Viime vuoden NHL oli monellakin tapaa monen pelaajan märkä uni. Tämän vuoden EA:n tuotos pyrkii korjaamaan edellisessä osassa ilmenneitä ongelmia, tuomaan uusia ominaisuuksia ja parantamaan kokonaisuutta entisestään sekä kruunaamaan itsensä jälleen kerran lätkäpelien kiistattomana kuninkaana.
1. erä – maila käteen ja peli voi alkaa
NHL 11 tarjoaa suurimpana uudistuksena kokonaan uuden fysiikanmallinnuksen. Tällä on selkeästi haluttu hakea entistä realistisempaa pelattavuutta kiekkokaukalossa. Ratkaisu ja riskinotto on ollut kannattava, sillä pelaaja kokee olevansa entistä enemmän pelissä itse läsnä. Uusi fysiikanmallinnus mahdollistaa myös sen, että samanlaisia tilanteita tuskin tulee saman pelin aikana monta kertaa.
Fysiikanmallinnuksen myötä taklauspeli on kokenut radikaalin muutoksen: kohdetta ei pysty enää lukitsemaan, kuten aiemmissa sarjan peleissä, vaan pelaajan tulee tarkkaan määrittää, mihin ja milloin tulee taklata. Tämä vaatii totuttelua melkoisesti. Kun taklauspeli on opittu, niin paluuta entiseen ei ole. Ensimmäinen onnistunut luita murskaava taklaus saa aikaan todella euforisen tunteen, jossa mukana on tietenkin ripaus vahingoniloa.
Moitteeton fysiikanmallinnus ei ole. Kiekon käyttäytymisessä ei tunnu olevan juurikaan muutoksia. Kun esimerkiksi hakee lämäriä, niin kiekko myötäilee ja tuntuu ajatuksen voimalla liikkuvan aina sopivaan kohtaan, jotta laukaus lähtisi joka kerta ihanteelliselta etäisyydeltä. Tämä haittaa lähinnä huvittavuudellaan, eikä asiaan tiukoissa tilanteissa kiinnitä kovin paljon huomiota, mutta ongelma on ollut olemassa jo vuosia. Ehkä sitten NHL 12:ssa tämä huomioidaan fysiikanmallinnuksessa, kun mallinnusta viedään entistäkin pidemmälle.
Pelin tempoa on laskettu melko paljon verrattuna pelisarjan aikaisempaan osaan. Tämä ei ole huono asia, sillä aikaisempaa osaa varjostanut joukkueiden massan puute ei ole enää läsnä uudessa NHL 11:ssä. Tempon muuttaminen on myös tuonut enemmän eroja joukkueiden kesken, sillä esimerkiksi nopeat pelaajat erottuvat hitaammista pelaajista. Toisin sanoen skaalaus näkyy muillakin tavoin kuin pelkästään numeroina.
Muita huomion arvoisia muutoksia ovat aloituksissa mahdollisuus nostaa mailaa, yrittää suojata kiekkoa ja samalla antaa tilaa omille pelaajille sen viemiseen. Tämä on hyvä juttu, koska mikäli aloituksissa on todella eri painosarjassa painivat keskushyökkääjät, niin näillä voi tiukan paikan tullen pelata omaan pussiin. Syöttämistä on hiukan muutettu: syöttö ei lähde saman tien, vaan siinä vaiheessa, kun liipaisin vapautetaan. Mitä pidempään liipaisinta pitää pohjassa, sitä kovempi syöttö on. Kova syöttö ei ole läheskään niin tarkka, joten kovia syöttöjä kannattaa käyttää harkiten.
Ehkä vähemmän merkittävä, mutta mainitsemisen arvoinen asia on mailojen hajoaminen. Tämä tuo peliin realismin tunnetta lisää, mutta muutamien pelien jälkeen tulee tunne, että mailoja menee rikki enemmän kuin sukkia päivässä vaihtaisi. Siltikin ehdottomasti tervetullut lisä, koska pienistä yksityiskohdista syntyy isompi kokonaisuus.
Uudistuksia on tapahtunut myös pelimuodoissa. Vanhojen tuttujen pelimuotojen lisäksi suurimman prioriteetin saa Hockey Ultimate Team. Pelimuodossa kootaan joukkue pelaajakorttien perusteella. Pelaajakortteja voi ostaa lisää pelattavien pelien myötä. Pelaajia tulee päivittää ajan myötä, sillä jokaisella pelaajalla on tietty määrä peluutuksia. Tämä pitää idean jokseenkin tuoreena, koska joukkuetta on ajoittain päiviteltävä, mutta pelimuoto menettää hohtonsa loppujen lopuksi hyvinkin nopeasti. Sen jälkeen on hyvä palata vaikkapa Be a Pro -pelimuotoon, joka on samanlainen kuin edellisenä vuonna mutta takuuvarmaa viihdettä.
2. erä – peli kulkee, mutta missä maalit
Pelin teknistä puolta on päivitetty parempaan suuntaan enemmän tai vähemmän. Suurimmaksi osaksi erot eivät ole merkittäviä. EA on pääosin hoitanut hommat kuntoon.
Grafiikassa eroja verrattuna edellisen vuoden tuotokseen ei juurikaan ole. Muutamia pieni yksityiskohta lisää siellä täällä paistaa, jos tarkasti katsoo, kuten esimerkiksi pelipaitojen yksityiskohdat ja hieman rikkaampi värien käyttö. Naamoja tuntuu olevan edelleen hyvin rajoitettu määrä. Valikot ovat lähes suora kopio aikaisemmasta osasta. Toisaalta on hyvä, että selkeä linja pidetään, mutta muutoksia tulisi tehdä ajoittain eikä luottaa siihen, että tuttu ja turvallinen olisi se paras ratkaisu. Grafiikan sulavuuteen on kiinnitetty huomiota. Pelaajien liikkeet näyttävät luonnollisemmilta. Ennen pelin alkua ja erätaukojen väliin sijoitetut scriptatut tapahtumat eivät töki läheskään niin paljon kuin ennen.
Pelin äänimaailma on onnistunut. Tunnelma on hyvin vahvasti läsnä, ja yleisö tuntuu reagoivan paljon enemmän tilanteisiin eikä anna käsitystä siitä, että kehittämisvaiheessa studioon olisi jätetty pelkkä nauha pyörimään äänitystä varten. Kommentaattoreina ovat tutut Bill Clement ja Gary Thorne. Selostus toimii moitteetta, eikä toistoja mahdottomasti tapahdu. Peukalon noston ansaitsee myös pelin musiikkilista. Olin yllättynyt, kun Darude rupesi soimaan ja perään pukkasi vanha kunnon 2 Unlimited. Vaihtelu virkistää, eikä pelaaja huomaakaan kaipaavansa rockia joka kohdassa. Vanhat tekijät kuten Airbourne ja Danko Jones ovat myös läsnä uudessa NHL 11:ssä.
Pelin latausaikoja on jonkin verran pilkottu ja kovalevylle asennettaessa peli nopeutuukin mukavasti yksinpelin osalta. Enää ei ehdi tarpeilla käydä ennen peln alkamista.
3. erä – kaikki mukaan, tätä ei yksin voiteta
Pelin yksi suurimmista herkuista on tietenkin moninpeli, joka avautuu kaikille, jotka joko lunastavat online pass -koodin tai sitten ostavat sen. Tämän lisäksi mahdolliset roster-päivitykset mahdollistuvat samanlaisella toimenpiteellä.
Livessä pelataan joko yksin tai tiiminä. Innokkaimmat voivat suunnata EA Sports Hockey League -pelimuotoon. Pelimuodossa perustetaan oma tiimi, jolla pelataan kausimuotoa. Samanlaista kyllästymistä ei tule tapahtumaan kuin esimerkiksi konevastustajan suhteen, koska verkossa on luonnollisesti niin monta pelityyliä kuin on pelaajiakin.
Valitettavasti samat ongelmat Live-pelaamisen suhteen tuntuvat olevan läsnä uudessa NHL 11:ssä kuin viime vuodenkin tuotoksessa tai sitten me eurooppalaiset kärsimme Liven lastentaudeista ihan yksin. Peleissä saattaa esiintyä niinkin suurta lagia, että se tappaa peli-ilon lähes kokonaan. Onneksi todella lagiset pelit tuntuvat päivä päivältä vähenevän. Useamman pelaajan kanssa pelatessa peleistä tuntuu lentävän silloin tällöin pihalle: peli yksinkertaisesti vain loppuu ja valittaa serveriyhteyden katkeamista. Nämä kaikki ongelmat ovat päivityksellä ratkaistavissa, joten niitä odotellessa.
Jatkoaika – kahvia ja pullaa vai sukkasaippuaa
NHL 11 on enemmän päivitys ja perinteinen vuosittainen lisenssi kuin täysipainoinen uutukainen. Toisaalta näin on hyvä niin kauan kuin joka vuosi korjataan entisiä ongelmia, tuodaan jotain uutta lisää ja viedään pelisarjaa eteenpäin. Kyseessä on erinomainen peli, joka kärsii osittain samoista vaivoista kuin aiemmatkin osat. Tätä voi poikkeuksetta suositella kaikille lätkäfaneille ja urheilusta kiinnostuneille. NHL 10:n omistajille tämä on ehdoton hankinta hyllylle.