Monolith Productionsin toimintaroolipeli Middle Earth: Shadow of War on jatkoa Taru Sormusten Herrasta -maailmaan sijoittuvalle Middle Earth: Shadow of Mordor pelille. J.R.R. Tolkienin luomassa maailmassa seikkaillaan tällä kertaa aikakaudella, jota ei kirjailijan teoksissa juuri ole käsitelty, joten pelin käsikirjoituksessa on voitu ottaa paljon tarinallisia vapauksia. Kirjamaisuutta peliin on saatu kuitenkin jakamalla tarina toisistaan erottuviin episodeihin. Pelin ensimmäisenä silmäänpistävä ominaisuus lieneekin sisällön määrä. Osittain sisältöä on jopa liikaa. Muutamaan episodiin kyllästyy helposti, sillä ne tuntuvat todella pitkitetyiltä ja pelin valikoiden selaaminenkin on aluksi varsin työlästä, koska tavaraa tuntuu olevan loputtomiin
Ja niin Tolkien kääntyi haudassaan
Shadow of Warin tarina perustuu aikaan ennen Frodoa, Aragornia ja kumppaneita, kun Keski-Maa on Sauronin ja tämän kätyreiden vallassa. Samooja Talion ja tämän aavetoveri Celebrimbor päättävät lähteä rakentamaan omaa armeijaansa valtasormuksen avuin taltuttaakseen Sauronin pahat voimat. Tarinan edetessä tavataankin faneille tuttuja hahmoja, kuten Klonkku ja Shelob. Pelin hahmot rikkovatkin useita Tolkienin kirjoittamia sääntöjä vastaan, Shelobkin on ottanut peliä varten viettelevän naisen muodon joka ohjastaa Talionia pitkin matkaa. Eeppisyyttä pelin kohtauksista ei siispä todella puutu, mutta välillä se tuntuu hieman pakotetulta fanien palvelemiselta, jolla on kova hinta uskottavuuden kannalta.
Grafiikat ovat hyvin ajan tasalla ja pelatessa täytyy välillä oikein pysähtyä katselemaan yksityiskohtia Talionin panssareissa. Paljon kehuja on kerännyt myös pelin 4K- ja HDR-tuki Xbox One X -konsolilla. Pelin ulkonäöstä ja miljööstä onkin todella vaikeaa löytää negatiivista sanottavaa. Mordor on kauniimpi kuin koskaan sisältäen niin talvisia vuoristoja, kuin tulivuoria ja mystisiä metsiäkin. Pelin muu hahmokokoonpano koostuu kuitenkin lähes pelkästään örkeistä, eikä ihmisiä, haltijoita tai kääpiöitä, puhumattakaan hobiteista, nähdä päähenkilöiden lisäksi juurikaan pelin alun jälkeen. Ruma ja haiseva hahmokaarti saa kuitenkin lisäpisteitä komiikasta, sillä pelin örkit ovat usein hulvattomia aksentteineen. Monen pelaajan harmiksi rakastetuimman örkin tarina lähtee rankkaan alamäkeen jo alkumetreillä.
Kaikki mitä valo ei kosketa kuuluu valtakuntaasi
Avoimeen maailmaan sijoittuvassa Shadow of War:ssa riittää tekemistä kymmeniksi tunneiksi. Keräiltäviä esineitä tuntuu tulevan vastaan jatkuvasti, eikä niiden löytämistä ole vaikeaksi tarkoitettukaan. Pelin kartta nimittäin näyttää jokaisen esineen ja avoimen tehtävän sijainnin alusta alkaen. Sivutehtävät pelissä ovat suurimmalta osin jaettu muutamaan pienempään kokonaisuuteen, jotka kertovat sivullisten hahmojen tarinoita aina luonnonvoimia hallitsevasta Carnánista Gondorilaisiin ritareihin. Sivutehtävien ja etsittävien esineiden lisäksi peliä ajaa varjosodiksi kutsuttu tehtävämalli, jota varten pelaajan täytyy rekrytoida oma örkkiarmeija Shadow of Mordorista tutussa Nemesis-järjestelmässä. Nemesis-järjestelmän avulla Mordorin kovimmat örkkijohtajat omaavat uniikin yhdistelmän ominaisuuksia, kuten immuniteetteja ja heikkouksia.
Varjosotia varten voitettuja örkkijohtajia voi kehittää asettamalla nämä taistelemaan toisiaan vastaan tai heidät voi muuttaa pelaajan käyttämiksi varusteiksi. Kun pelaaja on tyytyväinen armeijaansa, hän voi lähteä valloittamaan itselleen yhtä pelin viidestä alueesta sotaskenaariossa, joka muistuttaa vahvasti monista muista peleistä tuttua Domination-pelimuotoa, jossa täytyy vallata alueita ja pitää niitä hallussa. Varjosotia voi käydä myös muiden pelaajien valloittamia linnakkeita vastaan, mutta toisia pelaajia pelissä ei näe, vaan sota käydään heidän örkkijohtajiensa kanssa. Peli sisältää varjosotia varten tarkoitettuja mikromaksuja, joiden avulla pelaajat voivat käyttää eurojaan ostaakseen parempia örkkejä ja varusteita. Moninpelin olemattomuus on saanut paljon kritiikkiä, sillä mikromaksut eivät tunnu tarpeellisilta missään vaiheessa peliä ja saavat pelin huonoon valoon.
Assassin’s Creed goes to Mordor
Hahmonkehitystä pelissä hädin tuskin huomaa, kun lähes kaikki pelin taidot ovat avattavissa ensimmäisten tuntien aikana. Tämän jälkeen hahmon saadessa tasoja näihin taitoihin voi toki avata pieniä lisämausteita, kuten viimeistelyiskuun ketjutettavia lisäiskuja tai apukutsuun parempia avustajia. Jokaiseen taitoon voi kuitenkin valita vain yhden parannuksen, jolloin muiden parannuksien hankkiminen tuntuu turhalta. Lähes kaikki parannukset koskevatkin pelin lähitaistelua tai hiipimistä, joista kumpikaan ei ole kehuttavan omalaatuista tai mielenkiintoista.
Pelin lähitaistelu koostuu pitkälti yhden näppäimen painamisesta, kunnes jonkun vihollisen pään päälle ilmestyy vaihtoehtoisen näppäimen kuvake. Myös pelin hiiviskelyä on yritetty painottaa liikaa, siinä epäonnistuen. Pelin tehtävistä lähes puolessa ehdotetaan lähestymistavaksi varjoissa hiipimistä ja vastustajien yllättämistä, vaikka vihollisten tekoäly ei tue tätä ominaisuutta millään tavoin. Örkkien tyhmyydelläkään on vaikea perustella huonoa tekoälyä, sillä välillä tekoäly näkee seinien läpi, välillä se taas ei huomaa pelaajaa vaikka tämä seisoisi silmien edessä. Suuri osa pelin örkeistä käyttäytyy muutenkin hyvin älykkäästi ja inhimillisesti.
Kauneus on Sauronin silmässä
Peli on visuaalisesti todella kaunis, eikä eeppisyyttä puutu, mutta maisemien ja tarinallisten kliimaksien hohto ei jaksa kantaa pitkiä aikoja. Ja pitkiä aikoja Shadow of War todella vaatii. Keski-Maan faneille peli on kaivattu paketti, joka sisältää paljon tuttua ja jonkin verran myös uutta. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, ettei pelin tapahtumat ole Tolkienin maailmalle täysin uskollisia, vaan usein pelin käsikirjoittajien tekeleitä. Laadukkaasti toteutettu perusvarma peli, joka ei aiheuta suuria pettymyksiä, muttei myöskään tuo pelejen maailmaan mitään mullistavaa.