Electronic Artsin Need for Speed -sarjan uusin osa on julkaistu nyt myös uudelle konsolille. Most Wanted pyrkii pieniin pelillisiin uudistuksiin ja graafinen ilmekin on kokenut suurehkon remontin. Virallisesti lisensoidut autot sekä arcade-henkinen tiukka kilpaileminen vaikuttavat lähtökohtien olevan kunnossa.
Tempo kova, käännös tiukka
Pelin ideana on kilpailla katukisoissa täyttä vauhtia ja voittaa kunniaa.
Perusidea on kunnossa. Se ei ole mikään kovin omaperäinen, mutta toimii.
Kilpailuja on hieman erilaisia ja peliä johdatetaan kevyen tarinan avustuksella, tällöin peliin saadaan mukavasti syvyyttä ja videonpätkät ovat kyllä hienoa katsottavaa. Itse ajaminen on mukavaa ja helppoa. Peli on sarjalle varsin uskollinen ja mitään kovin realistista autoilua on turha odottaa. Tuntuma sekä autojen hallittavuus on hoidettu sangen hienosti. Eri autoissa on hieman eroja toisten ollessa aavistuksen painavamman tuntuisia ja toisten kevyempiä. Pelissä tärkeää osaa näyttelee myös autojen tuning eli virittäminen.
Ura alkaa hieman hitaammilla autoilla ja tästä edetään hiljalleen kohti kovempia kisoja sekä nopeampia autoja. Autot on tehty hienosti ja ne näyttävät paikoin todella hyviltä. Joskus tulee oikeasti sellainen fiilis, että kyllä tässä pelataan ihan todellista seuraavan sukupolven peliä. Maisematkin ovat ihan nättejä, ne eivät kuitenkaan jää pelaajan mieleen Project Gotham Racing 3:n tavoin. Radat on tehty varsin taitavasti ja ympäristöt näyttävät mukavan pehmeiltä, mutta samalla tarkoilta. Koko systeemi kuorrutetaan vielä upeilla graafisilla efekteillä. Esimerkiksi kova vauhti tuntuu todella hyvältä. Auton näkee kiitävän tuhatta ja sataa, ja tästä pelaaja saa adrenaliinia. Myös erilaiset sivuliu’ut ja suditukset ovat hienon näköisiä ja tuntuisia. Kaupungin kaduilla kaahailu on mukavaa, mutta ympäristöjen monipuolisuutta olisi voinut olla vielä enemmänkin.
Äänet ovat ajopelistandadrin mukaiset. Kolaukset ja pamaukset kuulostavat hienoilta, varsinkin mikäli äänentoisto on hyvällä mallilla. Musiikkipuoli sopii mielestäni hyvin pelin ideaan, kaahata lujaa ja paeta poliiseja. Äänimaailma ei ole kuitenkaan mikään varsin omaperäinen, toisaalta voiko ajopeliltä edes vaatia erityisiä ääniä?
Kiitettävää, ei loistavaa
Uusina pelimuotoina on esimerkiksi poliisiautoilta karkuun ajaminen. Tämä on tuttua pelisarjan alkupuoliskolta ja on todella hyvä lisä. Pelimuoto on tehty taitavasti ja idealla. Karkuun ajettaessa vaaditaan kuljettajalta hieman aivojakin ja kaasun pitäminen pohjassa ei ole viisain keino päästä karkuun. Puikkelehtiminen ja nopeat ajolinjojen muutokset ovat kaiken perusta. Kyseinen pelimuoto on samalla äärimmäisen haastava ja mukava. Se on toisaalta myös hyvin ärsyttävä ja suututtaa pelaajaa. Juuri tämä on mielestäni positiivista, hyvin tehty peli saa herättää voimakkaitakin tunteita pelaajassa.
Pelata voi myös kaverin kanssa yhdellä koneella. Livessä moninpeli toimii maksimissaan neljän pelaajan voimin. Testauksen aikana nettipeli vaikutti toimivalta. Peli ei pätkinyt ja kilpailu oli ehkä aavistuksen tiukempaa, kuin hyvin tehdyillä koneen omilla vastuksilla. Nettipelaaminen antaa tällaiselle arcade-tyypin ajopelille lisää mahdollisuuksia ja se sietää myös tasoeroja paremmin, toisin kuin simulaatiopelit yleisesti.
Paketti kasaan ja pussiin
Peli tarjoaa paljon pelattavaa. Läpipeluuseen voi laskea menevän helposti yli 15 tuntia. Tämän lisäksi moninpeli ja pelkkä menopelin virittäminen luovat sisältöä lisää. Peli ei pahemmin missään vaiheessa kyllästytä, sillä autojen virittely ja mustalla listalla nouseminen koukuttavat arcarde-kaahailun ystäviä. Kokonaisuus on hyvin tehty ja pahempia puutteita ei ole lainkaan. Peli ei ehkä ota ihan kaikkea irti uuden laitteen huikeista tehoista, mutta suoriutuu roolistaan puhtain paperein.