Koripalloilu on lajina hieman jäänyt jääkiekon ja jalkapallon varjoon ja tämä sama seikka pätee myös videopelien maailmassa. Pelien kehittäjät panostavat vuosi vuodelta enemmän näihin kahteen suositumpaan lajiin ja koripalloilun ystäville tarjotaan lähinnä vuosipäivityksiä edellisistä. Muutama uudistus siellä täällä sekä eri vuosiluku päälle ja ei muuta kuin kultaan. Sama teema näyttää toteutuvan tänäkin vuonna.
Korispelien kruunu on viime vuosina majaillut 2K -sarjalla ja EA:n Live-sarja on jäänyt nuolemaan näppejään. Kuinka käy tämän vuoden kisailussa?
Let the Donk begin
Pelimekaniikaltaan 2K -sarjan koripalloilut ovat olleet aina vahvoja, simulaation ja hienoisen arcaden sekoitus tuottaa erittäin toimivan kokonaisuuden. Tämän vuotinen painos ei tuota pettymystä, sillä pelituntuma on erittäin hyvä. Siinä missä EA:n Live-sarjan heikkous löytyy pelimekaniikasta ja varsinkin tekoälyn toiminnasta, on se tässä edelleen laadukasta. Tuttu tuntuma löytyy heti alussa ja sarjan vanhat ystävät ovat heti kuin kotonaan. EA:n leivistä siirtyneet pelurit joutuvat hieman totuttelemaan erilaisiin näppäimiin, mutta niihin tottuu nopeasti.
Muutaman kerran kuitenkin pari liikettä on mennyt vähän sivu suun, esimerkiksi donkeista tulee helposti jotain käsittämätöntä räpellystä ja pallon löytää kaikkialta muualta paitsi korista. Nämä oudot tapahtumat tuppasivat toistumaan hieman liian useasti arvostelua tehtäessä. Suurimmalta osalta peli tuotti kuitenkin erittäin pelattavaa materiaalia ja tuntuma on edellisvuosien tapaan kohdillaan.
”What the heck was that?!”
Pelaajien eleet ja liikkeet ovat kautta linjan hyvin realistisia ja toimivia. Muutama poikkeus kuitenkin seasta löytyy, kuten omituiset heittäytymiset pallon perään tämän pomppiessa katsomoon. Nämä eivät juuri häiritse, mutta ihmetyttävät kyllä. Eivät oikeassa korispelissäkään pelaajat lähde päätä pahkaa jo menetetyn pallon perään heittäytymään. Pelaajat myös näyttävät suurimmalta osaltaan esikuviltaan, mutta osa pelaajista on kyllä luvattoman suttuisia pahviukkoja. Tämän heikon puolen näkee varsin hyvin hidastuksissa ja muutamissa animaatioissa. Osa pelaajista, kuten kansikuvassa komeileva herra, on kyllä hyvin toteutettu ja piirretty, mutta valitettavasti tämä taso ei jatku kaikkien pelaajien kohdalla.
Yleisilme pelissä on kuitenkin hieno. Katsojat, kentät ja suurin osa animaatioista on hyvin toteutettu. Muutaman suttuisen pelaajan graafiset piirteet jättää hieman keskeneräisen maun, mutta onneksi näitä ei kovin paljoa pelissä esiinny ja ne vähätkin näkyvät lähinnä välivideoissa ja hidastuksissa. Ennen pelin alkua ruutuun lävähtää muutama aitoa kuvaa sisältävä hehkutusvideo. Nämä ovat kiva lisä, mutta ovat auttamatta liian huonolaatuisia pelin muuhun tasoon verrattuna.
NBA 2K9 on varustettu mukavalla ja menevällä soundtrackilla. Musiikit sopivat peliin hyvin ja ovat leppoisaa kuunneltavaa. Kuitenkaan nämä eivät tarjoa mitään ykköshittejä ja eivät soi aivan yhtä hyvin kuin kilpailevan sarjan ääniraidat. Soundtrack sisältää menevää musiikkia, mutta ei juurikaan mitään sen enempää. Kommentaattorit ovat näissä peleissä olleet surkeaa luokkaa ja melkein automaattiseksi toimenpiteeksi on muodostunut kommentaattorien äänien laittaminen pois päältä. Poikkeusta ei tuo 2K9:kään, kommentaattorit tekevät kyllä sen mitä heidän pitääkin, mutta muutamat hehkutuslauseet alkavat äkkiä toistamaan itseään ja muistakaan hienoista neuvoista ei ole juuri apua pelaajalle.
Where are your friends, buddy
Katsaus verkkomoninpeliin tuotti alkuun pienen shokin, sillä muutama ensimmäinen peli lagasi itsensä täysin kuutamolle ja peleistä ei tullut mitään. Yksi frame per sekunti alkoi olla jo liikaa. Onneksi mukaan löytyi muutama siedettäväkin peli ja toista kädellistä vastaan onkin aina hauska pelata. Tiukkoja matseja löytyi monta ja pelin ranking-systeemin ansiosta samantasoisia vastustajia ei ollut vaikea löytää. Harmillisesti osaa peleistä vaivasti jo mainittu verkkoviive ja näitä pelejä ei kyllä pystynyt pelaamaan ollenkaan. Kaverin kanssa samalta konsolilta pelattaessa ei tarvinnut huolehtia verkkoviiveistä, joten nämä pelit toimivatkin todella hyvin.
You call that a donk?
2K9 tarjoaa uutuutena muun muassa päivittyvät pelaajien tiedot eli vaihtopelaajia etsiskeltäessä on pelaajilla oikeaan elämään heijastuvat statistiikat. Automaattisesti päivittyvät tiedot vievät hieman aikaa pelaamiselta, mutta varsinkin tilastonikkareille tämä on erittäin mieluisa päivitys. Enää ei tarvitse itse seurailla oikeita tilastoja ja muunnella sen mukaan pelin tilastoja. Uudistuksen myötä tulee lisää intoa pelaamiseen, kun pelit ja pelaajat muuttuvat tiuhaan tahtiin ja uusia tähtiä löytyy jatkuvasti vapailta markkinoilta.
Pelin tekoälyä on myös kehitetty niin, että se omaksuu pelaajan pelityylin ja näin ollen pysyy pelaajan kuin pelaajan mukana. Tekoäly on oivasti toteutettu, vaikka eivätpä nuo ikinä tietenkään täysin ihmispelaajia ja kommunikaatiota voita. Tietokonepelurit omaksuvat hyvin esimerkiksi vakaan puolustuksen ja nopeiden katkojen väliltä löytyvän balanssin, jota arvostelun aikana tuli paljon käytettyä. Jo ennestään 2K-sarjan tekoäly on ollut mainiota, mutta nyt sitä on hiottu vielä paremmaksi. Joukkuetovereiden toimiessa jaksaa peliä pelata myös tietokonepelaajien kera.
Game Over
NBA 2K9 tuo kyllä uusiakin toimintoja peliin ja parantaa edellisvuosista, mutta silti uudistukset eivät aivan riitä. Tekoälyä on hiottu entisestään ja se toimiikin hyvin. Myös pelaajien tiedot päivittävä uudistus on toivottu ja mukava lisä, mutta tavalliselle korispelien ystävälle tämän vuoden päivitykset eivät juuri anna mitään uutta. Peliä jaksaa kyllä pelata, kiitos hyvän pelimoottorin ja tekoälyn, mutta sille ei mahda mitään, että tämän vuoden tarjonnasta tulee auttamatta mieleen kierrätys. Viime vuosien painoksista ei olla tarpeeksi päästy eteenpäin, jotta peliä voisi todella suositella edellisten omistajille. Jos hyllystä ei edellisvuosien painoksia löydy voi NBA 2K9:ää suositella: hyvä pelimoottori sekä tekoäly takaavat hyvää viihdettä koripalloilun merkeissä.