Se kevyempi vaihtoehto: NFL Street 2
Northside
Kun NFL-kausi, Superbowl ja Pro Bowl on pelattu, on aika vaihtaa vapaalle ja aloittaa off-season. Electronic Arts on julkaissut tähän tarkoitukseen Big-tuotemerkin alla NFL Street 2:n, jonka edeltäjä ilmestyi vuosi sitten.
Kyseessä ei siis ole EA Sports -sarjan peli, joten pelisäännöt ja realismi ovatkin toisarvoisia asioita. NFL Street on selvästi saanut vaikutteita Arena Football Leaguesta (AFL) sekä wrestling-pomo Vince McMahonin lyhytikäiseksi jääneestä Xtreme Football Leaguesta (XFL). Lisäksi konseptiin on lisätty katu-uskottavuutta siirtämällä pelipaikat jokapäiväisiin ympäristöihin kuten pihoille ja metroasemille.
Säännöiltään NFL Street 2 muistuttaa jenkkifutista oikeastaan vain nimeksi. Perusidea on edelleen sama, edetä uuteen yritykseen tarvittava matka neljällä yrityksellä joko juosten tai heittämällä, mutta pelikenttä on jaettu neljään osaan matkan näin ollessa paljon pidempi ja kenttäpelaajia on vain seitsemän. Potkumaaleja tai neljännellä yrityksellä suoritettavaa lentopotkua ei tunneta, joten pelaajan pitää edetä loppuun asti tai vuoro vaihtuu. Touchdownista saa edelleen kuusi pistettä, mutta sitä seuraa lisäyritys, joka matkan pituudesta riippuen on yhden tai kahden pisteen arvoinen. Peliaikaa ei ole rajattu mitenkään, vaan peli jatkuu kunnes saavutetaan alussa ilmoitettu pisteraja omasta tai vastustajan toimesta.
Southside
Olennaisena osana Street-sarjaa ovat erilaiset pelitapahtumien aikana suoritettavat temput, kuten pallon kanssa juostessa tehtävät tuuletukset tai heiton vastaanotot seinän kautta hypäten. Onnistuneilla pelisuorituksilla
kasvatetaan Gamebreaker-palkkeja, jonka täytyttyä pelaaja voi aktivoida palkin pituuden ajan kestävät superominaisuudet. Jos molemmat palkit saa täyteen, voi aktivoida Gamebreaker 2:n, joka lähes poikkeuksetta tarkoittaa maalia – oli pelaajalla sitten pallo tai ei. Pelikentän reunoillä on myös hotspotteja, joiden kohdalla tehdyistä taklauksista tai seinällä juoksuista saa erityisen suuren bonuksen ja eräissä tapauksissa jopa avattua pelin rosteriin uusia hahmoja. Pelin loputtua suoritus arvioidaan ja sen mukaan pelaaja saa crediittejä, joilla voidaan parantaa itse luotujen pelaajien ominaisuuksia tai ostaa heille uusia varusteita ja bling-blingiä.
Varsinaisia pelimuotoja on oikeastaan vain kolme, vaikka niitä valikosta löytyykin useampi: Pickup Game, NFL Gauntlet ja NFL Challenge vastaavat yksittäistä peliä NFL- tai fantasiajoukkueita vastaan ja Street Events, joka on joukko erilaisia pikkupelejä kuten pallon kantoa ja heiton vastaanottoa. Uramoodina toimii Own the City, jossa edetään Bay City -kaupungin kartalla pelaten edellä mainittuja yksittäisiä pelejä ja keräten uusia hahmoja omaan joukkueeseen. NFL Street 2:n uramoodin keulakuvaksi on hankittu MTV:n Pimp My Ride-ohjelmasta tuttu rap-tähti Xzibit ja hänen All-Stars joukkueensa on vastassa finaalissa.
EA Bigin Street-sarjaan kuuluu olennaisena osana karikatyyrimäinen grafiikka ja sen huomaa jo heti humoristisesta alkuanimaatiosta, jossa Xzibit unelmoi NFL-urasta. Ensivilkaisulla kaikki pelaajat näyttävät kaksimetrisiltä ja 300-kiloisilta gorilloilta, mutta tarkemmin katsottuna ne harvat NFL-pelaajat jotka tunnistaa muustakin kuin numerosta tunnistaa myös itse pelissä. Pelikentät ovat myös hienoa katseltavaa ja taustat ovat animoituja liikkuvina autoineen ja junineen. Valikkoihin olisi tosin voinut kiinnittää hieman enemmän huomiota, sillä ne näyttävät pikaisesti tehdyiltä ja antavat amatöörimäisen vaikutelman. Myöskään äänimaailmasta ei ole paljon kerrottavaa; minkäänlaista selostusta tai esittelyjä ei ole vaan ne on korvattu pelaajien välisellä joskus huvittavallakin huutelulla ja pelikentän äänimaailma muutenkin kuulostaa siltä kuin se olisi otettu Madden NFL:stä. Valitettavasti vain äänet tuntuvat vain jäävän joka paikassa pauhaavan musiikin varjoon, mutta tämä voi olla tarkoituksellistakin, sillä kyseessähän ei ole siisti simulaatio vaan urbaaniin ympäristöön sijoitettua toimintaa.
Ulkoiselta olemukseltaan kaikki tuntuisi olevan kunnossa, mutta… Mihin jäi pelattavuus? Pelin vaikeuden ymmärtää jo alussa olevassa tutoriaalissa, jossa pitää suorittaa onnistuneesti erilaisia kuvioita. Kokeneeltakin pelimieheltä menee sormet helposti sekaisin, kun ensiksi heitettäessä joutuu käyttämään parin-kolmen näppäimen yhdistelmää ja samankaltaista sormiakrobatiaa joutuu harrastamaan myös vastaanotossa. Pelin aikana näitä ei onneksi ole pakko käyttää, mutta se näkyy toisaalta myös Gamebreaker-palkissa. Painopiste tuntuukin olevan hieman liikaa mittarin täyttämisessä ja yksinomaan hyvällä perus-jenkkifutiksella on vaikeaa pärjätä, kun kone runnoo väkisin Gamebreakerin voimin omat pelaajat kumoon.
Westside
NFL Streetin pelikuvioita on yksinkertaistettu huomattavasti, onhan kentällä vähemmän pelaajiakin, mutta niitä on valitettavan vähän ja suurinta osaa niistä ei tule edes käytettyä. Erityisesti juoksupelit ovat hyödyttömiä, koska niillä saavutettavat matkat ovat hyvin lyhyitä ja parhaiten juoksemaan pääsekin valitsemalla heittopelin ja odottamalla, että koneen puolustuslinja perääntyy pois tieltä laitahyökkääjien perässä. Mikäli pelinrakentajalla vain riittää nopeutta ja vahvuutta, tuloksena on yleensä helposti uudet neljä yritystä tai jopa touchdown. Heittopelissä on onnistuttu melko hyvin ja vastaanottajat osaavat toimia oma-alotteisesti hakien vapaata paikkaa ja sukeltaen torjutun pallon perään. Tällä on tosin myös kääntöpuolensa: Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin heittää pallo maalialueella vapaana olevalle vastaanottajalle, joka sitten yrittääkin sirkushyppyä epäonnistuen siinä pahasti.
Pickup Game, jossa ennen pelin alkua valitaan saatavilla olevista pelaajista oma joukkue, on idealtaan hyvä, mutta
kun kenttäpelaajilla ei ole yhtenäistä peliasua, on oman joukkueen jäsenien erottaminen erittäin hankalaa. Se, että
heitto onkin mennyt vastapuolelle kun luuli vapaana olleen pelaajan olleen oma, ei ole tapahtunut vain kerran tai
kaksi… Juoksupeleissäkään ei tiedä, onko vieressä juokseva pelaaja oma vai onko hän kenties suojelemassa pallon
kantajaa taklauksilta. Myöskään Pickup Gamessa tai uramoodissa tapahtuvaan pelaajien poimintaan ei ole tarjolla
minkäänlaista apua – ei edes manuaalissa. Pelin tekijät ilmeisesti olettavat, että pelipaikat ovat tuttuja jo
kouluajoilta, mutta kuinka moni tämän arvostelunkin lukijoista tietää, mikä ero on DB:llä ja OL:llä? (Lyhyt
vastaus: DB = puolustuksen takamies ja OL = hyökkäyksen linjamies). Vaikka ominaisuus mahdollistaakin hyökkäys-
tai puolustuspainoisen joukkueen rakentamisen, lajia tuntemattomalla voi helposti olla joukkueessa vaikka kolme
pelinrakentajaa ja neljä laitahyökkääjää.
Tuntuu hieman siltä, että pelin kehittänyt Tiburon on yliarvioinut asiakaskuntansa. NFL Street 2 on liian heikko
menestyäkseen arcade-pelinä ja jenkkifutiksena se häviää jopa Madden NFL 2005:n ja ESPN NFL 2K5:n minipeleille.
Ehkäpä suurin syy pelin julkaisuun taitaakin olla sen Xbox Live -tuki, joka – jälleen kerran – on rajoitettu vain
Pohjois-Amerikkaan. Hieman kyseenalaiselta tuntuu myös tapa palkita eräista Xboxin kiintolevyltä löytyvistä EA:n
pelitallennuksista: Kun yhden Pickup Gamen aikana joutuu hikoilemaan 10 minuuttia ja lopputuloksena saattaa olla
100 krediittiä, on bonuksena saatava 25,000 krediittiä tallennusta kohden aika kohtuutonta. Mikäli omasta
kokoelmasta tai kaverilta löytyy Madden NFL 2005, edellinen NFL Street tai vaikkapa SSX 3, kannattaakin ko. levyä
pyöräyttää konsolissa kerran ennen aloitusta.
Eastside
NFL Street 2 on markkinoilla sikäli onnellisessa asemassa, että sen ainoaa kilpailijaa, Midwayn mainiota NFL Blitz -sarjaa, ei ole julkaistu Euroopassa vuoden 2000 PSOne-version jälkeen. Mahdollista ostopäätöstä kannattaa kuitenkin
harkita useampaan kertaan, sillä heikko pelattavuus tuottaa varmasti turhautumista ja arvostelun kirjoittallakin
meinasi ohjain lähteä lapasesta muutaman kerran… Kun peli on lisäksi normaalihintainen ja samalla rahalla saisi
Madden NFL 2005:n tai kaksi ESPN 2K5-peliä, on sen suositteleminen vaikeaa. Peli-ideassa on varmasti potentiaalia,
mutta valitettavasti lähellekään kaikkea sitä ei ole saatu itse peliin, tuottaen keskinkertaisen lopputuloksen.