On kulunut 20 vuotta siitä, kun nähtiin ensimmäinen EA Sportsin nykyisen NHL-pelisarjan tuotos. Varsinaisesti taru alkanee jo vuodesta 1991 Mega Drivella nähdystä NHL-pelistä. Matkan varrella on luonnollisesti tapahtunut paljon. Aina eivät muutokset ole olleet niitä parhaimpia ja aina löytyy jotain petrattavaa. Millaisen mausteseoksen tuo NHL 14 tähän soppaan? Otin hirmuisen riskin ottaessani vastaan arvostelukappaleen pelistä, koska kyseessä on kuitenkin yksi myydyimmistä pelisarjoista ja jokavuotinen kiistelyn mallikappale. Myös lähiaikoina julkaistavat seuraavan sukupolven pelikonsolit tuovat oman pikantin sivumakunsa, kun oletettavissa on, että pelinkehittäjienkin mielissä siintävät jo ensi vuosi ja seuraavat kepposet. Joka vuosi joku julistaa uuden vuosipäivityksen olevan vain viilailtu versio edellisestä. Entä NHL 14, voitaisiinko sitä kutsua tuttavallisesti NHL 13,5:ksi tai NHL 13 v. 2.0:ksi? Mielipiteet ja kommentit tulevat varmasti jakamaan kansaa.
Vielä ennen asioiden purkamista on pakko vielä korostaa, että arvostelu koskee pelin julkaisuhetken tilannetta, eli ensimmäisen asetussarjapäivityksen antamaa materiaalia. Tilanne saattaa elää suuntaan jos toiseen – otetaan myöhemmin vaikka uusi arvostelu, jos tilanne sitä vaatii.
Revitäänpä lahjapaperit ympäriltä ja ruvetaan maistelemaan.
Jotain vanhaa, jotain uutta…
Kun peliä pääsee nakuttelemaan, huomaa ulkoasusta heti, ettei NHL 14:ää ole ainakaan ihan tyhjästä rakennettu. Valikot ovat saaneet hieman uuden ulkonäön ja osa valinnoista on hieman kömpelösti useamman painalluksen päässä. Kenties vain totuttelukysymys. Pelin alkuintro sekä animaatiot ovat lähes täysin samat kuin jo NHL 13:ssa nähtiin. Luistelufysiikkaa sekä varsinkin vartaloliikkeiden mallinnusta on viilattu jo ihan uuden Enforcer Enginen vuoksi. Taklauksissa on nyt viimeinkin sitä kuuluisaa munaa, ja eron huomaa. Suora niitti päin vastustajan päätä lyhyempää kaveria aiheuttaa suorilta jaloilta tipahduksen, kun taas toisinpäin toimiessa taklaaja saattaa niiata isomman edessä. Myös hieman sivuun osuva taklaus näyttääkin siltä, kun kaveri saattaa joko vain horjahtaa tai sitten rojahtaa polvitaklausmaisesti sivulle. Kovat taklaukset vastustajan tähtipelaajaa kohtaan saattavat herättää toisen joukkueen poliisissa sisäisen Mike Tysonin, ja tappeluhan siitä seuraa. Muutaman kymmenen tappelun jälkeen Fight Night -pelisarjan moottorille rakennettu tappelusysteemi on jo kuta kuinkin nähty, mutta kyllä nyt ylhäältä päin kuvatut tappelut tuovat paljon enemmän oikean matsin tunnetta, kuin aiemmista osista tuttu pelaajan silmistä kuvattu turpakäräjöinti. Tappeluiden jäljet näkyvät useimmiten myös pelaajien naamoissa, mikä on varsin pieni, mutta silti mukava yksityiskohta.
Kiekonhallinnassa ja pelivälineen käyttäytymisessä on selkeästi päästy eteenpäin NHL 13:sta, jossa muovilätty oli useimmiten kuin liimattu lapaan kiinni. Nyt esimerkiksi spin-o-ramaa kieputellessa saattaa kiekko lähteäkin hornan tuuttiin, eikä se pysy automaattisesti lavassa. Myös muissa harhautuksissa vaikuttaa hyvin paljon vauhti sekä kiekonhallinta- ja harhautustaidot. Lisäksi kiekonriisto vaikuttaa olevan paljon tasapainoisempi. Kiekon saa tökkäistyä pois vaikka kesken kieputuksen. Temppu ei kuitenkaan ole satavarma – myöskään toisinpäin.
Jotain sinistä, jotain lainattua…
Ilahduttavasti ainakin alkuvaiheessa tekoäly on ottanut askeleita eteenpäin. Tottakai perisynnit, kuten typerät kiekon hautomiset ja omituiset syöttö- tai laukausyritykset ovat osittain vielä tallessa. Kuitenkin aivotehtaalta on selkeästi saatu uudet versiot tietokoneen ohjaamille jannuille, jotka osaavat välillä jopa rakentaa fiksun näköisiä tilanteita, ja varsinkin syöttää ihmispelaajalle, joskus jopa uskomattoman nokkelia syöttöjä. Tästä päästäänkin näppärästi pelin ehkä odotetuimpaan osa-alueeseen eli parannettuun Be a Pro -pelimuotoon, joka on ristitty Live the Lifeksi. Live the Life on hyvin pitkälti tuttu jo NBA 2K13:sta. Peliuran voi aloittaa joko CHL-tasolta junnujoukkueista pelaten koko pitkän kauden tai suoraan Memorial Cupin otteluihin oikaisten. Toki vaihtoehtona on myös hypätä suoraan NHL:ään, mutta eihän kukaan itseänsä kunnioittava ota sitä kaikista helpointa vaihtoehtoa. LtL jostain syystä koukuttaakin paljon paremmin kuin aiempi Be a Pro, ja tähän pelimuotoon voinee tarpeen tullen palata myöhemmin vaikkapa artikkelin muodossa.
Perinteinen kausimuoto on jäänyt allekirjoittaneelta täysin paitsioon ainakin toistaiseksi. Tähänkin voin tarvittaessa palata myöhemmin, esimerkiksi tuoreiden ja päivitettyjen kokoonpanojen myötä. Heti ensimmäisinä päivinä tosin oli jo saatavilla päivitystä, joka oli siirtänyt pelaajia oikeisiin joukkueisiin, kuten Bobby Ryanin Ottawaan ja Valtteri Filppulan Tampaan.
Jostain syystä EA Sports hehkutti NHL 94:ää kunnioittavaa Anniversary Modea kuin uutta ja mullistavaa talvirengasta. Ei se kuitenkaan ole niin kivaa kuin voisi kuvitella. 94:ssä oli sitä omaa fiilistä, nyt 14:n moottorilla ja ”kauniina” se ei vain ole sama. Sininen jää, pelkistetyt kontrollit ja kovia taklauksia. Noh, siinähän se kylkiäisenä tuli.
Avioliiton auvoinen satama?
Hockey Ultimate Team ja EA Sports Hockey League ovat saaneet mukavan kasvojenkohotuksen. Jo FIFA-pelisarjasta tuttu divisioonaperusteinen liiga- ja ottelusarja on nyt myös NHL:ssä. Nyt ei hakata monta viikkoa ensin liigapelejä, ja sitten odotella pudotuspelejä, ja sama uudestaan. NHL 14:ssä aloitetaan 10-divisioonasta, jossa riittävällä määrällä pisteitä nousee seuraavaan divariin. Kovat jengit ja pelaajat nousevat rivakasti kohti ykkösdivaria, kun taas perusjannut jäävät puurtamaan keskikastin divisiooniin. Tämä kuitenkin toimii, ainakin näin alkuvaiheessa. Hyvin usein vastakkain ovat hyvin samantasoiset joukkueet ja pelaajat, jolloin peli-ilo pysyy paremmin ilmoilla.
HUTissa ei ole suuria muutoksia tehty, mitä nyt pienten viilausten myötä hyvin tutulla konseptilla jatketaan. EASHL on myös pysynyt pääpiirteittäin ennallaan, molemmissa pelimuodoissa suurimman huomion vienee juurikin aiemmin mainitut divisioonasarjat.
Pääasiassa kyseessä on peli, jonka parissa tulee vietettyä jälleen kerran monet ja taas monet tunnit. Kaikesta kuitenkin huomaa, ettei kehitystä ole haluttu viedä sille kuuluisalle ”uudelle tasolle”, koska uudet konsolit jo kolkuttelevat ovella. Kyseessä ei ole huono peli, mutta pistemäärää veroittaa juurikin vuosipäivityksen leima. Kuitenkin askel eteenpäin jääkiekon näköiseen peliin on otettu. Pistemäärä olisi voinut nousta, jos tämä olisi ollut viime vuoden versio.