Minulla ja NHL-pelisarjalla on takanapäin yli 20 vuotta kestänyt suhde. Olen ollut todistamassa sitä, kun EA Sportsin pelisarjaan saatiin vuosien varrella ensimmäistä kertaa viralliset maajoukkuekokoonpanot, täysi 3D-pelimoottori, SM-Liigan joukkueet, ensimmäiset nettipelit, Jutin ja Mika Saukkosen selostukset, Skill Stick -tuki, Hockey Ultimate Team -pelimuoto ja niin edelleen.
NHL 18 ei minulla näin ennakkoon ole toistaiseksi herättänyt vielä sen suurempaa nälkää. Samaa täytyy sanoa kylläkin pelisarjan kolmesta viimeisimmästä osasta, jotka ovat olleet uudistuksiltaan varsin marginaalisia. Pelikannessa komeilee tällä kertaa kaukaloiden uusi supertähti Connor McDavid, jonka maaliruiskusta olemme saaneet nauttia vasta alkaneen uuden NHL-kaudenkin merkeissä.
Pidä huolta kiekostasi!
Ne varsinaiset isot pelilliset uudistukset koskevat puolustamista, harhautuksia sekä tekoälyä.
Mitä tulee puolustukseen, on peliin ohjelmoitu nyt täysin uusi puolustuksen Skill Stick, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että puolustaessa mailaa on helpompi käsitellä sekä aiheuttaa häirintää vastapelaajalle.
Harhautuksiin on taas lisätty ripaus luovuutta, nyt pelaajalla voi esimerkiksi tehdä rystykärkikynän tai jalkojen välistä harhautuksen. Harhauttaminen nojaa myös nyt yhä enemmän liikkeen oikeaan rytmittämiseen, joka näyttelee oikeassakin lätkäpelissä varsin tärkeää roolia.
Tekoälytovereista on pyritty tekemään taas entistä monipuolisempia. Tietokonepelaajan takataskusta löytyy nimittäin nyt yhä enemmän harhautusmahdollisuuksia ja ne osaavat myös hyödyntää syöttöpeliä piirun verran paremmin. Tekoälypuolustus toimii myös yhä kärkkäämmin ja saa riistettyä kiekon, jos sitä ei suojaa tarpeeksi huolellisesti.
Ensituntuma uudistuksissa on pienoinen mutta toisaalta varsin oleellinen. Varsinkin puolustuspelaamisen tönkköys häiritsi edellistä vuosikertaa välillä hermoromahdukseen saakka ja tekoälypelaajien lisä-älli nyt on NHL-peleissä aina kysytty resurssi.
Mahtavaa näissä EA:n urheilupeleissä on nykyään myös se, että oikeastaan kaikki pelilliset asiat ovat balansoitavissa oman maun mukaan. Jos mielestäsi taklauspeli dominoi liikaa, pelaajat ovat liian hitaita tai kynnys jäähyilyyn liian pieni, ne kaikki ovat muutettavissa asetuksista.
NHL Threes on ilahduttava piristysruiske
Uutena pelimuotona EA tuo tällä kertaa mukaan 3 vs 3 -lätkää tarjoavan NHL Threesin. Nopeatempoinen ja arcade-henkinen pelimuoto kehkeytyy ihan kivaksi hassuttelumäiskeeksi, jossa ei lasketa paitsioita, pitkiä kiekkoja saatikka rangaistusminuutteja, rangaistukset nimittäin tarkoittavat NHL Threesissä aina automaattisesti rangaistuslaukausta.
Olen oikeastaan yllättynyt kuinka paljon EA on panostanut NHL Threesiin. Pelistä nimittäin löytyy ihan oma, astetta humoristisempi selostajaääni, optimoituja peliareenoita sekä yksinpelikampanja.
Pienoislätkän pelaaminen on ennen kaikkea vieläpä aika hauskaa. Odotan innolla, kun pääsen rökittämään kavereitani kaljoitteluillassa tässä viihdyttävässä pelissä!
NHL saapuu Helsinkiin
NHL:n seuratilaa paljon mättävänä minua aina harmittaa suuresti, että joudun jättämään sen edellisvuotisen pelin vuosia jatkuneen uran taakseni ja aloittamaan uuden osan ilmestyttyä kaiken taas alusta.
NHL 18 tarjoaa kuitenkin seuratilan suhteen jotain niinkin mullistavaa, että harkitsen sen aloittamista vielä kerran kokonaan uusiksi. Pelimuotoon on nimittäin Vegas Golden Knightsin hengessä lisätty mukaan nyt Expansion Draft -ominaisuus, jossa voi nyhjäistä uuden joukkueen tyhjästä kera jännittävien pelaajavalintojen. Kotikaupungiksi voit valita nyt myös vaikkapa Helsingin tai Tukholman, jos mielesi halajaa.
Creation Zone tarjoaa nyt oman logon, univormun ja areenadesignin lisäksi myös uuden maskotin luomista. Managerimielisille löytyy seuratilasta siis jälleen paljon puuhailtavaa.
Eihän tässä edes ole vuosipäivityksen makua?
NHL 18 on hyvä vuosikerta. Se tarjoaa järkeviä pelillisiä uudistuksia, mielenkiintoisen seuratilan sekä hullun hauskan NHL Threes -arcadepelimuodon, johon olen tällä hetkellä hyvinkin koukussa. Alunperin jonkinnäköiseksi EA:n paniikkinappulaksi kuvailtu pelimuoto osoittautuukin yllättäen pelin parhaaksi uudistukseksi.
Ainoa mukisemisen aihe lienee ulkoasussa, joka ei ole muuttunut laisinkaan edelliseen osaan verrattuna.