Tämän arvostelun voi aloittaa lähes samoilla sanoilla kuin viimevuotisen, eli NBA 2K12 oli sen verran kova pläjäys, ei ainoastaan koripallon saralla vaan urheilupelien yleensä, että voiko siitä enää parantaa? Tämänvuotiseen versioon palkattiin tuottajaksi räppäri Jay Z, ja tämän kädenjälki näkyy pelin ulkoasussa – lähinnä valikoissa – ja pelien aikana ottelugrafiikoissa sekä tietysti pelin soundtrackissa ja siinä, että onnistui houkuttelemaan kaverinsa ”Sir” Charles Barkleyn mukaan sen oikean Dream Teamin riveissä. Dream Teamin mukana peliin tuli tämän vuoden USA:n olympiajoukkue. Vaikka näiden kahden paremmuuden ratkominen onkin hauskaa, ei valitettavasti minkäänlaista erityistä pelimuotoa Dream Teamin saati muidenkaan Historic Teamien ympärille ole tällä kertaa saatu rakennettua. Ennestään tuttujen Season, Playoffs, Association ja Association Onlinen lisäksi on tullut My Team, jossa EA:n pelien tapaan saa sattumanvaraisia pelaajia ja joitakin lisäominaisuuksia, joiden varaan voi rakentaa joukkueen.
He Got Game
Näkyvimmät muutokset ovat tapahtuneet itse kentällä. Vanhoista EA:n Live-peleistä on otettu käyttöön tuttu Skill Stick (oikea tatti), jolla voi tehdä harhautuksia. Heittäminen tapahtuu pitämällä pohjassa vasenta liipaisinta oikean tatin kanssa. Harmittavasti pelistä ei edelleenkään löydy kunnon tutoriaalia, vaikka kaikki liikkeet onkin listattu Controls-valikossa. Kun astuu kentälle, huomaa että peli tuntuu yhä realistisemmalta ja tekoäly on ottanut harppauksia eteenpäin sekä hyökkäyksessa että puolustuksessa. Transitionista ei enää nakutellakaan kolmosia niin helposti, vaan jopa Pro-tasolla vastustaja pysyy sen verran iholla, että pystyy häiritsemään heittoa tarpeeksi. Syöttöjä voi nykyään antaa lattian kautta pomppusyöttöinä pitämällä pohjassa vasenta liipaisinta syöttönapin kanssa. Tämä on ehkä onnistunein uudistus, sillä syötöt menevät paljon paremmin oikeisiin kohteisiin, kun taas kasuaalit yhden käden syötöt ilmassa menevät herkästi katsomoon.
White Men Can’t Jump
Pelisarjan suurin vetonaula My Player -moodi on muuttunut My Career -moodiksi. Aluksi mennään tutun kaavan mukaan eli luodaan hahmo, valitaan pelipaikka ja –tyyli, minkä jälkeen vuorossa on Rookie Showcase. Kolmen joukkueen kanssa haastattelu ja varaustilaisuus. Ennen ensimmäistä peliä voi suorittaa kolme harjoitusta, mutta poiketen aiemmasta niistä ei saa skill pointseja (paitsi offlinessa) vaan VC (=Visual Concepts) cashia, jolla voi ostaa muun muassa parannuksia attribuutteihin ja uusia Signature Skillsejä, jotka antavat pieniä boosteja tiettyihin ominaisuuksiin. Esimerkiksi halvimpiin lukeutuvan Gatorade Prime Packin ansiosta pelaaja ei väsy ensimmäisellä neljänneksellä. VC-rahaa voi tienata myös muissa pelimoodeissa lukuun ottamatta Creating a Legendia pelaamalla täysiä otteluita. Muuten sen kerääminen vie enemmän aikaa kuin skillpointsien aiemmissa peleissä. Jos pelaajasi ei ole tyytyväinen valmentajaan tai joku joukkuetoveri syö tämän peliaikaa, niin GM:n puheille voi mennä ja tarvittaessa jopa pyytää treidiä. Uutena on myös sosiaalinen media, eli jokaisen pelin jälkeen pelaajan Twitteriin tulee muutamia kommentteja sekä faneilta, medialta, NBA-legendoilta että julkkiksilta.
Pelistä löytyy Celebrity Team, jossa on mukana myös Justin Bieber, valitettavasti. Kun annoin yhdessä pelissä pelinrakentajallani 20 syöttöä, niin Magic Johnson alkoi seuraamaan, ja kun heitin viisi kolmosta yhdessä pelissä, niin Steve Kerr (NBA-legenda muka, mistä lähtien?) alkoi fanittamaan. Hahmon ulkonäköä pystyy muokkaamaan moodin ulkopuolella etusivun My Player -valikosta, jossa pelaajalle voi ostaa varusteita, asusteita ja Kauppapaikan kautta bling blingiä. Kolme pakettia, Gold, Platinum ja Blue Diamond, antavat eri kokoiset boostit (+3 – +10) kaikkiin pelaajan attribuutteihin My Careerissa. Olisin toivonut My Careeriin mahdollisuutta omien slider-asetusten käyttöönottoon, mutta siitä huolimatta pelimuoto on niin koukuttava, että muut urheilupelit jäävät edelleen kauaksi tämän tasosta.
Space Jam
Nettipelissä on hieman enemmän vaihtoehtoja kuin viime vuonna. Nyt voi pelata 3 vs. 3 -katukorispelejä My Player -hahmonsa kanssa, Quick Matchia koko joukkuetta halliten yhtä ihmistä vastaan, Quick Match Team Upia yhtä pelipaikkaa pelaten muiden ihmisten kanssa sekä pelejä kaverien kanssa. Myös My Teaminsä voi viedä Liveen. Mitään lagia ei yllättäen esiintynyt lyhyessä testirupeamassa, sen sijaan suurempi ongelma oli tiimikaverien tuppisuut ja yksityisyritteliäisyys.
Coach Carter
Kinect-tuki on toteutettu viisaasti, ilman turhia heilumisyrityksiä. Äänikomennoilla voi pelin aikana suorittaa vaihtoja, kutsua aikalisiä, valita hyökkäys- ja puolustuskuvioita ja My Career- moodissa pyytää joukkuetovereita syöttämään, tekemään screeniä tai heittämään itse. Vaikka Kinect ei varsinaisesti Suomessa tue äänikomentoja, niin pelissä englanninkieliset komennot tunnistettiin enimmäkseen hyvin. Liiallinen kiroilu kuulemma saattaa tuottaa teknillisen virheen, mutta itse en lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan muuta kuin seinänaapurien ihmetyksen.
Like Mike
Pelin ulkoasu ei ole kauheasti muuttunut: jotkin pelaajat näyttävät edelleen suhteellisen oikeilta ja jotkut eivät – muun muassa valkoiset pelaajat ja hiukset eivät vieläkään luonnistu kunnolla Visual Conceptsilta. Sen sijaan pelaajien yksilölliset erot tulevat esille parantuneiden animaatioiden kera sekä heittotyylit ja pallon kuljetukset ovat mallinnettu uskollisesti. Jay Z:n kädenjälki valikoiden suunnittelussa ei ole ihan täysin onnistunut. Viime vuoden version mielestäni selkeä etusivu on tänä vuonna todella suppea eikä näkyvillä ei ole muita kuin My Player, Quick Game ja viimeksi tallentamasi pelimuoto. Navigointi tapahtuu edelleen oikean tikun kautta, ja se kaipaisi hiukan suoraviivaistamista, sillä jotkin asiat vaativat hiukan liikaa navigoimista.
Äänimaailmassakaan ei ole valittamista ja selostuskolmikko on edelleen parasta, mitä urheilupeleistä löytyy. Small talkia ja keskinäistä kuittailua tulee aina välillä tilastojen ja pelitapahtumien lomassa. Jay Z:n valinnat soundtrackin puolelta ovat enemmän tai vähemmän onnistuneita, riippuen paljolti omasta musiikkimausta. Jotkin rap/hip hop -biisit ovat lähes puoliksi sensuroituja. U2 ja Coldplay puolestaan edustavat enemmän mainstream rockia/poppia.
Viime vuoden version jälkeen pelkona oli jälleen, että voiko peliä enää parantaa. Onneksi pelilliset uudistukset ja pikkuviilaukset sekä edelleen yhtä koukuttava My Career ja nettipelin parempi toimivuus nostavat arvosanan jälleen selkeästi plussan päälle. Pieniä bugeja silti vielä löytyy: muun muassa My Careerissa hyökkäyskuviot kentällä näyttävä Playvision resetoituu aina pelin aloittaessa. 2K Sports on tosin lupaillut edellisten vuosien versioiden tapaan korjaustiedostoa jossain välissä korjaamaan bugeja. Myöskään muiden pelaajien tekemiä slider-asetuksia ei voi jostain syystä ladata tänä vuonna. Nämä puutteet eivät kuitenkaan missään määrin pudota peli-intoa, vaan halu ottaa vielä yksi matsi ja saada hahmoaan parannettua vielä hiukan pysyy korkealla.