Motocross ei pelin aiheena ole mikään uusi, mutta useimmat yrittäjät ovat olleet tasoltaan korkeintaan keskikertaisia. Fiilis olikin hieman skeptinen syöttäessäni pelilevyä ensimmäistä kertaa Xboxin sisuksiin.
MTX: Mototraxin on kehittänyt kalifornialainen Left Field Productions -tiimi, jonka meriittilistalta löytyvät aiemmin muunmuassa Excitebike 64 (N64) ja NBA Courtside (N64 & GC) -pelit. Projektin taustalta löytyy myös legendaarinen Neversoft, joka tunnetaan parhaiten Tony Hawk -skeittipelisarjastaan. Ei siis ihme että yhtäläisyyksiä esimerkiksi Tony Hawk’s Undergroundiin löytyy hyvin runsaasti.
Peliin on mallinnettu 25 erilaista rataa, Hawaiilta aina ESPN X-Gamesien areenalle asti. Pelaajan seurana motocross-radoilla pyörivät 13 alan ammattilaista, mukana ovat muunmuassa Travis Pastrana, Carey Hart, Tim Ferry ja Tommy ”Tomcat” Clowers.
Pyörä liikkeelle
Heti ensi minuutit pelin parissa osoittavat että tällä kertaa kyseessä ei todellakaan ole mikään hätäisesti kyhätty kaahailu vaan pelin tekemiseen on panostettu toden teolla. Pyörä tottelee käskijäänsä kuin unelma – oikea liipaisin jakaa kaasua, joka itseasiassa riittää hyvinkin pitkälle. Kytkintä säädellään vasemmalla liipaisimella ja jarrun virkaa hoitaa X-painike. Y- ja B-painikkeet on varattu erilaisille tempuille, joita on mahdollista suorittaa ilmalentojen aikana. Pitämällä A-painiketta pohjassa saadaan hyppyihin lisää ilmaa hyödyntämällä pyörän jousitusta.
Erilaisia temppuja on tarjolla yksinkertaisesta can-canista sorminäppäryyttä vaativaan 360 asteen pyörähdykseen – kaikenkaikkiaan 115 erilaista, tosin suurin osa niistä on avattava erikseen uramoodin kautta. Pääosin temput tehdään ilmassa, mutta flipit (voltit) on näppäiltävä ennen ilmalennon alkamista. Temppuja voi myös ketjuttaa comboiksi, jolloin pistemäärä on luonnollisesti suurempi.
Yksinpeli
Yksinpelin kulmakivenä toimii uramoodi, MTX Career. Uramoodi jakaantuu neljään osaan (Events) – Freeride, Freestyle, Motocross ja Supercross.
Freeride-osiossa pelaajan ura alkaa nollapisteestä, Travis Pastranan takapihalta. Tehtävänä on kerätä MTXP-pisteitä hyvin THUGmaisessa ympäristössä ajellen ympäri laajaa aluetta ja suoriutumalla erilaisista haasteista. Haasteita ovat muunmuassa tiettyjen temppujen suorittaminen tai kilpa-ajo yhtä tai useampaa vastustajaa vastaan. Haasteiden suorittamisesta ja temppuilusta palkitaan MTXP-pisteillä, joiden saavuttaessa tietyn rajan sähköpostiin tupsahtaa kutsu stadioneilla ajettaviin Freestyle-kilpailuihin.
Ulkona kaasuteltavissa Motocross- ja areenoille sijoittuvissa Supercross -kisoissa puolestaan otetaan mittaa tietokoneen ohjastamista crossaajista.
Pelaaja aloittaa kisaamisen 125 kuutioisella pyörällä, mutta kisamenestyksen myötä alle tarjotaan myös tehokkaampia menopelejä. Samoin sponsorit lähettävät tarjouksia pelaajan sähköpostiin, ja hyväksytyn tarjouksen myötä pelaaja voi kustomoida hahmoaan tai pyöräänsä sponsorin tarjoamilla varusteilla.
Uramoodin lisäksi yksinpelistä löytyy Exhibition-moodi, jossa pelaaja voi harjoitella yksittäisiä kisoja tai ajella vapaasti pelistä löytyvissä ympäristöissä.
Dirt Wurx USA -rataeditorin avulla pelaaja voi rakennella helposti omia supercross-ratojaan. Editori on äärimmäisen helppokäyttöinen, ja sen avulla loihtii toimivan radan muutamissa minuuteissa. Itse tehdyillä radoilla ei kuitenkaan voi kisata Xbox Live -palvelussa, mikä vähentää työvälineen käyttömahdollisuuksia merkittävästi.
Custom Rider -toiminnolla pelaaja voi muokata pelihahmonsa ulkomuotoa ja vaatetusta. Samaa hahmoa voi käyttää sekä uramoodissa että Xbox Live -moninpeleissä. Valitettavasti sponsoreiden kirjo on aloittelevilla pelaajilla erittäin vähäinen, joten alussa onkin tyytyminen geneerisiin, merkittömiin vaatekappaleisiin. Hahmon paitaa voi myös koristaa omalla nimellä tai nimimerkillä sekä numerolla.
Yksinpeli kärsii hiukan eri osioiden välisestä vaikeustasoeroista – Freestyle ja Freeride sujahtavat läpi ongelmitta, sen sijaan etenkin Supercrossin kanssa saa vääntää tosissaan, eikä turhautumista voi välttää.
Peli kirjautuu automaattisesti Xbox Liveen, mikäli palvelu on käytössä, jolloin muut pelaajat näkevät statuksesi vaikka pelaisitkin yksinpeliä – ominaisuus, jonka toivoisi olevan pakollinen jokaisessa pelissä. Toteutus on kuitenkin jäänyt puolitiehen, sillä vaikka pelikutsu tulisikin näkyviin, sen lähettäjän tarkistaminen vaatii uramoodista poistumista ja siirtymistä moninpeliosioon.
Moninpeli Livessä
MTX:Mototrax mahdollistaa 8 pelaajan yhtäaikaisen osallistumisen motocross-karkeloihin. Moninpeli-osiosta löytyvät myös pelin pahimmat puutteet, mutta niistä lisää myöhemmin.
Moninpelimuotoja on tarjolla ainoastaan kolme kappaletta – perinteinen kisailu (Race), Freestyle Battle ja King of the Hill. Freestyle Battlessa pelaajan pitää poimia kultainen kypärä ja suorittaa pisteiden arvoisia temppuja pitäessään kypärää hallussaan. Ensimmäisenä määritellyn pisterajan saavuttanut pelaaja voittaa. King of the Hill -pelimuodossa puolestaan yritetään pitää samaa kultaista kypärää mahdollisimman pitkään.
Freestyle-areenalle olisi helposti pystynyt kuvittelemaan useita toimivia pelimuotoja (vrt. vaikkapa Amped 2:n King of the Hill) nykyiset kun eivät jaksa kiinnostaa kovinkaan montaa kertaa. Myös temppujen pistetasapaino on hiukan hakusessa (sama ongelma koskee myös yksinpeliä), volttitempuista saa suhteettoman paljon pisteitä, mikä tekee suurimman osan muista tempuista tarpeettomiksi.
Seuraava kitinän aihe on aivan järkyttävä törmäysmallinnus, yhteentörmäyksen sattuessa pelaajat kimpoilevat pahimmillaan kuin kumiukot, useimmiten vielä täysin epäloogiseen suuntaan. Onneksi törmäykset voi kytkeä pois päältä, mikä tuntuu tässä tapauksessa olevan ainoa oikea ratkaisu.
Järjettömiä ratkaisuja on tehty myös pelin säätöjen osalta, edes asetuksia puhumattakaan radan vaihdosta ei voi suorittaa aloittamatta peliä uudestaan. Johtuneeko pelin multiplatform-taustasta vai huonosta (monin)pelitestauksesta, sitä en osaa sanoa, joka tapauksessa tuollaisiin tilanteisiin ei toivoisi nykypäivänä törmäävänsä.
Moninpelistä löytyy myös paljon hyvää, esimerkiksi verkkoviiveestä peli ei ainakaan testeissämme tuntunut kärsivän, jopa jenkkiservereillä pelaaminen sujui ongelmitta. Sen sijaan lähdöissä tuntui olevan pientä viivettä joidenkin osallistujien kohdalla, mikä on sinänsä hyvin epämiellyttävä piirre.
Peliin liityttäessä ei ole varsinaista Lobby-tilaa, vaan pelaajat voivat vapaasti ajella ympäri valittua rataa kunnes isäntä käynnistää kisan. Erinomainen oivallus, joka sopisi useampiinkin peleihin.
Grafiikka
Peli pyörii äärimmäisen sujuvasti, eikä minkäänlaista nykimistä esiinny vaikka ruudulla porhaltaisi samaan aikaan 8 kuljettajaa. Vauhdin tuntu on mainio ja isot hypyt myös tuntuvat isoilta. Hahmot ja pyörät on animoitu pääpiirteittäin aivan riittävällä tasolla, joskin etenkin kaatumis- ja törmäysanimaatioissa olisi ollut hiukan parantamisen varaa. Temput itsessään on tehty näyttävästi ja hienoimpia flippejä fiilistellään hidastuksen voimalla.
Taustat puolestaan ovat varsin vaatimattomia, mutta totuuden nimissä niitä ei ehdi juurikaan hyppyreiden seasta tiirailemaan.
Graafisella puolella eniten jäi vaivaamaan puutteellinen illuusio lajista, jossa rapa roiskuu ja ajajat pestään painepesurilla kisan jälkeen. Nykyisellään meininki on varsin siistiä – toki renkaista lentää vähän ”ruskeaa savua” ja kaverin selkäpuoli muuttaa hiukan väriään, mutta siihen se jääkin. Kunnolla partikkeleita ilmaan ja kuralammikoita kehiin, sanon minä!
Äänet ja musiikki
Pelin äänet koostuvat lähinnä moottoreiden murinasta, renkaiden aiheuttamista äänistä ja stadioneilla olevan yleisömassan kohahduksista. Sinänsä kaikki osa-alueet ovat hyvin toteutettuja, eri valmistajien pyörät myös kuullostavat erilaisilta. Kuinka hyvin ne vastaavat todellisuutta en pysty sanomaan, sen verran vähän olen alaan perehtynyt. Moottoriäänet kuullostavat huomattavasti miehekkäämmiltä, mikäli käytössä on Dolby Digital -laitteisto, muuta hyötyä en ylimääräisistä kaiuttimista juuri havainnut.
Musiikkipuoli sisältää aggressiivista ja tiukkaa nu-metal/skatepunk-vääntöä muunmuassa Slipknotin, Ill Ninon, Dopen ja Pennywisen tahdittamana. Uudempien kipaleiden lisäksi itseäni lämmitti erityisesti Faith No Moren vanha ”Digging the Grave” -kappale. Pelin genren huomioon ottaen musiikkimateriaali toimii mielestäni erinomaisesti isoja ilmoja siivittämässä. Mikäli raskaanpuoleinen ääniraita ei miellytä, pelistä löytyy myös optio omien kappaleiden käyttöön.
Yhteenveto
MTX:Mototrax on erinomainen peli. Ainakin mikäli pystyy hyväksymään pelin pienet puutteet ja etsii nimenomaan Tony Hawk -henkistä, kattavan yksinpelikampanjan ja toimivan moninpelin sisältävää motocross-vääntöä.
Yksinpeli tarjoaa paljon pelattavaa ja riittävästi haasteita myös kovimmille pelimiehille. Moninpeli on puutteistaan huolimatta hyvin toteutettu ja etenkin race-pelimuoto jaksaa viihdyttää pidempäänkin.
Pelkästään moninpelaamista suunnittelevien kannattaa huomioida, että yksinpelin pelaaminen on miltei välttämätöntä – se on ainoa tapa saada alleen tehokkaampia pyöriä ja uusia ratoja valittavaksi.
Kokonaisuudessaan Left Field Productionsin debyytti Xboxilla on mallikasta työtä ja toivottavasti saamme nauttia kehitystiimin kädenjäljestä myös jatkossa.