Kun Visual Concepts peri NHL 2k -sarjan kehityksen vuonna 2007 he päättivät aloittaa pelimoottorin kehityksen lähes nollasta. Tuloksena oli keskeneräinen, ominaisuuksiltaan karsittu ja selvä askel taaksepäin loistavan NHL 2k8:n jälkeen. Selitykseksi annettiin poikkeuksellisen lyhyt kehityskaari. Nyt Visual Concepts on saanut hieroa uutukaistaan rauhassa ja yrittävät palauttaa sarjan maineen NHL 2k10 -lätkäpelillään!
Pelimuotoja riittää
NHL 2k10 -pelistä löytyy kaikki urheilupeleille tyypilliset pelimuodot. Voit haastaa tekoälyn, kaverin tai vaikka koko kaveriporukan kaukaloon. Uusi ominaisuus on esimerkiksi mahdollisuus luoda oma joukkue ja haastaa sillä toinen joukkue monen pelaajan Online Team Up -peliin. Nämä maksimissaan 12 pelaajan yhteispelit ovat kyllä hauskoja, mutta ehkäpä liiallisen pelinopeuden vuoksi joskus vähän sekavia. Franchise-pelimuodossa (jossa pelien pelaamisen lisäksi voit toimia joukkueen general managerina tehden pelaajasopimuksia ynnä muuta sellaista) on hienona uutuutena mahdollisuus pelata Livessä kaverin kanssa yksittäinen ottelu samalla puolella tai vastakkain. Maininnan arvoista on myös se, että 2k9:n buginen online-liigamoottori on korjattu ja kiillotettu. Live-pelien ongelma on kuitenkin vielä se, että peliseura on vähän kiven alla.
Grafiikka ja äänimaailma ihmetyttää ja ihastuttaa
Graafisesti peli on kaksijakoinen. Esimerkiksi pelien introt tarkasti mallinnettuine halleineen ovat upeita ja fiilistä nostavia. Käyttöliittymä on NHL 2k -sarjan peliksi hienon näköinen, vaikka etenkin suomeksi se on aika sekava. Pelaajamallit epäluonnollisia maalivahteja lukuun näyttävät hyviltä. Animaatiotkin ovat pääosin hyvin toteutettuja ja etenkin tietyt laukaisuanimaatiot ja pelaajien törmäilyt saavat hymyn huulille.
Ulkoasun tavoin myös pelin äänimaailma on kaksijakoinen. Valikoiden musiikit ovat tuttua vähän pienempien bändien rock-poljentoa. Selostajat menettelevät, vaikkakin tekevät selvästi enemmän virhelausahduksia edellisvuosiin verrattuna. Erityisen hyvää on yleisön pauhu ja sen reagointi pelitilanteisiin. Mikä onkaan hienompaa kuin kotijoukkueen myllytyksessä onnistua hiljentämään koko halli kovalla avojääpommilla! Onkin hieman yllättävää, että muutamat keskeisimmät ääniefektit – kuten pillin vihellyksen ja laukauksen ääni – ovat suorastaan huonoja.
Tekoäly yllättää
Voin punastelematta todeta, että 2k10:n tekoäly on paras, mitä kiekkopeleissä on tähän mennessä nähty. Vastustaja pyrkii lopettamaan hyökkäykset suoraviivaisesti laukaukseen, mutta osaa myös pyörittää peliä harkituin syötöin. Oli myös ilo nähdä, että tilan loppuessa kesken kiekkoa heitettiin ränniin. Puolustuspäässä pakit laskevat vähän liikaa puolustuslinjaansa, mutta toisaalta ne tarraavat aggressiivisesti hyökkääjään kiinni, jos kiekon kanssa alkaa liikaa arpomaan.
Ihmispelaajan kaverina tekoäly on myös kelpo kiekkoilija. Puolustuksessa se yleensä huomioi, mitä pelaajan kontrolloima kiekkoilija tekee ja näin esimerkiksi alivoiman pelaaminen on ihan mielekästä puuhaa. Hyökkäyksessä tekoälyn hyökkääjät hakevat hienosti paikkaa ja etenkin jotkut yllättävät nousut ja hyvin ajoitetut keskikentän poikkileikkaukset tekivät vaikutuksen. Ehkäpä juuri tästä syystä syöttely ja pelinrakentaminen keskialueellakin on palkitsevaa ja kannustaa panostamaan joukkuepeliin.
Toki tietokoneen tekemisissä on vieläkin älyttömyyksiä. Esimerkiksi välillä tekoälyn ohjaama hyökkääjä syöttää taaksepäin siniviivaa ylittäessä. Jäin lisäksi kaipaamaan pelistä poistettua ”On The Fly Coaching” -toimintoa, mikä mahdollisti muun muassa pelaajien komentamisen maskiin.
Jos kenttäpelaajat toimivat älykkäästi niin valitettavasti maalivahdit eivät. Kestän kyllä sen, että maalivahdit näyttävät vähän hassuilta tai liukuvat välillä taianomaisesti tolpalta toiselle, mutta salamannopeiden haamukoppien ja epärealististen torjuntaliikkeiden määrä harmittaa. Valtaosa NHL:n maalivahdeista torjuu perhostyylillä, mutta valitettavasti NHL 2k10:ssä kaikki tuntuvat torjuvan kuin Jonas Hiller konsanaan. Onneksi kuitenkin maalivahdit torjuvat tasapuolisesti kaikenlaisia maalintekoyrityksiä eikä niin sanottuja ”varmoja maaleja” tullut vastaan testisessioiden aikana.
Asetuksien säätäminen -kirous vai siunaus?
Hyvässä ja pahassa NHL 2k-sarjan peleihin on aina kuulunut asetusten säätäminen. Tälläkin kerralla pelikokemus paranee huomattavasti, kun löytää hyvät sliderit oletusasetusten jättäessä toivomisen varaa.
Pelissä on monta erilaista vipua ja asetusta, joilla toiminnan voi muokata itselleen sopivaksi. Uusia tervetulleita asetuksia ovat muun muassa tekoälyn käyttäytymistä määrittävät säädöt. Toisaalta taas oli ikävä huomata, että maalivahteja ei enää voinutkaan säätää yhtä tarkasti kuin aiemmin. Poistettu anticipation olisi todennäköisesti korjannut maalivahteja vaivaavat ylireagoinnit. Sliderit (kuten myös itse tehdyt rosterit) pystyy lataamaan 2k:n palvelimelle, josta muut pelaajat voivat ne ladata taas itselleen.
Onnistunut fysiikkamallinnus
NHL 2k -sarjan yksi vahvuuksista on ollut aina hyvä fysiikkamallinnus: kiekko pomppii ja elää todentuntuisesti. Myös pelaajien fysiikkamoottori on hyvä ja monipuolinen. Pelaajat törmäilevät keskenään ja ajoittain taklaus heittää pelaajan vaihtoaitioon tai voltin kautta selälleen jäähän. Taklaustilanteessa on tärkeää, millaisella nopeudella ja missä kulmassa tilanteeseen tulee ja se, yrittääkö Kariyalla taklata Prongeria. Hyvin toteutettu fysiikkamoottori saa pelin tuntumaan elävältä eivätkä kaikki ottelut tunnu samanlaisilta.
Kamppailua kaukalossa
Puolustaminen on 2k10:ssa hauskaa ja todentuntuista. Mailalla syöttölinjojen katkominen ja oikea sijoittuminen ovat kaiken perusta. Uutena lisäyksenä on mahdollisuus nostaa tai sitoa vastustajan mailaa. Epäonnistunut riistoyritys taas johtaa helposti koukkausjäähyyn.
Hyökkäyspelissä voi yrittää harhauttaa puolustajan tai tehdä maalin helposti nappeja painamalla. Nämä valmiiksi mallinnetut harhautukset ovat aidomman näköisiä kuin tikulla veivatut, mutta itse kuulun niihin pelaajiin, jotka haluavat tehdä harhautukset itse. Pelissä on myös mahdollista laukoa ja harhauttaa oikealla tatilla, mutta ensinnäkin sen toteutus on vähän tunnoton ja toiseksi jotkut pelaajien laukaisuanimaatiot ja harhautusliikkeet ovat epäluonnollisen näköisiä. Tämä yhdistettynä huonoihin maalivahteihin saa maalinteon joskus tuntumaan ei-niin-ansaitulta.
Luistelu voi aluksi tuntua kulmikkaalta sulavaan ja helppoon kontrollointiin tottuneelle. Toisaalta luistelu on aika realistisen tuntuista eikä esimerkiksi täyskäännös Hal Gilliltä onnistu yhtä jouhevasti kuin Kovalchukilta. Pelaajien korostuneet erot huomaa hyvin luistelunopeuden lisäksi myös monissa muissa pelitilanteissa. Esimerkiksi päästessäni Parrosilla läpiajoon oli piristävää todeta, että kiekko karkasi lavasta ihan yksinkertaisessa harhautuksessa.
Hiomaton timantti
Hiomaton kyllä, mutta timantti ehkä ei. Lopputulos on pelinä sitä, mitä 2k9:n olisi pitänyt olla. Jos olet valmis käyttämään aikaa pelin opettelemiseen, asetuksien säätämiseen ja antamaan anteeksi ajoittaiset rosoisuudet niin NHL 2k10 tarjoaa monia hyviä kiekkohetkiä. Sinänsä se ei tarjoa mitään uutta, mutta parantelee viime vuoden pelimoottoria. Hyvä tekoäly, realistinen fysiikka, hyvät puolustuspelikontrollit ja yleinen pelitapahtumien orgaanisuus ovat alueita, joilla peli loistaa. Jos ensi vuoden painokseen Visual Concepts saa hiottua maalivahdit ja hyökkäyspään ohjauksen kohdilleen tulee NHL 2k11 olemaan todella kova jääkiekkopeli!