2K Sports on hallinnut urheilupelimarkkinoita jo vuodesta 2010, jolloin NBA 2K11 tuli markkinoille kaikkien aikojen koripalloilijan, Michael Jordanin, vetovoiman avulla. Vuosittaiset päivitykset ovat vuorollaan viilanneet pelattavuutta ja vaihtaneet vetonauloja legendoista Dream Teamiin. Uuden konsolisukupolven astuessa kentälle tänä syksynä tuntuu, että tällä sukupolvella on kehityskatto tämän pelisarjan osalta saavutettu.
Kuninkaan paluu/jatko
Tämän vuoden version vetonauloja ovat Lebron James ja Lebron: Path To Greatness -moodi. Pelaaja voi valita jatkaako dynastian tavoittelua siirtymällä kevään 2014 ratkaisevaan Heat vs. Rockets -finaaliin vai jatkaako kesken tulevan kauden tammikuusta pelikohtaisilla tavoitteilla. Moodi on kyllä lyhyydessään ja suppeudessaan aika pettymys verrattuna 2K11 ja 2K12 -versioden vastaaviin.
Lisäksi peliin on lisätyy 14 Euroliigajoukkuetta, jotka eivät kyllä tuo juuri minkäänlaista lisää, koska niiden ympärille ei ole luotu mitään pelimuotoa. Vanhat tutut Season-, Playoffs– ja Association-moodit löytyvät edelleen muuttumattomina.
Dee-aita
Itse kentän puolella ollaan lähellä realistisinta esitystä koripallosta. Puolustuspeliin on panostettu ja korin tekeminen, pelaapa sitten yhtä pelipaikkaa tai joukkueella, todellakin vaatii hyökkäyskuvioiden toteutusta. Vaikka korin eteen joutuu tekemään enemmän töitä, pelaaminen tuntuu paremmalta kuin kertaakaan pelisarjassa. Ainoana miinuksena on pieni kontrollimuutos. Aiemmin donkatessa (RT + X tai oikea tikku) oikeaa tikkua työntämällä johonkin suuntaan sai haluamansa donkin, sijainnin ja ohjattavan pelaajan kyvyt huomioonottaen. Nyt donkkiin tarvitaan vain oikean tikun työntäminen korin suuntaan, ja suoritettu donkki riippuu täysin sijainnista ja sattumasta. Ensimmäisissä peleissä tulikin tehtyä monta turhaa ”näyttävää syöttöä” sivulle tai taakse. Training Camp –moodissa voi nyt vihdoinkin valita vapaasti mitä liikkeitä harjoittelee, ja harjoittelu kannattaakin, jotta uudet kontrollit saa sisäistettyä.
Kuninkaan uudet vaatteet
Audiovisuaalisella puolella ei juuri uudistuksia ole. Graafisesti peli on lähes identtinen viime vuoden versioon, vain pelaajien ulkonäköä on hiukan päivitetty – esimerkiksi Steve Nash ei enää näytä rekkalesbolta. Myös käyttöliittymä on päivitetty hiukan silmää miellyttävämmäksi. Äänipuolella selostus on edelleen rautaa, vaikka sen osalta suurin päivitys on tulokkaiden taustatietojen sekä joukkueiden että tiettyjen pelaajien viime kauden otteiden kommenteissa. Kansikuvapoika Lebron on antanut kädenjälkensä pelin soundtrackin valinnassa, mistä täytyy antaa peukkua ylöspäin. Soundtrack on laajempi, monipuolisempi ja paljon peliin sopivampi kuin viimevuotinen Jay Z:n tuotos. Tietysti jos Daft Punkin ”Get Lucky” ja Robin Thicken ”Blurred Lines” on kesän aikana tullut kuultua liian monta kertaa, mielipide voi olla eriävä.
My Career –moodi on ollut sarjan parhaita puolia, eikä siihenkään ole juuri koskettu. ”Kotisivu” on ehkä hieman informatiivisempi ja Virtual Currencya voi ansaita lisää suorittamalla tulevien vastustajien Twitterissä antamia haasteita – esimerkiksi 30 pistettä pelissä. Samalla kaavalla edetään kuin ennenkin, eli ennen draftia näyttöpeli, haastattelut kolmen joukkueen kanssa, varaustilaisuus, ja sitten voikin alkaa metsästää paikkaa avauskokoonpanossa.
Nettipelissä on myös lähes samat pelimuodot kuin viime vuonna. Toimivuus oli hyvällä tasolla, sillä ainakaan toisen suomalaisen kanssa pelatessa ei lagia havainnut.
Mikäli pitää realistisesta koripallosta, on suuri sarjan tai lajin fani, ja jos viime vuoden versio jäi väliin, niin peliä voi vielä varauksetta suositella. Jos hyllystä löytyy 2K13, voi olla parempi odotella seuraavan sukupolven versiota.