Metal Gear Solid. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen ison liudan muistoja lapsuudesta. Meitä Xbox-pelaajia paapotaan tällä kertaa – saamme vihdoin pelattavaksi tämän Playstation-pelaajien kallisarvoisen aarteen Metal Gear Solid HD Trilogyn muodossa. Tämä kyseessä oleva kokoelma summaa yhteen pakettiin Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyn, Metal Gear Solid: Peace Walkerin ja Metal Gear Solid 3: Snake Eaterin. Kerrottakoon, että monikaan pelisarja ei nauti pelaajien keskuudessa yhtä suurta arvostusta kuin Metal Gear Solid. Niinpä voidaan sanoa, että kokoelmalle on enemmän kuin kysyntää.
Nerokkaan Hideo Kojiman loihtima peli kertoo Solid Snakesta, legendaarisesta sotilaasta, joka yrittää pelastaa maataan useaan otteeseen mitä erinäisimmiltä uhkilta – ennen kaikkea kuitenkin siltä Metal Gearilta: vihollisen haltuun joutuneelta ydinaserobotilta.
”Tavoitteemme on luoda kaikkien aikojen paras Playstation-peli”, Hideo Kojima 1995
Näillä sanoilla Hideo Kojima luonnehti Playstationille julkaistua ensimmäistä Metal Gear Solidia. Eivätkä Kojiman sanat kauas heittäneet; Metal Gear Solidia pidetään yleisesti ottaen parhaana Playstation-pelinä, ikinä. Pelisarja mullisti aikoinaan hiiviskelypeligenren ja teki pelaamisesta ensimmäistä kertaa elokuvamaisen jännittävää. HD Collectionista on kuitenkin jostain syystä jätetty kokonaan sarjan ensimmäinen ja ehdottomasti legendaarisin osa pois. Syy tähän on mitä luultavimmin siinä, että ensimmäiselle Playstationille julkaistun tekeleen kääntäminen HD-versioksi olisi vaatinut liikaa resursseja tai vaihtoehtoisesti kokonaan uuden pelin tekemistä. Toisaalta taas aikoinaan Gamecubelle julkaistun ensimmäisen Metal Gear Solidin uusintapainokseen, Twin Snakesiin, omistaa oikeudet yksinoikeudella Nintendo.
Vaikka kokoelma tuntuukin hieman puutteelliselta ilman ensimmäistä Metal Gear Solidia, saavat Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty, Metal Gear Solid 3: Snake Eater ja Metal Gear Solid: Peace Walker kolmestaan aikaan oikein kivan pelirykelmän. Kronologisesti pelin tarinan aloittaa Snake Eater, joka sijoittuu 1970-luvulle kylmän sodan syövereihin. Järjestyksessään seuraava peli – alun perin PSP:lle julkaistu Peace Walker – sijoittuu kymmenen vuoden päähän Snake Eaterin tapahtumista. Sons of Libertyn tapahtumat puolestaan sijoittuvat 2000-luvulle. Metal Gear Solidit ovat tunnettuja varsin monimutkaisista juonikoukeroista. Snake tulee milloin petetyksi, milloin joku pelin päähahmoista kääntykin demokratiaa vastaan tai milloin ylempien tahtojen todellinen motiivi onkin kehittää maailmaan suuri sota – that’s Metal Gear Solid!
Kolmen pelin kimpaleessa on aivan hirveästi pelattavaa. Sons of Libertyn ja Snake Eaterin versiot ovat vieläpä mallia ”Substance” ja ”Subsistence”. Kyseessä ovat siis pelien päivitetyt versiot, joissa on todella runsaasti lisämateriaalia. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että Snake Eaterin mukana tulevat myös muun muassa ihan ensimmäinen Metal Gear vuodelta 1987 ja Metal Gear 2 vuodelta 1990!
Ajan hammas ei pure kaikkia
Metal Gear Solid HD Collection näyttää graafisesti jopa yllättävän iskukykyiseltä. Vaikka kokoelma ei sellaisenaan aivan hienoimpien tämänhetkisten konsolipelien joukkoon ylläkään, on sarjan HD:ksi kääntämiseen nähty selvästi paljon vaivaa.
Joissain kohdissa on havaittavissa pientä LEGO-palikkamaisuutta ja tekstuurien vanhahtavuutta, mutta lopputulos on kaikin puolin todella näyttävä ja sulava. Erityismaininnan ansaitsevat ennen kaikkea Metal Gear Solidien jo lähes tavaramerkiksi nousseet huikeat välinäytökset, jotka ovat hieman pitkänpuoleisia, mutta silti suorastaan fantastisia. Teräväpiirtona nämä videot suorastaan heräävät henkiin. Peace Walkerissa on tyydytty välivideoiden sijaan ruudulla skrollaaviin sarjakuvadialogeihin, mutta lopputulos ei ole yhtään hassumpi.
Jos graafinen puoli ansaitsee kiitettävät paperit, samaa voi sanoa pelien soundtrackista ja ylipäätään äänimaailmasta. Hideo Kojima piti aikoinaan erittäin tärkeänä osana pelin ääninäyttelyä ja panostikin siihen enemmän kuin muut aikansa pelinkehittäjät. Legendaarinen David Hayterin suoritus Solid Snaken äänenä saa edelleen karvat pystyyn. Pelit sisältävät yleensäkin todella paljon äänidialogia. Osa puheesta on juonen kannalta hyvin epäolennaista, mutta mahtuupa mukaan myös kiitettävä määrä humoristista läppää, jota kuuntelee kyllä ilomielin.
Tönkkö pelattavuus olisi kaivannut viilaamista
Se mikä luo selvän pesäeron Metal Gear Solidien ja uudempien hiiviskelypelien, esimerkiksi Splinter Cellin pelattavuuden välille, ovat kontrollit. Hyvänä esimerkkinä Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyn kontrollit kärsivät rajusta vanhahtavuudesta. Pelattavuus on tönkköä ja epätarkkaa, ja tuntuu, että vaihteleva kamerakulma ei onnistu oikein ikinä löytämään sitä optimaalia paikkaansa. Tämä osa-alue on kuitenkin toteutettu Snake Eaterissa paljon sulavammin, ja Metal Gear Solid 3 onkin kaikin puolin pelattavuudeltaan aivan eri maata kuin Metal Gear Solid 2. Myös Snake Eaterissa kamera on onnistuttu saamaan kuriin.
Kaikkea ei voi kuitenkaan vaatia. Jokainen kolmesta pelistä tarjoaa ainakin 10–15 tuntia pelattavaa, ja kun mukaan laskee vielä kaikki pelin bonusmatskut, on HD-kokoelman laajuus suorastaan ylellinen. Jos haluat päästä kokeilemaan yhtä maailman legendaarisimmista pelisarjoista, mutta siihen ei ole tullut vielä aiemmin tilaisuutta, niin nyt siihen on oiva mahdollisuus. Kyseessä on yksi alkuvuoden parhaista pelidiileistä!