MotoGP 08 ammentaa lähtökohtansa ratamoottoripyöräilyn kuninkuusluokka Road Racing World Championship Grand Prixilta, joka sai alkunsa jo vuonna 1949. Ensimmäinen peli tästä kisasta julkaistiin PC:lle vuonna 1998 nimellä GP500 ja Microprosen kehittämä peli keskittyi simuloimaan kyseisen vuoden kisakautta. Myöhemmät pelit kantoivat jo mukanaan MotoGP:n nimeä ja lisenssiä hallitsi THQ. Oikeudet kuitenkin siirtyivät Resident Evil ja Mega Man sarjoistaan tunnetulle Capcomille, joka antoi kehitysvastuun italialaiselle Milestonelle. Yhtiön aiempiin tuotteisiin lukeutuu muun muassa MotoGP 07:n Playstation 2 versio. MotoGP 08 paljastuu yksitoikkoiseksi peliksi, jossa on hyvä ajotuntuma ja armoton tekoäly.
Vihreänä rattiin
Oikeaan moottoripyörään en ole automiehenä koskaan koskenut ja videopelienkin puolella kaksipyöräiset vauhtihirmut ovat olleet vakavasti paitsiossa pelihyllyssäni. Varsinaista ratapyöräilyä olen muutaman kerran seurannut televisiosta, joten kokemukseni MotoGP 08:n parissa heijastavat lajityyppiin uutena tutustuvan mielipidettä.
Ajamiseen keskittyvän pelin tärkeimmät osatekijät ovat tietenkin kontrollit ja yleinen ajotuntuma. Alkuun pääsee todella nopeasti: oikea liipaisin kaasuttaa, vasen jarruttaa ja vasemmalla tatilla ohjaillaan pyörää. Ajokki tottelee käskyjä mallikelpoisesti ja nappien paikkoja voi muokata täysin vapaasti mieleisekseen. Ajomallinnukseen on todella panostettu, koska tarjolla on peräti kolme eri mahdollisuutta: Arcade vastannee helppoa, Advanced vaatii jo selkeästi enemmän taitoa ja Simulation-tasolla ei armoa anneta. Vaihteiston käyttö voi olla joko automaattinen tai manuaalinen ja tarjolla on jopa erillinen Achievement, jos voittaa kisan käyttäen pelkästään manuaalivaihteita. Pyöräluokkia on kaikkiaan kolme: 125-kuutioiset, 250-kuutioiset ja se varsinainen kuninkuusluokka, MotoGP Class. Vauhtihirmujen tehojen kasvaessa myös nopeudet kasvavat, joka näkyy pelissä pyörän haasteellisempana ohjattavuutena. Valitettavasti se varsinainen vauhdin tunne (tai sen puute) on aivan sama riippumatta siitä, missä luokassa ajaa.
Radat ovat tuttuja oikeasta elämästä, mutta voittopallille ei päästä ihan tuosta vain. Kisassa pärjätäkseen radan on oltava tuttu, jotta osaa ajoissa ennakoida mutkat ja hiljentää vauhtiaan sen mukaan. Varsinkin ensimmäisen kierroksen aikana on helppo ajaa radalta ulos useita kertoja menettäen näin paljon tärkeitä sekunteja. Tämä tarkoittaa sitä, että samoja ratoja voi ja ennen kaikkea joutuu hinkkaamaan lukuisia kertoja ennen kuin ajaminen todella sujuu. Kisapaikkoja on yhteensä 17 kappaletta, joten omistautuneille kuskeille MotoGP 08 tarjoaa ainakin vähäksi aikaa mutkia opeteltavaksi.
Yksinkertainen ei ole kaunista
Grafiikka on kauttaaltaan hyvin vaatimatonta, mutta yleistä palikkamaisuutta ei juuri huomaa maisemien vilistäessä vauhdilla ohi. Jos kuitenkin pysähtyy hetkeksi paikoilleen niin sahalaidat ja yleinen yksityiskohtien puute paljastuvat nopeasti. Maisemat ovat täysin staattisia: mikään ei liiku ja jopa yleisö on vain radan reunalle lätkäisty kaksiulotteinen kuva. Ainoastaan moottoripyörä ja kuski ovat mallikelpoisesti työstettyjä. Graafinen laiskuus paistaa läpi myös niinä hetkinä, kun ajaja sujahtaa muitta mutkitta radan reunalla olevan mainostaulun läpi. Pelissä on neljä eri säätilaa, joista ainoastaan sateella ajaminen tuo jotain lisuketta kokonaisuuteen. Ruudulla vilistävät sadepisarat ja renkaiden alta lentävä vesi luovat illuusiota märistä olosuhteista, mutta varsinaiseen ajotuntumaan tai radan ulkonäköön sääolosuhteet eivät tunnu vaikuttavan. Kehitystiimi on selkeästi mennyt siitä missä aita on matalin, mutta vastapainoksi ruudunpäivitys on sujuvaa kaikissa tilanteissa ja lataustauot ovat lyhyitä.
Äänimaailmaa ei voi luonnehtia onnistuneeksi. Valikoissa jumputtava konemusiikki on siedettävää, mutta jostain syystä kappaleita ei tunnu olevan kuin yksi tai kaksi ja nimenomaan tämä jatkuva toisto raastaa hermoja jo muutaman tunnin jälkeen. Varsinaisten kisojen aikana ei sitten mitään musiikkia kuullakaan, mikä on todella kummallinen ratkaisu: tällainen jo muutenkin hieman yksitoikkoinen ratakisailu jos mikä olisi hyötynyt menevästä ajomusiikista ja eloisista kommentaattoreista. Ääniefektejä on suorastaan syntisen vähän, sillä suurimman osan ajasta pelaaja kuuntelee vain oman moottorinsa murinaa ja ulos ajaessaan renkaiden alla rutisevan hiekan sulosointuja. Rikas äänimaailma olisi voinut pelastaa paljon MotoGP 08:n tunnelmasta, mutta jostain syystä Milestone ei ole halunnut sille linjalle lähteä.
Valitse välttämättömät
Pelimuotoja on tarjolla juuri ne välttämättömimmät eikä kehitystiimi tunnu juuri omaa mielikuvitustaan käyttäneen, sillä valikot ovat kuin köyhän miehen EA:n urheilupelistä ikään. Career eli uramoodi alkaa oman pyörän valinnalla, tiimin valinnalla, kuskin nimeämisellä ja pelinumeron mietinnällä. Muokkausmahdollisuudet ovat erittäin rajalliset eivätkä edes kaikki numerot ole käytössä. Positiivista on kuitenkin mahdollisuus päivittää omaa ajokkia kisoissa etenemisen aikana, mutta tässäkään ei mahdollisuuksien määrä päätä huimaa. Career kestää yhteensä viisi kautta eikä ensimmäisellä kerralla ole juuri toivoa mestaruuden voittamisesta: ratojen oppiminen vie oman aikansa ja ennen kaikkea tekoäly tarjoaa jo helpoimmalla asetuksella enemmän kuin tarpeeksi vastusta. Jokainen kisa alkaa aika-ajoilla ja jos sen hyppää yli, niin löytää itsensä varsinaisen kisan alkaessa viimeisestä lähtöruudusta. Tarkoituksena on varmaankin ollut antaa pelaajalle mahdollisuus tutustua rataan huolellisesti ennen kisaa, koska aika-ajoa voi ajaa keskeytyksettä niin kauan, että on suoritukseensa tyytyväinen. Championship on muuten täysin samanlainen kuin Career, mutta siinä ajetaan jollakin tunnetulla kuskilla tunnetussa tallissa. Mielestäni nämä kaksi pelimuotoa olisi aivan hyvin voinut yhdistää eikä pelikokemus olisi siitä juuri kärsinyt.
Quick Race antaa nimensä mukaisesti mahdollisuuden pelata nopea kisa ja Time Attack on tietenkin aika-ajo. Positiivista on mahdollisuus ottaa mukaan haamuajaja, josta näkee hyvin radalla suorittamansa parhaan ajan reaaliajassa. Valitettavasti peli ei anna mahdollisuutta ladata Livestä parhaita aikoja ja kisata sitten näitä vastaan. Challenges-moodi poikkeaa muista vaikeustasonsa vuoksi: tarkoituksena on suorittaa nimensä mukaisesti erilaisia haasteita, kuten saada riittävän nopea kierrosaika tai ajaa kisa käyttäen vain ennalta määrättyä vihreää viivaa ajolinjanaan. Tässä pelimuodossa erotetaan jyvät akanoista, sillä yhtäkään haastetta ei voi kutsua helpoksi.
Vaikka pelimuodoista ei olekaan valittavana kuin ne välttämättömimmät, niin pelin käyttämä tallennusjärjestelmä on esimerkillinen. Auto save tallentaa jokaisen kisan ja haasteen jälkeen, mikä pitää pelaamisen koko ajan nousujohteisena.
Kaverin kanssa parempaa?
MotoGP 08 ei tarjoa lainkaan jaetun ruudun moninpeliä, mutta Liven kautta ajaminen onnistuu. Maksimissaan 12 pelaajaa mahtuu samaan kisaan ja peliin liittyminen sujuu vaivatta. Valitettavasti seuraa on usein vaikea löytää ja jo seitsemän osanottajan peliin päätymisen voi laskea saavutukseksi.
Ehkä hieman yllättäen aitoja ihmisiä vastaan kisaaminen ei tunnu yhtään sen kummemmalta kuin tekoälyäkään vastaan mitteleminen. Lukuun ottamatta kilpakumppanin tekemiä virheitä ei ajofiilis muutu lainkaan, vaikka samaan kisaan asettuisi kymmenen oikean ihmisen joukko. Omaa kehitystään voi seurata Leaderboardilta sekä tietenkin verrata siellä omia saavutuksiaan muihin.
Vain kovimmille faneille
MotoGP 08 menee aivan liian monessa paikassa aidan matalimmasta kohdasta kyetäkseen nousemaan laadussa muiden pitkäaikaisten urheilupelien rinnalle. Grafiikka on kehnoa ja äänimaailma köyhä eikä vaihtoehtojakaan tarjota niin paljon kuin pitäisi. Kuitenkin se tärkein eli kontrollit ja yleinen ajotuntuma ovat kohdallaan. Peliä voi suositella vain ratamoottoripyöräilyn kovimmille faneille.