohkaise palaa Raidenin ylpeydestä, vaan hyökkäyksen seuraamukset käynnistävät myös prosessin, jonka ansiosta yksityiset armeijat nousisivat taas tärkeään rooliin. Sankarimme harteille lankeaakin siis jälleen kerran koko maailman kohtalo, eikä tapahtumarikkaan matkan aikana yllätyksiltä vältytä.
Revengeancen tarinankerronta noudattaa hyvin tyypillistä Metal Gear -sarjan kaavaa. Pelissä käsitellään hyvin paljon sotaan liittyviä aihealueita – niin maailman laajuisella tasolla kuin yksilöiden kannalta. Tällä kertaa tarinankerronta tuntuu kuitenkin huomattavasti suoraviivaisemmalta ja ajoittain ehkä jopa hieman kieli poskella toteutetulta. Keveämmältä tuntuvasta esillepanosta huolimatta Revengeance käsittelee hyvin vakavia asioita, joista varsinkin Raidenin omat henkilökohtaiset ongelmat tuodaan loistavasti esille. Suoraviivaisemman tarinankerronnan ansiosta pelin juoni on myös huomattavasti helpommin ymmärrettävissä, ja olenkin melko varma, että sisäistin tarinan viestin jo ensimmäisellä pelikerralla! Revengeancesta löytyy tietysti myös tuttuja mahtipontisia pomotaisteluita, joita yleensä alustetaan hieman pidemmänluonteisilla välivideoilla, joissa kukin ”pomo” saarnaa kiihkeällä intohimolla omista näkemyksistään. Välivideoiden pituudet eivät kuitenkaan saavuta Sons of the Patriots -pelin järjettömiä aikoja, vaan Revengeancessa pelaaminen on pääroolissa. Kampanjan lisäksi peli sisältää myös pelisarjalle tutun Virtual Reality (VR) -pelitilan, jossa pelaaja pääsee koettamaan taitojaan erilaisten haasteiden parissa.
Hand to hand! It is the basis of all combat!
Pelimekaniikaltaan Revegeance eroaa aiemmista MGS-maailmaan sijoittuvista peleistä aivan totaalisesti. Pelaajan ei tarvitse enää hiiviskellä tai piilotella itseään, vaan viholliset kohdataan kasvotusten, nopeaa ja aggressiivista lähestymistapaa käyttäen. Kyseessä on siis nopeatempoinen hack ’n slash -peli, jossa pelaajan pääaseena toimii korkeataajuinen Katana-miekka. Yleisesti ottaen pelin taistelumekanismi on kuin suoraan genren ohjekirjasta; satunnaisia Quick Time Event -hetkiä sekä kontrollit koostuvat yhdistelmistä kevyitä ja raskaita iskuja, torjuntoja ja vastaiskuja. Revengeancen koko pelimekaniikan kulmakivi on kuitenkin Raidenin kykyä pilkkoa esine kuin esine – tai vihollinen – kymmeniin, ellei jopa satoihin pieniin paloihin miekkaansa käyttäen. Todellisuudessa ympäristön hajoavaisuus on tietysti hyvin tarkasti rajattu, mikä periaatteessa taistelee koko pelimekaniikan ideaa vastaan. Tökeröltä tuntuva rajoittaminen on kuitenkin ymmärrettävä ratkaisu lineaarisen etenemistavan eheyden säilyttämiseksi. Paloittelumekanismi korostuu entisestään hidastetussa Blade mode -tilassa, jossa pelaaja voi pilkkoa vihollisensa kirjaimellisesti kilon paloihin. Kyseiseen tilaan siirtyessä pelaajalle annetaan täysi kontrolli miekan käsittelyyn, joten kohteensa voi pilkkoa juuri niin moneen palaan tai tapaan kuin mieli tekee – suositeltavaa on kuitenkin, että miekan sivallukset asettelisi siten, että Raiden saisi napattua uhrinsa sydämen, minkä tuloksena sankarin energiavarastot täyttyvät automaattisesti.
Kaiken kaikkiaan Revegeancen taistelumekanismi on erittäin sulavasti toteutettu ja Blade mode -tilan käyttö tarjoaa erittäin hauskoja tilanteita. Ikävä kyllä kokonaisnautintoa verottavat kuitenkin kehnot kamerakulmat, jotka vaikeuttavat niin vihollisten olinpaikan hahmottamista kuin myös Blade mode -tilan sulavaa hyödyntämistä. Kampanjan aikana tulee useasti vastaan tilanteita, joissa onnistuneen torjunnan suorittaminen on lähes mahdotonta, koska pelaajalla ei ole mitään tietoa, mistä suunnasta hyökkäys on tulossa. Tällaisia tilanteita vaikeuttaa entisestään Platium Gamesin oudohko ratkaisu torjuntatoiminnolle, jonka onnistunut suorittaminen vaatii vasemman ohjaustikun ja X-napin samanaikaista näpäyttämistä torjuttavan iskun tulosuuntaan. Vastapainoksi voi kuitenkin sanoa, että torjuntamekanismin sisäistämisen jälkeen onnistuneet peräkkäiset torjunnat tuottavat yllättävän paljon mielihyvää.
Revengeancen kampanja sisältää myös laajan päivittelyominaisuuden, jonka kautta pelaaja voi tehostaa Raidenin henkilökohtaisia attribuutteja sekä käytössä olevien aseiden ominaisuuksia. Maksuvälineenä toimivat kokemuspisteet, joita saa tietysti vihollisten kurittamisesta. Pelaajalle tarjotaan attribuuttien päivittelyn lisäksi myös mahdollisuus täydentää asevarastoaan voitettujen välipomojen aseilla – mitään varsinaista kannustinta hankinnoille ei kuitenkaan ole, sillä Raidenin oma miekka yksinään on ylivoimaisesti tehokkain komboja luodessa. Vaihtoehtoisten kuritusvälineiden olemassaolo lisää tietysti huomattavasti uudelleenpeluuarvoa, mikä on aina positiivinen asia. Vaihtoehtoisten pääaseiden lisäksi pelaaja voi noukkia tasoista erilaisia kranaatteja ja sinkoja, mutta myös näiden apuvälineiden käyttö jää hyvin vähäiseksi, sillä ne katkaisevat ikävästi taisteluiden nopeatempoisen virtauksen.
Cutting edge technology
Visuaalisesti Revengeance on erittäin vakuuttava, ja pelin erikoisuutena toimiva paloittelumekanismi on loistava osoitus siitä, että tämän sukupolven ikääntyvissä konsoleissa riittää vielä puhtia yllättäviinkin suorituksiin. Tosin tietyissä asioissa ollaan Revengeancenkin kohdalla jouduttu oikaisemaan: ruumiit katoavat kuin tuhka tuuleen ja samasta materiaalista koostuvat esineet saattavat olla paloiteltavissa kohteessa A, kun taas kohteessa B miekan sivalluksilla ei ole mitään vaikutusta samaiseen materiaaliin.
Äänipuolella mennään sitten taas puolestaan makuasioiden alueelle, sillä omalla kohdallani taisteluiden taustalle paukahtavat teknohevitilutukset nostavat lähinnä vain ironisen hymyn huulille, kun taas toisille ne voivat olla oikein mieluisia kipaleita. Ääninäyttely on myös kauttaaltaan laadukasta, joskin hieman humoristisella tavalla; vastaan tulevien hahmojen aksentit ovat sieltä stereotyyppisimmästä päästä, ja muutenkin kampanjan aikana käytävä dialogi antaa vihiä siitä, että peli ei välttämättä ota itseään täysin tosissaan.
Metal Gear Rising: Revengeance on keskinkertainen Metal Gear -peli ja aivan loistava hack ’n slash -peli. Koukuttava pelimekanismi, kattava asevalikoima, vaihdettavat asusteet ja monilukuiset Virtual Reality -tehtävät luovat Revengeancesta pitkäkestoisen viihdepaketin, jonka pariin on helppo palata useaan otteeseen. Paloittelumekanismi tarjoaa ainutlaatuista viihdettä, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi hauskimmista ominaisuuksista mitä tämän genren pelit ovat nähneet. Mainittakoon vielä, että peliin on luvattu paljon ladattavaa sisältöä, niin tarinamuodossa kuin myös VR-tehtävien osalta. Omissa silmissäni Raiden on nyt ansainnut paikkansa MGS-sarjan jäsenenä, ja olen valmis antamaan herralle jopa uuden mahdollisuuden Sons of Libertyn parissa.